Behemothin Nergal syyttää suurinta osaa metallibändeistä musiikkinsa ylituottamisesta

Netissä törmää usein keskusteluun siitä, että modernit metallibändit syyllistyvät musiikkinsa ylituottamiseen. Keskustelut pyörivät usein niin kutsutun ”loudness warin” ympärillä, triggereiden käyttämisestä rumpuäänityksissä, rumpusamplejen käyttämisestä, liian silotellusta soundimaailmasta sekä musiikin jälkikäsittelystä niin, että iskut osuvat täydellisesti äänitysohjelmassa.

Nyt puolalaisen äärimetalliyhtye Behemothin laulaja Adam ”Nergal” Darski kommentoi aihetta tuoreessa Heavyn haastattelussa.

”Nykyään jokainen bändi, joiden kanssa puhut – kirjaimellisesti – heavy metal -bändi, thrash, death, mikä tahansa, sanoo: ’Onnistuimme saamaan orgaanisen soundin’. Ja sitten menen kuuntelemaan niitä levyjä ja sanon: ’Tässä levyssä ei ole mitään orgaanista.’ 99 prosenttia levyistä kuulostaa robottimaiselta. Jokainen helvetin isku, jokainen bassorummun isku, jokainen virvelin lyönti, jokainen osa levyä on täsmälleen samanlainen. Se ei ole orgaanista. Orgaanista on, kun musiikissa on vaitelua, kun siinä on dynamiikkaa, kun se menee ylös ja alas”, Nergal selittää ja jatkaa:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Siksi valitsimme Joe Barresin [miksaamaan levymme]. Tunnet hänet työstään Nine Inch Nailsin, Queens Of The Stone Agen, Monster Magnetin ja monien muiden rockbändien kanssa. Slipknot… Periaatteessa rockbändejä, mainstream-bändejä. Ja hän tekee vanhan koulukunnan miksausta. Hän ei käytä Pro Toolsia. Tarkoitan, että hän käyttää Pro Toolsia, mutta kun hän on valmis kappaleen kanssa, hän vain vetää kaikki säätimet alas ja aloittaa alusta. Jos sanot, että ’Hei, mutta halusin vielä säätää edellistä kappaletta’, hän vastaa ’Anteeksi vain, mutta se on valmis. Sinun täytyy maksaa kaikesta uudestaan, jos haluat, että säänä’. Joten kun se on valmis, se on valmis. Sitä ei tarvitse loputtomasti korjata, mikä on hienoa. Kaksikymmentä, kolmekymmentä vuotta sitten hommat tehtiin niin.”

”Nykyään asioita voi täydellistää niin, ettei niitä voi kuunnella, koska täydellisyys tekee niistä tylsiä, epätäydellisiä ja täysin epäkiinnostavia. Live, se ei ole täydellistä, siksi se on niin vitun jännittävää. Miksi siis tehdä asioita, jotka ovat niin vitun hiottuja? En ymmärrä sitä, varsinkaan äärimetallimusiikissa. Sen täytyy olla vitun outoa, sen täytyy olla vaarallista. Missä on vaarallisuus? Joten halusin todella tuoda vaaratekijän takaisin musiikkiimme. Se oli läsnä, mutta ehkä tämä [Opus Contra Natvram] on levy, jossa se on kaikkein eniten läsnä.”