Benighted – Necrobreed

Kirjoittanut Juri Hiltunen - 9.2.2017

Ensimmäinen asia, mikä tulee ranskalaisesta, pian 20 vuotta operoineesta Benightedista mieleen, on tasalaatuisuus. Benighted on sitä samaa nykyajan hinkattuja soundeja edustavaa death metallia kuin vaikkapa Aborted, Blood Red Throne tai Origin. Itselleni ero näiden yhtyeiden ja Benightedin välillä on se, että siinä missä esimerkiksi Aborted on ollut 2010-luvulla vain varjo itsestään, on Benightedin taso pysynyt levy levyltä johdonmukaisen tasavahvuisena. ”Necrobreed” ei tee tähän poikkeusta tapauksessa.

”Necrobreed” kuuluukin niihin levyjen sarjaan, mistä on vaikea sanoa hirveästi mitään järin monipuolista. Nykyaikaiseen death metalliin tutustuneet tietävät jo kuuntelematta suunnilleen sen, miltä levy kuulostaa. Triggeröidyt basarirummut blästäävät hurjasti läpi biisien ja soundit on kaikki laitettu vimpan päälle kuntoon. Äänimaailma on raskas, mutta kumman särmätön elon ollessa täysin poissa instrumenteista. Vokaalit sisältävät milloin mitäkin körinää, kärinää ja pörinää. Deathsquealit, viemäriäänet ja kaikki muutkin karvaiset kaverukset ovat mukana. Riffit jauhavat death metallin peruskaurariffejä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kappaleet ovatkin täynnä ei-aivan-A-luokan riffejä, mutta ei niitä B-luokkaankaan voida laskea. Kyllä tätä huomaa pyöräyttävänsä soittimessa kovin vaivattomasti useampaankin kertaan — varsinkin kun osa biiseistä on lyhyempiä grindcorea tempoltaan ja pituudeltaan lähenteleviä pyrähdyksiä. Nopeatempoisuus onkin levyn keskeisiä piirteitä ja Benightedia voidaankin varmaan oikeutetusti kutsua jonkinmoiseksi deathgrindiksi. Myös grindcorehtavia rumpukomppeja viljellään runsaasti. Muutama riffi sentään pomppaa korville enemmän, kuten sireenimäinen chinan kanssa yllyttävä ”Forgive Me Fatherin” piiskariffi. Onpa ”Monsters Make Monsters”-biisissä jopa kitarasoolokin. Pieni groove tai temmon hidastus ei toisaalta olisi levylle lainkaan pahitteeksi.

Eihän tämä mikään suurteos ole, muttei lätty ole mitenkään huonokaan. Riffit soljuvat näppärästi ohi ja ovat pääasiassa hyvällä maulla rakennettuja. Jos ei muuta niin levy on osoitus siitä, että death metal on yhä elossa myös epävarmana vuonna 2017. Joihinkin asioihin sitä ilmeisesti vain voi luottaa. Jos kaipaat nykyaikaista, puunattua ja tarkasti murskaavaa death metallia tältä vuodelta, niin tiedät nyt, mistä sitä hakea. Kiitos turvallisesta olemuksestasi, Benighted.