Battleloren paluualbumi ”The Return of the Shadow” osoittaa, että maailma tarvitsee edelleen fantasiametallia
Fantasiametallia veivaava Battlelore julkaisee uuden albuminsa yli 10 vuoden mittaisen levytystauon päätteeksi. Yhtyeen edellinen kiekko ”Doombound” julkaistiin jo vuonna 2011, jonka jälkeen tauolle jäänyt yhtye on pikkuhiljaa kasaillut rivejään keikkailun ja muun näkyvyyden merkeissä. Nyt aika on kypsä lopulliselle paluulle, josta yhtyeen seitsemäs täyspitkä ”The Return of the Shadow” on selkeä osoitus. Fanikuntaa hemmotellaankin melkoisella paketilla, sillä varsinaisen uuden albumin lisäksi digipack-julkaisuun on pultattu mukaan kolmen kappaleen erillinen ”Lost Lands” -EP, jonka yhtye pykäsi kasaan taukonsa aikana.
Vuosikymmenen ajanjaksoon mahtuu paljon. Maailma muuttuu, uutta syntyy ja vanha häviää. Kun ”The Return of the Shadow” pärähtää käyntiin, on tämä kuin piristävä tuulahdus menneisyydestä. Battlelore kuulostaa edelleen itseltään, sillä tutut palaset ovat paikoillaan. Musiikki on totutusti Tolkienin fantasiamaailmasta sanoituksensa ammentavaa, melodisen mahtipontista hevimetallia, jossa karheampi murinavokalisointi sekä heleä naisääni vuorottelevat tehden musiikista miellyttävän monipuolista. Tarjolla on epäilemättä juuri sitä, mitä monet yhtyeeltä odottavatkin.
”The Return of the Shadow” on Battlelorea niin hyvässä kuin pahassa. Se jatkaa siitä, mihin homma aikanaan jäi, mutta tämän myötä myös tutut rasitteet kulkevat mukana. Albumin suurimman napinan aiheuttaa edelleenkin vokalisointi – tai pikemminkin se, kuinka se istuu osaksi musiikkia. Kaisa Jouhkin kauniin kirkasta ulosantia tai Tomi Mykkäsen karheampaa ilmaisua ei voi kutsua huonoksi millään mittaristolla, mutta siellä täällä tästä jää se lopullinen tunteenpalo uupumaan. Vaisummissa kappaleissa vokalisointi tuntuu kuin musiikin päälle läntätyltä irtokerrokselta, joka ei istu kunnolla kokonaisuuteen tai tarjoa siihen mitään lisäsisältöä. Tämä synnyttää paikoitellen fiiliksen äänikirjasta, jossa musiikki on vain tehokeino tarinankerronnan taustalla. Tähän kaipaisi ripauksen lisäruutia, jotta vokalisoinnista löytyisi sitä samaa intensiivisyyttä kuin itse musiikistakin.
Ongelmasta voisi tulla suurempikin, jos kiekko olisi muilta osin heikosti toteutettu. Tätä se ei kuitenkaan ole, sillä Battleloren uutuusalbumi on muutamaa poikkeamaa lukuun ottamatta upeasti sävelletty kokonaisuus. Yhtyeellä on selkeästi silmää tarttuville sävellyksille sekä mielikuvitusta stimuloiville tunnelmille, joiden ansiosta ”The Return of the Shadow” on parhaimmillaan kuin taianomainen ja seikkailujen täyttämä matka Keski-Maahan. Mieleenpainuvia melodioita ja hienoja tunnelmia viskotaan eetteriin niin runsaalla kädellä, että albumin ilmapiiristä huomaa nauttivansa jokaisen kuuntelukerran jälkeen jatkuvasti enemmän. Toimivaa fantasiametallia tarjoavat esimerkiksi levyn käynnistävä biisikolmikko ”Minas Morgul”, ”Chambers of Fire” ja ”Orcrist”, jotka iskevät tajuntaan kuin haltiamiekka konsanaan. Myös bonuksena julkaistu EP on laadullisesti erittäin toimiva paketti, joka esittelee hienosti Battleloren parhaimmat puolet.
Monipuolinen ja hienosti rakennettu ”The Return of the Shadow” on komea julkaisu. Rikkaita sävellyksiä ja vahvoja kappaleita on mukana sen verran reilusti, etteivät kiekon puutteet muodosta ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Vaikken ole aiemmin päässyt yhtyeen musiikkiin kunnolla sisään, niin Battleloren uutuusalbumi tekee suuren vaikutuksen. On helppo uskoa, että ”The Return of the Shadow” tulee keräämään yhtyeelle suuret määrät uusia faneja sekä vankistaa sen aiemmin rakentamaa asemaa metallimusiikin maailmassa. Tauko on selkeästi tehnyt hyvää, Battlelore on tällä hetkellä vahvassa iskussa.
Kappalelista:
- Minas Morgul
- Chambers of Fire
- Orcrist
- Homecoming
- Elvenking
- Firekeeper
- Mirrormere
- True Dragons
- Shadow of the East
- Avathar (”Lost Lands” -EP)
- Caves of the Forgotten (”Lost Lands” -EP)
- Isenmouthe (”Lost Lands” -EP)