Barren Earth

Swallow The Sun –yhtyeestä paremmin tunnetulla vokalisti Mikko Kotamäellä riittää kiireitä. Ensin tuli ulos Swallow The Sunin loistava ja paljon kehuja saanut uusi albumi ”Emerald Forest And The Blackbird”, ja maaliskuun 13. päivä ilmestyy miehen toiselta yhtyeeltä Barren Earthilta uusi albumi nimeltä ”The Devil´s Resolve” Peacevillen kautta. Kaaoszine otti yhteyttä Mikkoon sähköpostitse ja kyseli hieman miehen tuoreimpia kuulumisia molempiin yhtyeisiin liittyen. Lue lisää nähdäksesi haastattelu kokonaisuudessaan.

Morjensta Mikko. Mitäs itsellesi tällä hetkellä kuuluu?

Mikko: Mikäs tässä on nautiskellessa Suomen hienosta talvesta. Ihmisiä kuolee lumen alle, liikenne takkuaa ja nyt iski vielä tämä paljon uutisoitu flunssa-aalto minuunkin. Kesää odotellessa.

Vuosi 2012 alkaa sulla suhteellisen kiireisissä merkeissä kun sekä Swallowilta, että Barren Earthilta on tulossa uusi albumi. Pakko kysyä, että miten löydät aikaa molempiin yhtyeisiin?

Mikko: Se onkin välillä hankalaa, mutta käytännössä on omasta viitseliäisyydestä kiinni hyvin pitkälti. Ei ole kyllä aina se puoli minun vahvuus, mutta stressaantuneena hammasta purren ne asiat luistaa – pitää nuorena tehdä kun vielä jaksaa. Toki Barrenilla tuo meidän keikkatahti nyt ei hirveän kuluttavaa kyllä vielä ole ollut, eikä näytä että on tulevaisuudessakaan. Ja kyllä se pahin duracellpupu tässä porukassa on kuitenkin tuo Ylihirviö – se hamppi kerkeää kyllä joka paikkaan. Ei voi kuin ihmetellä.

Keskustellaanpa hieman tuosta Barren Earthin uudesta albumista, joka on saanut nimekseen ”The Devils Resolve”, ja tuo albumihan julkaistaan maaliskuun 13. päivä Peaceville Recordsin kautta. Näin alkuun, voisitko hieman kertoa meille itse levyn teosta? Koska aloititte kirjoittamaan kappaleita tuolle albumille ja miten albumin nauhoitukset sujuivat?

Mikko: Muistaakseni jotain matskua mitä levylle päätyi, oli valmiina jo edellisen levyn nauhoitusten aikaan. Voitaneen siis sanoa että materiaali valmistui hiljalleen vuodesta 2009 – vuoden 2011 kesään mennessä. Vuosi sitten jenkkirundilla päätettiin, että kun tästä reissusta selvitään hengissä, niin kevät treenataan ja työstetään biisit loppuun, että päästään kesällä studioon. Eipä biiseissä juurikaan enää ollut epäselvyyksiä kun sitä kesällä 2011 ruvettiin äänittään Sonic Pumpilla Helsingissä, Vermon Jukan kanssa. Siellä oli sen verran isot tilat että pystyttiin nauhottaan biisien pohjat niin, että koko bändi soitti yhdessä livenä. Biiseihin jäi aika hyvä luomufiilis ja livesoiton tuntua. Miksauksen hoiti taas Dan Swanö Örebrossa tuossa naapurissa.

Miten albumin kappaleet syntyivät? Osallistuuko kirjoittamiseen kaikki jäsenet vai kuka hoitaa kappaleiden teon?

Mikko: Sillä samalla kaavalla kuin ennenkin: Oppu tekee death metal-biisit, Kasper progeilut, Marko jotain siltä väliltä, Janne synkistelyt, Sami luo näihin hoitoaineen tuulahduksen 80-luvulta, jolloin kitarasooloissa oli vielä melodiaa ja minä ulisen sekä ördään siihen päälle sitten.

Mitä voit kertoa albumin kappaleista jos vertaat tätä uutta albumia teidän vanhempiin julkaisuihin? Millaista materiaalia on luvassa?

Mikko: Se on ehkä vähän reippaampi levy ja monipuolisempi – laahausta ei ole niin paljoa kuin ekalla. Progeilu on progempaa, Autopsy Autopsympaa, ja melodioista ei olla tingittu tälläkään kertaa. Mut jos siitä ekasta levystä piti, niin tuskin tämä mikään shokki tulee olemaan. Kyllä se meiltä kuulostaa, mutta itsevarmempana kuin edeltävällä.

Albumin kannen teki Paul Romano, joka on aikaisemmin piirtänyt kansia mm. Mastodonille. Miten päädyitte yhteistyöhön hänen kanssaan?

Mikko: Juurikin siksi, että ne maalaukset mitä hän on tehnyt Mastodonille, on helvetin hienoja. Nykyisin netistä löytyy jos jonkinlaista viheltäjää ja yrittäjää jotka yrittää tarjota palveluitaan bändeillä, mutta me ei haluttu muovisen näköistä photoshopilla väännettyä kuraa. Jos maalaa omin kätösin 1,5m x 2m taulun ja siitä tehdään kansi levyyn, niin on siinä vähän enemmän meininkiä, kuin et tunti tolkulla vääntää photarilla coca-cola kädessä. Ja sitä meininkiä me haluttiin.

Mitä voit kertoa albumin lyriikoista? Mitä aiheita albumin kappaleet käsittelevät ja mistä olet saanut vaikutteita niihin?

Mikko: Tietty kun niitä on meistä useampikin kuin yksi kirjottanut, niin en voi kaikkien puolesta puhua. Ja Jussi K. Niemelä avusti myös muutamassa biisissä tälläkin kertaa. Siellä on paljon mielenkiintoista tekstiä sanotaanko näin, joten kannattaa tutustua kun levy on kaupoissa ja muodostaa omat mielikuvat sitten.

Onko albumista tulossa videota?

Mikko: Joo ”Rains Begin”-biisistä käytiin loppuvuodesta Tampereella kuvaamassa video. Pitäisi olla valmis ennen levynjulkaisua.

Millaisia suunnitelmia teillä on Barren Earthin suhteen vuodelle 2012?

Mikko: Katsellaan rauhassa mitä vuosi tuo tullessaan. Hoidetaan ensin nämä kotimaankeikat maaliskuussa alta pois. Eihän me viime levynkään jälkeen aivan järkyttävästi kierretty, joten odotukset eivät ole tälläkään kertaa kovin massiiviset. Katsellaan kuinka käy ja kuinka paljon ihmisiä uusi levy kiinnostaa. Siitähän kaikki riippuu.

Vuonna 2012 tulee ulos jälleen paljon uusia levyjä. Onko joitakin levyjä tulossa, mitä itse odotat?

Mikko: Mä en itseasiassa juurikaan seuraa että mitä tapahtuu – vähenemään päin musiikin kulutus minun osalta. Kentiltä tulee muistaakseni uus, se varmaan tulee otettua haltuun. Uus Paradise Lost tulee varmaan tsekattua myös ja Katatonia. Toivottavasti HIM sais myös uutta matskua pihalle tänä vuonna. Viime vuonna tuli se Solstafir, siitä on hankala lyödä paremmaks.

Jos kaikki Big Fourin bändit pyytäisivät teitä kiertueelle, mutta saisit valita vain yhden yhtyeen, niin mikä se olisi ja miksi?

Mikko: Megadethissa haisee jeesus, Metallicassa paska. Se ois varmaan Slayer tai Anthrax. Vaikeaks menee….Slayer se ois. Jos Anthraxin kanssa ois rundilla, niin minä ja Janne tultais aivan liian kateelliseks Belladonnan tukasta.

Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea tulevaisuuteen. Onko sulla loppuun jotain viimeisiä sanoja, joita haluaisit sanoa Kaaoszinen katsojille?

Mikko: Ostakaa musiikkia – joko levyinä tai digitaalisena. Sillä tavalla pidätte pienet bändit vielä hetken elossa tässä kuolevassa bisneksessä.