Before the Dawnin odotettu paluu – Rytmikorjaamo 6.10.

Ikävä lokakuu, syksy yllätti, ja metallikansa kömpi esiin luolistaan todistamaan kolmen yhtyeen settiä Seinäjoen legendaariselle Rytmikorjaamolle. Myrskytuulen pauhatessa ei voisi olla parempaa ajanvietettä kuin nauttia varsin kelvollisesta kotimaisesta musiikista. Illan tarjonta oli sallittu kaiken ikäisille, joten myös nuorempi metallisukupolvi oli tervetullut nauttimaan rytmimusiikin ilottelusta.

Illan polkaisi käyntiin rovaniemeläinen Suotana, jonka live-esiintyminen oli minulle ensimmäinen laatuaan. Pohjoisesta luonnosta inspiraationsa ammentava melodinen death metal on taatusti suomalaisiin uppoava yleispätevä genre, mutta se asettaa toisaalta tietyt haasteet sille, että bändi erottuu joukosta edukseen. Suotana julkaisi maaliskuussa kolmannen pitkäsoittonsa nimeltä ’’Ounas I’’, ja pääsimmekin maistelemaan illan aikana albumin tuotantoa. Energinen live-esiintyminen ja henkeen sopivat asut tuntuivat vetoavan yleisöön ihan kiitettävästi, ja Rytmikorjaamon sali alkoi lämmetä hitaasti mutta varmasti. Harmittavan harvalukuinen yleisö edusti kuitenkin tarmokkaasti, ja edessä oli vielä pitkä ilta. Yhtyeen tuotanto ei ole vielä valitettavasti päässyt Spotify-listalleni mutta en kieltäydy, mikäli jatkossakin tulee mahdollisuus päästä todistamaan sen keikkoja.

Lavalle asteli illan toisena esiintyjänä monitaituri Tuomas Saukkosen luotsaama ja maailmallakin mainetta niittänyt winter metal -yhtye Wolfheart. Yhtye julkaisi viime syksynä kuudennen studioalbuminsa ’’King Of The Northin’’, joka keräsi kehuja niin kuulijakunnalta kuin kriitikoiltakin. Uutta musiikkia on tulossa, ja esimakua saimme kuulla syyskuussa julkaistun singlen ’’Iku-Turson’’ muodossa. Väkimäärä oli selvästi lisääntynyt illan edetessä, ja keikan alkupuoliskolla tärykalvoja hivellyt ’’The Hunt’’ sai kansalaisten nyrkit kohoamaan päättäväisesti ilmaan. – Tasaisen varmaa poljentoa kappaleesta toiseen rautaisella otteella. Ei mitään ylitsepursuavaa kitarajumalointia tai ylimääräistä kikkailua. Ehdottoman toimiva kokonaisuus melodiakulkuineen ja raskaine riffeineen. Eniten annan arvoa yhtyeen monipuolisuudessa siinä, että Saukkosen lisäksi myös basson varressa taituroiva Lauri Silvonen sekä kitaristi Vagelis Karzis pääsevät ääneen. Karziksen olemukseen yhdistetty tumman rouhea ääni saa kuulijan jalat melkein vatkuliksi, kun puolestaan Silvosen mielettömän upea puhdas ääni nostaa ihoa kananlihalle. Yhtye suuntaa marraskuussa Euroopan-kiertueelle yhdessä Before the Dawnin kanssa sillä erotuksella, että Wolfheart ratsastaa kiertueen headlinena.

Illan kohokohtana päästiin seuraamaan Hollywood-tason elokuvajuonta, joka nyt vain sattui tapahtumaan tässä ja nyt, oikeassa elämässä. Lavalla illan settiään aloitteli nimittäin Before the Dawn, joka kymmenen vuoden tauon jälkeen kokosi rivinsä ja aloitti paluukiertueensa syyskuun 22. päivä Helsingin Tavastialta Brymirin ja Wolfheartin kanssa. Mikä bändin setistä sitten tekee elokuvaan verrattavissa olevan juonen? Vastaus löytyy yhtyeen uudesta laulajasta Paavo Laapotista ja hänen tarinastaan eli matkastaan yhtyeen keulakuvaksi.

Vuonna 2022 vielä suurelle yleisölle tuntematon Laapotti lauloi tiensä hopealle The Voice of Finlandissa. Hopeasijaa tärkeämpänä elementtinä oli kilpailun puolivälissä kilpailtu Knockout-vaihe, jossa hän esitti Before The Dawnin kappaleen ’’Deadsong’’ sellaisella menestyksellä, että yhtyeen nokkamies Tuomas Saukkonen otti Laapottiin yhteyttä yhteistyön merkeissä. Siitä yhteistyöstä syntyi bändin paluusingle ’’Downhearted’’ ja sitä seurannut pitkäsoitto ’’Stormbringers’’, joka näki kesäkuussa päivänvalon.

Palataan takaisin Rytmikorjaamolle, jossa vallitsi odottava tunnelma. Illan avasi toisena singlenä ’’Stormbringersilta’’ julkaistu ’’Destroyer’’, jota seurasi tasapainottavana elementtinä vanhempaa tuotantoa oleva ’’My Darkness’’. Seurasin yleisön reaktioita ja huomasin hyväksyviä nyökyttelyjä ja varovaista joraamista – setti tuntui toimivan.  Viimeistään peräkkäisinä kappaleina soitetut ’’Faithless’’ ja ’’Dying Sun’’ saivat viimeisimmätkin epäilyt karistettua kuuntelijoiden yltä, ja tunnelma kohosi silmissä.

Ilta eteni mukavalla tahdilla ilman turhia välispiikkejä. Kappaleiden esittely, nopeat kiitokset ja siirtyminen seuraavaan kappaleeseen on varsin toimiva kokonaisuus, enkä ainakaan itse kaipaa väleihin enempää. Poikkeuksena sallittakoon Laapotin syntymäpäivän kunniaksi raikuneet ’’eläköön’’-huudot, joihon yleisö liittyi kuorona.  Saimme kuulla monipuolista kappalevalikoimaa bändin uusimmasta tuotannosta aina sen vanhimpaan kappaleeseen asti. Illan spesiaalinumeroon siirryttäessä poistuivat kitaristi Juho Räihä ja basisti Pyry Hanski takavasemmalle, ja Tuomas Saukkonen hyppäsi rumpujen takaa lavalle akustisen kitaran kera. Yleisö sai nautiskella akustisen version kappaleesta ’’My Room’’. Puhelimien taskulamput kajastivat pimeässä, ja kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä. Akustinen sovitus oli mielettömän upea.

Ikärajattoman keikan vuoksi aidoilla kahtia jaettu sali vei tilaa tanssiaisilta, mutta se ei yleisön fiilistä juuri latistanut. Tässä kohtaa on myös nostettava hattua laulaja Paavo Laapotille, joka taituroi yksin lauluosuudet, joista suurin osa on alun perin suunniteltu kahden laulajan voimin esitettäviksi. Moni vanhemman kokoonpanon Before the Dawn -kuulija sulattelee varmasti vielä hetken Saukkosen uudistunutta roolia live-keikkojen rumpalina, mutta suosittelen antamaan uudistetulle kokoonpanolle mahdollisuuden. Laapotin taiturointi varsinkin puhtaissa lauluosuuksissa on jotain vertaansa vailla olevaa. Varovasti toivonkin yhtyeen panostavan niihin myös jatkossa.

Ilta päättyi odotetusti kappaleeseen ’’Deadsong’’, joka oli omiaan viimeistelemään pakettiin onnistuneen settilistan. Bändin kotimaan kiertue jatkuu vielä kuudella eri keikalla päättyen 27. lokakuuta Mikkelissä järjestettävään Black Boxiin Saimaan Stadiumilla, jossa on mukana liuta kotimaisia eturivin yhtyeitä. Jäämme odottamaan, miten yhtyeen tarina jatkuu, ja muuttuuko tyylisuuntaus uuden laulajan myötä.