Belphegor – Conjuring The Dead

Jo kahdenkymmenen vuoden iän saavuttanut itävaltalainen äärimetallia takova jaksaa painaa eteenpäin julkaisten elokuussa kymmenennen kokopitkänsä, ”Conjuring the Dead”.

Edellisiin julkaisuihin, ”Walpurgis Rites – Hexenwahn” (2009) ja ”Blood, Magick, Necromance” (2011), verrattuna ”Conjuring the Dead” ei teemaltaan ja tyyliltään tee erityisiä muutoksia, vaan jatkaa tutun ja perinteisen herjaamisen sekä sadomasokismin ylistyksen voimin. Levyn aloittava ja netissä ennakkoon julkaistu, ”Gasmask Terror”, kuulostaa Belphegorin tyylin suhteen lupaavalta, mutta Helmuthin laulutyyli herättää todella hämmentäviä ajatuksia. Örinä kuulostaa puuromaiselta ja voimattomalta verrattuna edellisiin julkaisuihin, joissa vokaaliosuudet ovat olleet paljon paremman kuuloiset tähän verrattuna. Voisiko ikäkriisillä olla jotain tekemistä tämän suhteen?

Tämän väliaikaisen ihmettelyn jälkeen raa’an ja raivon takomat ”Conjuring the Dead” ja ”In Death” tarjoavat hyvää antia, mutta se sama hämmennys jää pyörimään mieleeni, jolloin olen joutunut pohtimaan ja päättämään, että miten tähän pitäisi lopulta suhtautua. Muutamien toistokertojen jälkeen en lämmennyt Helmuthin vokaaliosuuksiin ja joudun toteamaan, että hän on tuottanut allekirjoittaneelle pettymyksen. Suoritukset ovat huonoja, puuromaisia laatunsa suhteen.

Levyn tuotanto on kuuluisan Erik Rutanin (Hate Eternal) käsialaa, joka on muun muassa oman bändin lisäksi tuottanut ja miksannut Cannibal Corpsen ja Goatwhoren levyjä. Soundit ovat ryminän ja kitarankielten sahaamisen keskuudessa selkeitä ja tarkasti hiottuja, josta on allekirjoittajan lähes mahdotonta keksiä mitään erityistä valittamista soundimaailman suhteen.

Vaikka itse Helmuth on edustanut ”Conjuring the Dead” –albumia aggressiivisena ja brutaalina kuolonmetallina, albumin kokonaisuus ei sen kummemmin tarjoa kuuntelijoille mitään erityistä tai uutta edellisiin julkaisuihin verrattuna. Ainoastaan levyn parhaat palat, kuten ”Gasmask Terror”, ”Conjuring the Dead”, ”In Death”, ”Black Winged Torment”, sekä ”Legions of Destruction”, jossa vierailee Deicidesta tuttu Glen Benton, tarjoavat sitä tuttua ja turvallista Belphegorin antia. Ainoa kritisoiva asia on Helmuthin huonot laulusuoritukset, joista en millään keksi mitään hyvää kirjoitettavaa. Kun ei toimi, niin ei vaan toimi.

Joka tapauksessa kaikille Belphegorin kannattajille ”Conjuring the Dead” on pakollinen ostos elokuun alkavalle viikolle, ja miksei kaikille äärimetallista pitäville kuuntelijoille. ”Conjuring the Dead” ei ole läpeensä huono, muttei Belphegorin paras julkaisu. Liki 40 minuutin pituinen albumi tarjoaa kuuntelijoille perinteistä ja raakaa kuolonmetallia loppukesän ajaksi.

7-/10

Kappalelista:
1. Gasmask Terror
2. Conjuring the Dead
3. In Death
4. Rex Tremendae Majestatis
5. Black Winged Torment
6. The Eyes
7. Legions of Destruction
8. Flesh, Bones and Blood
9. Lucifer, Take Her
10. Pactum in Aeternum

www.facebook.com/belphegor
www.belphegor.at

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Kommentoi julkaisua