New York hardcore -veteraani Agnostic Frontin neljästoista kokopitkä albumi ”Get Loud!” ei sivele poskea, eikä paijaa päätä. Se moukaroi, hakkaa, uhoaa ja näyttää kaapin paikan kadun miesten uskottavalla otteella. Sen kansi on kuin päivitetty versio yhtyeen vuoden 1986 kakkos-albumista ”Cause For Alarm”. Menneisyydessä matkataan albumin teemaakin mukaellen. Albumin lyyrinen anti perustuu pitkälti vuonna 2017 julkaistuun, pääosin Jon Wiederhornin kirjoittamaan Miretin omaelämäkertaan ”My Riot: Agnostic Front, Grit, Guts & Glory”.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Get Loud!” -albumi on perusluonteeltaan poikkeuksellisen suoraviivainen, aggressiivinen mutta silti Agnostic Frontin tyylille uskollinen kokonaisuus. Miretin ulvahteleva laulutyyli ja sopivasti huojuva mutta periksiantamattoman väkevä räminävalli on takuuvarma tavaramerkki, josta yhtyeen tunnistaa välittömästi. Yhtyeen neljään edeltävään albumiin verrattuna ”Get Loud!” on nopeampi, ja Miretin omia sanoja mukaillen ”sekopäisin ja rähjäisin” Agnostic Front -albumi aikoihin. Kuvaelma osuu jokseenkin kohdalleen. Samalla Agnostic Front tekee kaiken tämän kuitenkin viimeisimmiltä albumeiltaan henkineen rytmisen ja riffipoliittisen monipuolisuuden kustannuksella.

Musiikillisesti albumin auttamaton heikko kohta on biisien yksiulotteisuus ja tunne siitä, että  tässä tehdään nuoruuden muisteloiden innoittamaa, primitiivistä hardcorea puoliväkisin, ja jos ei muuten irtoa, niin sitten väkisin. Biisiaihiot ja riffit eivät ole esimerkiksi yhtyeen edelliseen, upean ”The American Dream Diedin” tai Hatebreedin Jamey Jastan tuottaman ”Another Voicen” (2004) materiaaliin verrattuna samaa tasoa paria yksittäistä vetoa lukuun ottamatta. ”Get Loud!:in” parhaimmistoon nousevat Yhdysvaltain nykyistä sisäpolitiikkaa surutta kurmottava ”Conquer And Divide”, Miretin vilpittömän tunteikkaasti tulkitsema, helposti mukana hoilattava videobiisi ”I Remember” sekä albumin lopusta löytyvä, hidasteleva jyräbiisi ”Devastated”.

Näistä onnistumisista huolimatta neljäntoista, maksimissaan kolmen ja pääosin hieman päälle kahden minuutin mittaisista rykäyksistä koostuvan, reilun puolen tunnin mittaisen kokonaisuuden kuunteleminen on pidemmän päälle auttamattoman puuduttavaa hommaa. Tunne siitä, että albumin biisit on kuultu tiukemmalla intensiteetillä ja paremmilla koukuilla varustettuna jo miljoonaan kertaan aiemmin, on alati läsnä. Albumin sinällään laadukas äänituotantokaan ei auta siinä kohtaa, kun biiseistä itsestään puuttuu se viimeinen tarttuvuus, lennokkuus, tuli ja tappura. Albumista välittyvä luupäinen, ilmeisen spontaanisti kyhättyjen riffien varassa louhiva mäiskiminen kääntyy helposti itseään vastaan, inspiroitumattomuuden tunteeksi. Oikeilla jäljillä ollaan, jos seuraavan Agnostic Front -levyn teemaksi valitaan ”Get Better!”, ja jos yhtye keskittyy sen myötä tekemään biisejä nykyisillä vahvuuksillaan kurottamatta väkipakolla menneisyyteensä, johon sillä ei yksinkertaisesti ole enää paluuta. Toisekseen hardcore ja pappojen harjoittama angstisten nuoruusvuosiensa nostalgisointi samassa paketissa sopivat yhtä hyvin yhteen kuin pulla ja sinappi.

”Get Loud!” ilmestyy 8. päivä marraskuuta Nuclear Blast Recordsin kautta.

7-/10

Kappalelista:

1. 1. 1. Spray Painted Walls
      2. Anti Social
      3. Get Loud
      4. Conquer And Divide
      5. I Remember
      6. Dead Silence
      7. AF Stomp
      8. Urban Decay
      9. Snitches Get Stitches
      10. Isolated
      11. In My Blood
      12. Attention
      13. Pull The Drigger
      14. Devastated