Tämän arvostelun lähtökohtana on kerrottava, että allekirjoittanut pitää nyt tuplalevyn julkaisseen skottitrion edellistä ”Only Revolutions” (2009) albumia viime vuosikymmenen parhaana rocklevynä ja kokonaisuutena, joka kestäisi vertailua huomattavasti pidemmälläkin aikavälillä. Nyt liki neljä vuotta myöhemmin käsillä on 20 uutta raitaa DVD:n kera, too much?

Biffy Clyro perustettiin 1995 Skotlannin Kilmarnockissa, Ayrshiren maakunnassa, josta se on 18 vuoden aikana tarponut hikisen tien pikkuklubien kulttibändistä keskisuurten klubien ja pienten jäähallien lavoille. Vuonna 2013 jalka on suurten areenoiden ovenraossa ja Briteissä saarivaltion Foo Fighters onkin jo tovin ollut kokoluokkaa Wembley. Eteenpäin menemisen ohessa yhtyeen caveman-habitus on vaihtunut korostetun seksikkääseen öljyisyyteen, imagoon jolla Kings Of Leon myytiin massoille viisi vuotta sitten. Biffy Clyron musiikkia vuosituhannen alussa leimannut Nirvana-johdannainen kulmikkuus on myös vuosien saatossa hioutunut radioystävällisemmäksi, mutta myös entistä ytimekkäämmäksi ilmaisuksi. Seurauksena tästä kaikesta on ollut fanikunnan kasvamista ja jakautumista, ja tyrkyllä rockin pelastajan viittaa Q:n, NME:n ja Kerrang!in kaltaisilta medioilta. Muusikoista Biffy Clyron faneiksi ovat julkisesti ilmoittautuneet ainakin Dave Grohl, Jimmy Page ja Josh Homme, joista jälkimmäinen on käynyt myös luikauttamassa kitaraa ”Only Revolutionsilla”. Tärkeintä paletissa kuitenkin on, että laulaja-kitaristi Simon Neilin biisintekotaidot ovat tähän asti kehittyneet tasaisesti albumi albumilta. Vaan millainen on odotettu seuraaja herkkyyttä ja kimuranttia riffittelyä viekkaudella ja tunteella naittaneelle aukottomalle tyylinäytteelle?

”Opposites” pitää sisällään sekalaisimman biisikavalkadin Biffy Clyron albumikatalogissa ja on sanomattakin selvää, että tällainen jööti vaatii hieman aikaa alkaakseen avautua enempänä, kuin nippuna kappaleita. Biffy Clyron aiempia tekeleitä kuunnelleille kasvuilmiö sinänsä on tuttu, nyt sulateltavaa vaan on tuplamäärä. Biffy Clyrolla on oma, BOSS-pedaalien läpi suodatettu nyanssirikas äänimaisema, jonka evolutiivisiin kehitysaskeliin vaikuttaa tällä kertaa kuuluvan hienoinen syntetisoituminen. Kyse on kuitenkin mausteesta. ”The Sand At The Core Of Our Bones” –avauspuoliskon pyöriessä esiin pomppaa heti useampikin sinkkukandidaatti, joista mainittakoon brittiperinteestä ammentava herkistely ”Opposite”, upeasti nahkansa luova ”Different People”, sekä jo videosinglenä julkaistu ”Black Chandelier”. Jouluisen lumisateen säröttämän tähtitaivaan mieleen kuljettava ”The Thaw” jää myös kertaheitolla tajuntaan helkkymään ja välkkymään, samoin kuin ”Biblical”, jonka hitiksi nousemisen puolesta olisin valmis ulosteensyöntipanoksin lyötävään vetoon. ”The Land At The End Of Our Toes” –puolelta taas hyökkäävät sukkelasti pintaan jo kesäfestareilla kuultu, Biffy-parhaimmistoon kertaheitolla singahtava, haistattelevan häiriintynyt ”Modern Magic Formula”, mariachi-henkinen outoilu ”Spanish Radio”, sekä ”Biblicalin” tavoin aluksi ärsyttävä, Jimmy Eat Worldihtävästi poppaileva ”Pocket”. Viimeksi mainitusta pukkaa mielleyhtymiä myös The Atariksen versioimaan Don Henley -klassikkoon ”The Boys Of Summer”.

Useamman päivän intensiiviluukutuksen jälkeen kaikki kappaleet alkavat sitten vähitellen ottaa paikkaansa kokonaisuudessa ja toistojen määrän kasvaessa esiin pulpahtaa ensipyörityksillä taustalle jääneitä, vilpittömän nerokkaita yksilöitä. Tällaisia ovat esimerkiksi edellislevyn ”Bubbles”-täysosumasta (se Josh Homme –raita) muistuttava ”The Joke’s On Us”, sekä kabaree-otteellaan hengästyttävä ”Trumpet Or Tap”. Making Of –DVD:llä bändi ja kaksi edellistäkin Biffy Clyro -albumia tuottanut Garth Richardson äänittävät, jutustelevat, naukkailevat ja puivat rumpali Ben Johnstonin käsistä lähtenyttä ryypiskelyä. Sävy on veljellinen, joskin levyntekoprosessin yleistunnelma välittyy jonkin verran kireämpänä, kuin edellislätyn vastaavassa filmikoosteessa.

Outcome: Korostettakoon vielä kertaalleen, että kyseessä on mammutti, jolle kannattaa antaa aikaa. Suuri osa Biffy Clyron miellyttävyydestä perustuu juuri luottamukseen, jota bändi osoittaa kuulijoilleen. Simon Neil kirjoittaa ajattelevan, itsensä kanssa sinuiksi tulleen ihmisen tekstejä, jotka kuulijasta riippuen avautuvat joko lohdullisina tai kyynisinä.

”Oppositesille” antauduttuani alan kuitenkin tulla yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että maailma tarvitsee lisää Neilin kaltaisia laulunkirjoittajia, joilla on paitsi älyä ja herkkyyttä, myös pokkaa ja itsekriittisyyttä olla päästämättä puolivillaisuuksia julkaisuun asti. Tiedostan lähtötilanteeni olevan jäävi, mutta Biffy Clyro onnistuu uusillakin kappaleillaan luomaan hämmästyttävän uniikin tunteen siitä, etten tarvitse muuta musiikkia. Määrällisesti 20 biisiä on toki liikaa ja vaikka ”Opposites” ei ”Only Revolutionsin” asemaa kirjoissani heilauttanekaan, esittelee se sukupolvensa parhaan rockbändin kaikki puolet huikeasta yhteissoitosta itseironiseen hulvattomuuteen ja yleismaailmallisen kauneuden tajuun kokonaisvaltaisemmin, kuin mikään aiempi levy. Elementit käytetään kappaleiden hyväksi, eikä päinvastoin. Simon Neil kertoi ”Oppositesin” syntyneen vastareaktiona nykypäivän kertakäyttökulttuurille ja kuten aiemmillakin albumeilla, myös ”Oppositesilla” loistavat melodiarakenteet yhdessä lyyristen teemojen monitahoisuuden kanssa luovat ainakin mainiot lähtökohdat kestävyydelle. Nähtäväksi silti tälläkin kertaa jää, miten entistä hittipitoisemmalla, tuoreesti kuorrutetulla materiaalilla murtaudutaan massojen sydämiin. Tahtoisin ajatella toivovani, ettei niin kävisi, mutta Biffy Clyrolle jos kenelle sen viimein, kohtalon oikusta soisi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Opposites” on ”Puzzlen” (2007) aloittaman evoluution huippuunsa jalostuneen lakipisteen jälkeinen käänne, eikä vuoren huipulta voi ainakaan musiikillisessa mielessä jatkaa kuin yhteen suuntaan. Tuleva helmikuinen Nosturin keikka myytiin loppuun alle puolessa tunnissa. Todistettavasti kirjoittaja ei siis ole Suomessakaan ainoa ihminen, johon nämä ayrshireläiskaverukset ovat jättäneet lähtemättömän jäljen. Biffy Clyro on koettava, henkilökohtaisesti.

9/10

Kappalelista:
CD1: ”The Sand At The Core Of Our Bones”
01. Different People
02. Black Chandelier
03. Sounds Like Balloons
04. Opposite
05. The Joke’s On Us
06. Biblical
07. A Girl And His Cat
08. The Fog
09. Little Hospitals
10. The Thaw

CD2: ”The Land At The End Of Our Toes”
01. Stingin’ Belle
02. Modern Magic Formula
03. Spanish Radio
04. Victory Over The Sun
05. Pocket
06. Trumpet Or Tap
07. Skylight
08. Accident Without Emergency
09. Woo Woo
10. Picture A Knife Fight

http://www.biffyclyro.com/

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Eero Tarmo