Be’lakorin, tuon Australian Insomniumin, uusi albumi mätkähtää kauppoihin juhannukseksi. Melodista death metalia tahkoavalta viisikolta on ilmestynyt levyjä tasaiseen tahtiin, ja ”Vessels” on yhtyeen neljäs pitkäsoitto. Sen lisäksi, että koko albumi laitettiin ennakkoon kuunneltavaksi verkkoon, yhtye julkaisi Facebookissa myös lyriikat seitsemään albumin kahdeksasta kappaleesta. Lopetusbiisin sanat julkaistaisiin videon kera hieman myöhemmin. Mielestäni ihan näppärä sosiaalista mediaa hyödyntävä promostrategia. Mutta tärkeintä kuitenkin on: miltä ”Vessels” sitten kuulostaa?

Valitettavasti ”Vessels” on jälleen yksi esimerkki albumista, jossa ei ole kerrassaan mitään vikaa, muttei myöskään mitään aivan erityisen sykähdyttävääkään. Tällaisesta musiikista on myös hieman hankalaa kirjoittaa kiinnostavaa arviota. Jonkinlainen tarttumapinta kuitenkin löytyi – kiitos lyriikoiden julkaisun – ja tämä teksti sai alkunsa.

Kyseessä on konseptialbumi, joka kertoo yhtenäisen tarinan kahdeksan kappaleensa aikana. Lähdin etsimään tätä tarinaa luonnollisesti sanoituksista. Albumin tematiikka pyörii suurien asioiden äärellä: elämän synty, elämän kiertokulku, kuolema. Kuulostaako kliseiseltä? Sitä se ehkä onkin, mutta kirjallisessa mielessä lyriikat ovat miellyttävästi soljuvaa luettavaa ja kielessä riittää makusteltavaa. Koska arviota kirjoitettaessa viimeisen kappaleen sanoituksia ei vielä ole julkaistu, en voi kertoa tai tietää kuinka tarina päättyy. Jokainen on kuitenkin vapaa tekemään omat tulkintansa, kuten runoudesta yleensäkin – ja runoudeksi minä tätä kutsuisin. Joka tapauksessa suosittelen tutustumaan lyriikoihin, koska ilman niitä ”Vesselsin” anti voi jäädä turhan kepoiseksi.

Musiikilliselta anniltaan ”Vessels” on lähes tyylipuhdasta melankolista melodeathia, johon on sekoitettu mukaan myös joitakin progempia koukkuja, mutta vain nimellisesti. Rauhallisemmat osiot vuorottelevat rouheamman riffittelyn kanssa, ja tunnelmallisen maalailevat kappaleet ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta pitkiä, mikä mahdollistaa sekä perusteellisen melodioiden kehittelyn että niihin uppoutumisen. Toisaalta lyriikat voisivat toimia myös ilman musiikkia, ja musiikin voisi ehkä kuvitella toimivan ilman sanojakin, mutta yhdessä ne ovat vahvimmillaan: musiikki luo puitteet sanoin esitetylle tarinalle.

”Vessels” on kuin romaani, joka ei yllä kirjailijan aiemman tuotannon tasolle, mutta jolle haluat antaa mahdollisuuden ja jonka luet kuitenkin loppuun asti, koska olet pitänyt kyseisen kirjailijan muista teoksista. Huono se ei ole, mutta hienoinen pettymyksen maku kuitenkin jäi. Be’lakorin tuotannosta tämä ei olekaan se levy, jonka pariin tulen palaamaan uudelleen ja uudelleen. Se tarjonnee kuitenkin miellyttävän kuunteluelämyksen tunnelmoivan melodeathin ystäville.

7½/10

Kappalelista:
1. Luma
2. An Ember’s Arc
3. Withering Strands
4. Roots To Sever
5. Whelm
6. A Thread Dissolves
7. Grasping Light
8. The Smoke Of Many Fires

Be’lakorin kotisivut
Be’lakor Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Anna-Leena Harinen