Barren Earthin “A Complex Of Cages” onnistui jälleen käärimään melankolisuuden kauniiksi paketiksi

Suurenmoinen albumivuosi 2018 saa katalogiinsa jälleen yhden mahtavan albumin, kun kotimainen Barren Earth julkaisee neljännen albuminsa. Kyseinen yhtye on aina jotenkin tuntunut jäävän hiukan vähemmälle huomiolle, vaikka oikeasti bändi olisikin ansainnut paikan Tuskan päälavalla. Kolme vuotta on kuitenkin vierähtänyt Barren Earthin edellisen albumin, ”On Lonely Towersin” julkaisusta, ja suhteellisen runsaslumisen kevään iloksi tarjolla on nyt uutta materiaalia ”A Complex Of Cagesin” muodossa.

”A Complex Of Cagesin” ensimmäisenä kappaleena kuullaan ”The Living Fortress”, josta huokuu progevivahteita. Kyseinen kappale toimii kuin elokuvan alkutekstinä koko albumille. Tämän jälkeen kuullaan enemmän hittimateriaalia edustava ”The Ruby”, joka onnistuu kiteyttämään tämän meneillään olevan ”wannabe”-kevään tunnelman: synkkää, mutta pieniä valon pilkahduksia siellä täällä. Kolmannella raidalla puolestaan niskat joutuvat toden teolla töihin, kun synkkää materiaalia edustava ”Further Down” määrää tahdin. Kaikki kolme ensimmäistä kappaletta ovat keskenään melko erilaisia, eikä ainakaan vielä tässä vaiheessa tule mieleen mitään itkun ja valittamisen aihetta, vaikka suurennuslasin kanssa niitä etsisi.

Synkistelyllä jatketaan, kun ”Zealin” kauhuteemainen piano ja puhdas laulu viettelevät kuuntelijaa. Koko kappaleen alkupuoliskon ajan saa odottaa, milloin örinät räjähtävät käyntiin. Ne eivät kuitenkaan aivan räjähdä, vaan enemmänkin pikku hiljaa hiipivät esiin pienen progeilun saattelemana.

Jos haluaa kuunnella vain yhden kappaleen tältä albumilta, suosittelen ehdottomasti raidalta viisi löytyvää ”Scatterpreyta”. Se on äärimmäisen synkkä kappale, mutta samaan aikaan todella kaunis. ”Scatterpreyn” sisälle pääsee lähes väistämättä, mutta ”Solitude Pith” tarvitsee enemmän aikaa sulatteluun. Kyseinen kappale tuntuu sisältävän niin paljon tavaraa, ja jokaisella kuuntelukerralla bongaa aina jotain uutta. Tämä houkutteleekin kuuntelijan kuuntelemaan ”Solitude Pithin” läpi yhä uudelleen ja uudelleen.

Melankolinen ja kaunis kuvaavat myös ”Dysphoriaa”, joka kuuluu kieltämättä tämän albumin eliittiin. Örinä ja puhdas laulu muodostavat jälleen upean kokonaisuuden, jonka kruunaa koko albumin kaunein kertsi. ”Dysphorian” jälkeen kuultava ”Spire” ilahduttaa kuuntelijaa tarjoamalla monimuotoisempaa Barren Earthia.

Kuten kaikki hyvä, niin myöskin tämä albumi loppuu aikanaan, kun albumin viimeisenä hitaana kuullaan ”Withdrawal”. Tämä päätösraita sisältää vain puhtaita lauluja, mutta eipä tähän örinä-mörköily-meininki olisi sopinutkaan. ”Withdrawal” tarjoaa kauniin ja herkän lopetuksen äärimmäisen upealle albumille.

Vaikka ”A Complex Of Cages” on hieman yli tunnin kestävä kokonaisuus, se ei silti tunnu liian pitkältä, vaan albumi liukuu sujuvasti eteenpäin kappaleesta kappaleeseen. Albumilla taso on pidetty todella korkealla, eikä mikään sen kappaleista alita rimaa. Lisäksi (itselleni ainakin), albumin synkkyydestä huolimatta, jäi äärimmäisen innostunut fiilis koko albumista, sillä tämän arvostelun muistiinpanojen kirjoittaminen oli suurin piirtein tätä: ”Tämä on albumin paras biisi, eikun tää onkin vielä parempi!”. Kuitenkin nyt muutaman kerran ”A Complex Of Cagesin” kuunnelleena, on pakko nostaa ainakin ”The Ruby”, ”Scatterprey” ja ”Dysphoria”, jotka ovat ehdottomasti tämän albumin timantteja. Toivottavasti ”A Complex Of Cages” olisi vihdoin ja viimein se linkki, joka nostaisi Barren Earthin Tuskan päälavalle.

9 / 10

Kappalelista:
1. The Living Fortress
2. The Ruby
3. Further Down
4. Zeal
5. Scatterprey
6. Solitude Pith
7. Dysphoria
8. Spire
9. Withdrawal

Barren Earth Facebookissa
Barren Earthin kotisivut

Kirjoittanut: Tia Salmela

Kommentit