Beating Dead Meat – With Full Force

Joensuusta kajahtaa taas! Sieltä on nimittäin kotoisin extreme metalia soittava yhtye . Tämä poppoo on varsin tuore ilmestys metallimaailmassa, sillä se on perustettu vuonna 2013. Vähäisestä iästään huolimatta bändi on jo julkaissut vuonna 2015 omakustanteisen debyytin nimeltään ”A Rude Awakening”. Debyytti sai viime vuoden lopulla seuraajan, kun Beating Dead Meat julkaisi toisen albuminsa ”With Full Forcen” Inverse Reordsin kautta. Jo pelkkä bändin nimi kuulostaa brutaalilta, joten en malta odottaa, millaista on itse musiikki.

Albumin aloittaa instrumentaali-intro ”2016”, joka avaa varovasti albumin portit ja johdattelee meidät toiselle raidalle nimeltään ”Straight to Hell”. Laulaja Ilkka Jääskeläisen ääni pelästyttää pahaa aavistamattoman kuuntelijan ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta onneksi siihen tottuu pian. ”Straight to Hellin” läpi marssitaan tiuhaan tahtiin, ja siitä jatketaan matkaa kappaleeseen nimeltä ”No Compromise”. Kappaleen alkaessa on sellainen fiilis, että nyt ollaan asian ytimessä. ”No Compromisen” taustalla hakkaavat tuplabasarit määräävät tahdin, jonka mukana kitarat yrittävät pysyä. Varsin vaikuttava esitys!

Raidalla neljä oleva ”A Dream for the Weak” yrittää pysyä samoilla linjoilla kuin kaksi edellistä kappaletta, mutta ei kuitenkaan ihan täysin siinä onnistu. ”The Few and the Proud” on puolestaan kuin ”No Compromisen” jatko-osa. Se on loistava biisi, joka osaa mättämisen jalon taidon. ”The Few and the Proud” muistuttaa myös hyvin kaukaisesti Lamb Of Godin ”Desolationia”, sillä siinä on samantyylisiä elementtejä.

Harvemmin tulee kuultua, että kertsiä varten hidastetaan tempoa. Niin kuitenkin toimitaan ”Poserissa”, joka aluksi vaikutti varsin lupaavalta kappaleelta. Juurikin tempon vaihtelun takia kappale tuntuu varsin epätasaiselta. Onneksi ”Posers” ei ole tullut jäädäkseen ja taso nousee takaisin sinne, missä se olikin, kun ”The Power That Be” ottaa varovasti ”Posersin” paikan. ”The Power That Be” on aivan toista maata (hyvällä tavalla) kuin ”Posers” ja murskaa tämän täysin.

Myöskään seuraavalla raidalla kuultava ”A Failure by Default” ei jätä kuuntelijaa kylmäksi vaan jatkaa riehumista. Kappaleen bridge saa kyllä erikoismaininnan, sillä se olisi pärjännyt hyvin yksinäänkin kertsinä, vaikka myös itse kertsi on loistava. Jälleen biisistä löytyvät  myös taustalla olevat tuplabasarit, joita ei todellakaan säästellä. ”A Failure by Default” on jo ensimmäisten tahtien aikaan loistava kappale, mutta se vain paranee loppua kohden.

Raidalla yhdeksän on tämän albumin nimikkoraita ”With Full Force”, joka ei lukeudu albumin parhaimmistoon. Kappale jatkaa albumin linjaa, mutta siitä kuitenkin puuttuu se jokin, joka nostaisi sen muiden kappaleiden yläpuolelle. Nimikkoraita jätetään taakse, kun seuraavana olisi vuorossa ”The Great Northern Djentkill”. Tätä raitaa odotinkin innolla koko albumin ajan. Kappale on BDM:n hatunnosto Panteran ”The Great Southern Trendkill” -kappaleelle – ja toivottavasti myös koko albumille. Vaikka BDM tekee tämän hatunnoston omalla tyylillään, kappaleesta kuuluvat Panteran alkuperäiselle versiolle tyypilliset elementit. ”The Great Northern Djentkill” on todellakin kunnianosoitus Panteralle, mutta myös hieno tapa päättää tämä albumi.

Yhtyeen toiseksi albumiksi ”With Full Force” on varsin mainio teos. Kappaleissa on kikkailua, mutta ei kuitenkaan liikaa. Niskat saavat liikuntaa, kun pää liikkuu tasaisesti edestakaisin mättäyksen merkeissä koko albumin ajan. Koko albumi siis edetään ”with full force”. Eipä tältä albumilta oikein mitään suuren suurta kritisoitavaa löydy. Suoria täytekappaleita ei ole, mutta ”Posers” on juuri siinä rajalla, voiko sen laskea täytteeksi.

8½ / 10

Kappalelista:
1. 2016
2. Straight to Hell
3. No Compromise
4. A Dream for the Weak
5. The Few and the Proud
6. Posers
7. The Power That Be
8. A Failure by Default
9. With Full Force
10. The Great Northern Djentkill (Pantera Tribute)

https://www.facebook.com/pg/Beatingdeadmeat/about/?ref=page_internal

Kirjoittanut: Tia Salmela

Kommentoi julkaisua