Behemoth viihdytti musiikkiteatterillaan The Circuksessa
Behemothin Ecclesia Diabolica Evropa -kiertue pysähtyi tammikuussa 2019 myös Suomessa kahden illan verran. Paikalla oli pääbändin lisäksi koko rundin ajan mukana kiertäneet kaksi yhtyettä: hiukan kokeilevampaa black metalia ilmoille suoltava yhdysvaltalainen Wolves in the Throne Room sekä Göteborg-metallin pioneeri At the Gates. Niinpä oli aika taivaltaa läpi tuulen ja tuiskun tiistai-iltana Helsingin The Circukseen, jossa kolmikko pysähtyi ensimmäiselle Suomen-keikalleen.
Puoli kahdeksan aikaan The Circuksen eteen oli ehtinyt jo muodostua pieni jono, mutta ei kuitenkaan niin massiivinen, kuin kahdeksan jälkeen oli näkemieni kuvien perusteella ollut. Ilta oli loppuunmyyty, joten jonotukselta tuskin olisi voinutkaan välttyä. Sisätiloissa oli kuitenkin vielä hetki ennen ensimmäisen bändin alkusointuja mukavan tilavaa – tämä jenkkipoppoo ei selvästikään saanut väkeä joukoittain liikkeelle.
Illan siis avasi Wolves in the Throne Room, joka jätti mieleen lähinnä suuren hämmennyksen. En oikein vieläkään osaa sanoa, oliko keikka suoranaista nerokkuutta vai vain käsittämätöntä ääntelyä. Vaikka ei tietäisi yhtyeen ammentavan voimaansa pääasiassa luonnosta, tulisi tämä yhteys selväksi pelkästä musiikista. Itsekin ehdin jo tammikuisen keikan aikana nimeämään tämän porukan “metsä-black/doomiksi”, sellaista metsänhenkitunnelmointia keikka sisälsi. Yhtye loihti ilmoille mielenkiintoista äänimaailmaa, ja välillä joutui höristämään korviaan ja miettimään, tulivatko laulutkin jollakin tuntemattomalla peikkokielellä. En ole Wolves in the Throne Roomiin juuri koskaan päässyt sisälle, eikä tämäkään keikka ovia sen maailmaan oikein avannut. Syy on varmaan enemmän itsessäni kuin bändissä. Mitään erityistä valitettavaa siitä ei löytynyt, mutta – niin, hämmentävää tämä oli.
Mainos päättyy
Pienen roudaustauon aikana tupa alkoikin jo täyttyä mukavasti, mutta vielä ihmisjoukon välistä pääsi jotenkin puikkelehtimaan paikasta toiseen. Hiukan ennen yhdeksää The Circuksen lavalle ampaisi viime keväänä “To Drink from the Night Itself” -levyn julkaissut ruotsalaisen melo-deathin esikunta At the Gates. Olen nähnyt bändin uuden tulemisen aikakaudella eli vuoden 2010 jälkeen lukuisia kertoja; valitettavasti oikeastaan kaikki nämä kerrat ovat olleet pettymyksiä ja mieleen on jäänyt lähinnä tylsistyttävä kehäraakki. “Josko nyt lähtisi?” oli ajatuksissani tälläkin kertaa, mutta valitettavasti ei mielestäni lähtenyt. At the Gates kärsi varmasti osittain lämppärin asemasta, mutta kyllä tämä nyt jäi melkoisen tasapaksuksi junttaukseksi. Keikan keskivaiheilla yhtyeellä oli hetkensä, mutta kokonaisuutta se ei riittänyt pelastamaan. Biisejä tuli tasaisesti uran eri vaiheilta, mutta sekään ei tuonut riittävästi vaihtelevuutta settiin. Selvästi osa paikalle tuppautuneesta yleisöstä tykkäsi kovastikin, mutta itselleni jäi se ajatus, että enää en jaksa edes yrittää antaa mahdollisuutta tälle bändille.
Noin vartin yli kymmenen ämyreistä alkoi soida Behemothin uusimman “I Loved You at Your Darkest” -levyn intro ja läpikuultavan verhon takaa näkyi jo Nergalin mikkitelineen tuttu siluetti. Verhoon heijastettiin lisäksi käännettyä ristiä ja Suomen karttaa, mikä sai yleisön avaamaan ääntään. Itse keikka rykäistiin käyntiin “Wolves ov Siberia” -biisillä; bändi saapui lavalle videollakin nähdyt mustat naamarit kasvoillaan. Heti alusta asti oli selvää, mikä on tämän kiertueen pääesiintyjä, niin kovalla intensiteetillä Behemoth lähti liikkeelle.
Uusimman levyn biisit olivat luonnollisestikin myös The Circuksessa vahvasti läsnä, samoin levyn kuvasto. Välillä melkein häiritsi se, että Nergal vaihtoi päähinettä kuin Celine Dion keikka-asuja konsanaan. Toki tälläkin haluttiin viestiä yhtyeen ideologista puolta. Ja kyllähän se pannumyssyn näköinen piispanhiippa aika hieno on! “God = Dog” -kappale sai aikaiseksi melkoisen huutomyrskyn, joten viime syksynä ilmestynyt uusi levy oli selvästikin yleisöllä hallussa.
Mainos päättyy
Itseäni miellytti se, että kymmenen vuoden takainen “Evangelion”-levy sai mukavasti tilaa keikalla. Tältä levyltä kuultiin keikan alussa “Daimonos”, puolivälin paikkeilla “Ov Fire and the Void” ja vielä encorena “Lucifer”. Olisiko muuten kymmenvuotisjuhlakeikka tämän levyn tiimoilta paikallaan? Myös tätäkin vanhempaa materiaalia esitettiin muutaman biisin verran.
Behemoth osoitti Helsingin keikallaan, ettei se ole enää pienen yleisön underground-yhtye vaan tarkkaan mietittyä musiikillista teatteria. Bändi loi katsojilleen niin visuaalisen kuin musiikillisenkin elämyksen, jota pystyi seuraamaan tyytyväisenä. Tarkasti mietityt koreografiat, tulisuihkut ja musiikkia tukevat asusteet rakensivat kokonaisuuden, jota ei enää esitetä jossakin pimeässä perunakellarin hajuisessa klubissa vaan paljon isommilla lavoilla. Välillä tuo teatraalisuus meinasi jo vähän häiritäkin, mutta kyllähän sen avulla tarjoiltiin yleisölle sellainen kokemus, jota se oli tullut hakemaankin. Erityismaininta täytyy jälleen kerran antaa päämies Nergalin energisyyden lisäksi basisti Orionille, joka osoitti taas The Circuksessa, että basso todellakin on lyömäsoitin. Mies hakkasi soittimestaan voimalla ääniä, jotka vain tukivat kokonaisesitystä.
Yleisö eli Behemothin mukana täysillä. The Circuksen sai mylvimään niin uuden levyn videobiisit “God = Dog” ja “Ecclesia Diabolica Catholica” kuin vanhemmat “Conquer All” ja “Blow Your Trumpets Gabriel”. Täysi klubi eli keikan mukana alusta loppuun asti ilman väsymyksen merkkejä. Olen nähnyt Behemothilta parempiakin keikkoja, mutta kyllä tiistai-iltanakin poistuin tyytyväisenä lumihankeen rämpimään ja autoani hangesta irrottelemaan. Keikkakokemuksen hyvyyttä hämärsi ainoastaan ilmassa koko keikan ajan heiluneet puhelimen näytöt, mutta niistä myöhemmin toisaalla.
Nergal oli keikan jälkeen laittanut omaan Instagramiinsa kiitokset suomalaiselle yleisölle ja heittänyt toiveen, jos näkisimme jälleen Tuskassa. Oliko tässä ehkä vihje tulevasta kesästä? Vai sopiiko Behemoth enää Tuska-festivaalin tarjontaan? Toivottavasti, sillä hyvää, loppuun hiottua black metalia olisi bändin myötä luvassa.
Mainos päättyy
Kuvat: Metal Visuals – Pasi Eriksson Photography