Joskus bändit kokevat kovia ja joutuvat ottamaan pienimuotoista taukoa parannellakseen haavoja. Näin kävi myös Yhdysvaltojen Georgian osavaltiosta ponnistavalle Baronessille. Vuonna 2012 bändi joutui vakavaan bussionnettomuuteen ja nyt muutaman vuoden parantumisen, jäsenmuutosten ja keikkailun jälkeen bändi on julkaissut uuden tuotoksensa. 

Kun kuulin bändin julkaisevan uuden levyn, odotukseni nousivat päivä päivältä. Bändin aiemmat kokopitkät julkaisut (”Red Album” vuodelta 2007 ja ”Blue Album” vuodelta 2009) ovat olleet loistavaa sludgestonermäiskettä ja vuonna 2012 julkaistulla ”Yellow & Green”-levyllä puhalsivat melodisemmat tuulet. Mitäpä sitten tältä levyltä voisi sitten odottaa, kun violetinhan on ala-asteen kuvistunneilla opetettu olevan punaisen ja sinisen yhdistelmä?

Jos tältä levyltä odottaa juuri tuota paluuta ”Red Album”- ja ”Blue Album”-levyjen aikaiseen soundiin, tulee pettymään. Levy ei kuitenkaan ole täysin samaa tyyliä kuin ”Yellow & Green”, vaan jotain täysin omanlaistaan. Kappaleet ovat virtaviivaisempia, vauhdikkaampia ja tiiviimpiä kuin aiemmalla levyllä, mutta kyseisen levyn melodisuus on säilynyt. Ja oi, kun se on kaunista kuultavaa.

Kuten mainitsin, kappaleet ovat huomattavasti vauhdikkaampaa antia kuin ”Yellow & Green”-levyn sisältö. Lyhempiäkin ne ovat; lyhyimmät kappaleet levyllä, ”Morningstar”, ”Shock Me” sekä ”Desperation Burns” kestävät kukin juuri alle neljä ja puoli minuuttia, ellei juuri alle kolmen minuutin menevää ”Fugue”-väli-instrumentaalia tai alle kaksikymmentä sekuntia kestävää ”Crossroads of Infinity”-outroraitaa lasketa. Kolme levyn kappaleista ylittää viiden minuutin rajan, joista pisin ”Chlorine & Wine” kestää juuri alle seitsemän minuuttia. Tämäkin aika kuluu hyvin nopeasti, sillä kappale pitää mielenkiinnon yllä koko tämän ajan.

Yksi bändin parhaista puolista on melodiataju: bändi osaa kirjoittaa hyvin tarttuvia melodioita. Kertosäkeet ovat mahtipontisia ja jäävät soimaan päähän, aivan kuten niiden oletettavasti pitäisikin. Parhain melodinen saavutus on edellä mainittu levyn pisin kappale ”Chlorine & Wine”. Sulavasti etenevä kappale ei työnnä kuulijalle viittäkymmentä eri melodista koukkua, vaan pysyttelee hyvin yksinkertaisessa melodiassa lähes koko kappaleen ajan. Varsinkin kappaleen loppuvaiheilla oleva koko bändin yhteisvoimin tuotettu yhteislaulu on helposti korvia hivelivimpiä asioita, joita bändi on koskaan äänittänyt levylle.

Kappaleiden pituus ja määrä takaavat sen, ettei levyyn ehdi kyllästyä. Ei liian lyhyt, eikä liian pitkäkään. Kappaleet ovat myös tarpeeksi vaihtelevia, sillä jos levy sisältäisi pelkkiä ”Morningstar”-kappaleen kaltaisia vauhdikkaampia iskuja, kuulija ei pääsisi kokemaan bändin kaikkia puolia. Jos ”Yellow & Green” ajoittain kärsi hiemankin tunnelmallisesta menosta, sitä ongelmaa ei tältä levyltä löydy.

Moitittavaa en levyltä juuri löydä: melodiat ovat ensiluokkaisia, eikä soitanta mene koskaan liiallisuuksiin. Viimeisellä kahdella levyllä (tai kolmella, riippuen laskeeko ”Yellow & Greenin” kahdeksi) huimasti laulutaitojaan petranneet John Baizley ja Peter Adams ansaitsevat myös suuren lisäplussan lauluharmonioistaan. Toki ne eivät tällä levyllä yhtä suuressa roolissa ole kuin viime levyn uskomottomalla ”Twinkler”-kappaleella (oikeasti, luettuasi tämän loppuun kuuntele tämä kappale, et pety), mutta ne tuovat esimerkiksi ”Shock Me”-kappaleen kertosäkeeseen hyvin paljon lisää sisältöä.

Tämä vuosi on ollut julkaisujen kannalta loistava. Kaikista näistä julkaisuista mieluisin, tarttuvin ja mieleenpainuvin on kuitenkin tämä violetin värinen helmi, joka nousee omalla listallani koko vuoden, kuten myös itse bändin tuotannon parhaaksi levyksi heittämällä. Bändi on onnistunut luomaan levyn, joka tulee kestämään kuuntelua, ja tulen ainakin itse kuuntelemaan tätä levyä kauas ensi vuoteen ennen hellittämistä. Kiitos.

10/10

Kappalelista:
1. Morningstar
2. Shock Me
3. Try to Disappear
4. Kerosene
5. Fugue
6. Chlorine & Wine
7. The Iron Bell
8. Desperation Burns
9. If I Have to Wake Up (Would You Stop the Rain?)
10. Crossroads of Infinity

https://www.facebook.com/YourBaroness/

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Thomas Frankton