Bändin vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa – arviossa Soenin “Atlantis”

Kirjoittanut Lauri Nieminen - 14.11.2022

Vuonna 2012 ensimmäisen levynsä julkaissut ruotsalainen progemetalliyhtye Soen hemmottelee kuulijoitaan uusimmalla julkaisullaan 8-henkisen orkesterin kanssa soitetulla akustisella livestudiotallenteella. 14 kappaletta sisältävä, reilu kahdeksankymmentäminuuttinen “Atlantis” koostuu bändin aiempien levyjen suosituimmista sävellyksistä. Reilun kymmenvuotisen uransa aikana jo viisi täyspitkää albumia julkaissut viisikko päästää akustisessa konsertissaan oikeuksiinsa laajat musiikilliset vahvuutensa.

Pelin avaa viimeisimmän studioalbumin Imperial:n haikeatunnelmainen “Antagonist”. Vakuuttavan lähdön elämysmatkalle tarjoileva biisi toimii mielestäni tässä akustisessa versiossa jopa alkuperäisjulkaisua paremmin, joka luonnollisesti kasvattaa mielenkiintoa konserttia kohtaan. Kauniit säkeistömelodiat omaava, kolme vuotta sitten “Lotus”-albumilla julkaistu “Lunacy” jatkaa matkaa eteenpäin mahtipontisen sovituksen saattelemana. Kolmantena pamahtava “Monarch” ei aivan kahden aiemman tavoin kolahda, mutta mistään todellisesta tasonpudotuksesta tässä ei kuitenkaan ole kyse.

“Atlantiksen” ainoa uusi biisi, ennalta julkaistu “Trials” käynnistyy maltilla rakennettuna koskettavien pianomelodioiden säestämänä. Kappaleen myötä voisi jopa toivoa Soenin tekevän kokonaan uutta materiaalia tämänkaltaisella äänimaisemalla toteutettuna. Hieman toiveikkamman kuuloinen “River” ja monikerroksinen “Jinn” siivittävät sulavasti kohti “Imperial”- albumin “Illusiona”, joka toimii vain vähän alkuperäisversion sovituksesta eroten tässä yhtenä konsertin tähtihetkistä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Seuraavana kuullaan jälleen viimeisimmän albumin materiaalia “Modesty”-kappaleen muodossa. Tämän jälkeen “Lucidityssa” maalaillaan kauniin hartailla melodioilla kuuntelijan mieltä rauhoittaen. Bändin ensimmäiseltä levyltä “Cognitive” tarjoillaan vain yksi raita konsertiin. “Savia” toimii hienosti akustisena, eritysesti suureksi kasvavan kertosäkeensä ansiosta. Tasaisen laadukas meno jatkuu “Fortunella”, jonka jälkeen yhtye laittaa itsensä kovan haasteen eteen esittäessään jo aiemmin julkaisemansa coverin yhdysvaltalaisen kulttibändi- Slipknotin balladista ”Snuff”. Soen selviytyy koitoksestaan kelvollisesti, vaikkei tässä mihinkään alkuperäisversion koskettavuuden sfääreihin asti ylläkään. “Snuffin” jälkeen keikka viedään hienosti päätökseen Lotus-albumin kaksikolla “Lascivious” sekä “Lotus”.

Kaiken tämän jälkeen voidaan todeta, että nyt tuli kuunneltua poikkeuksellisen hieno akustinen veto. Soenin jäsenet ovat huippulahjakkaita muusikoita, jotka tekevät tarkkaa sovituksellista ja sävellyksellistä työtä. Opethin klassikoilla rumpaloinut Martin Lopez tekee tarkkaa työtä jokaisella tarkkaan harkitulla iskullaan, kitarasooloissa on tyylikkyyttä ja laulaja Joel Ekelöf tulkitsee tekstinsä parhaimmillaan meditatiivisella hartaudella. Jousiosasto toimii kappaleissa osuvasti, ja niitä toivoisikin bändin hyödyntävän vastaisuudessakin.

Aiemmilla kerroilla Soenia kuunnellessa on jäänyt hieman sellainen fiilis, että jotain tässä tarvitsisi viedä pidemmälle. Kaltaisiinsa metallibändeihin nähden yhtye on, esimerkiksi vallan puhdasta laulua käyttäessään, tavallaan hieman kesyä. Tietysti bändin ideaan ei raivopään lailla meuhkaaminen kuulukaan, mutta joka tapauksessa Soenin tyyli pääsee nimenomaan “Atlantiksella” oikeuksiinsa. Bändin musiikki vaatii useita kuunteluja jäädäkseen kunnolla mieleen, mutta varsinkin tämän kokemuksen yhteydessä havahtuu, kuinka rauhassa rakennettu, herkkä, korostuneen taiteellinen esitys hiipii hiljalleen kuulijan sisuksiin, jättäen kaikessa haikaudessaan samaan aikaan lohdullisen ja erittäin lohduttoman fiiliksen. Olisikin mielenkiintoista kuulla yhtyeeltä täysin uutta materiaalia enemmänkin tällaisessa akustisessa formaatissa, orkesteriosaston kanssa toteutettuna. Vähääkään klassisemman tyylisestä musiikista kiinnostuneille, suosittelen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen