Black Absinthe – Early Signs Of Denial

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 8.5.2016

Musiikillisesti ajateltuna Kanada on kuin Pandoran lipas: välillä se sylkee maankamaralle Rushin ja Devin Townsendin kaltaisia lahjoja, välillä taas Avril Lavignen ja Nickelbackin kaltaisia vitsauksia. Raskaasta tyylilajistaan ja habituksestaan huolimatta Black Absinthe lukeutuu ehdottomasti jälkimmäisten joukkoon. ”Early Signs Of Denial” on nimittäin levy, jonka suurimmaksi ansioksi jää sen kannen kuvitus.

Progressiivisilla vivahteilla maustettua turpaanvetometallia soittava Black Absinthe on torontolainen trio, joka aloitti uransa vuonna 2011. Viiden vuoden olemassaolonsa aikana on kolmikko ehtinyt julkaista kaksi EP:tä sekä yhden livelevyn. Omakustanteisesti rahoitettu ”Early Signs Of Denial” lukeutuu sekin 27 minuutin pituudellaan EP:ksi, joskin varsin kunnianhimoiseksi sellaiseksi. Bändi on haalinut taustapirukseen tuottaja Dave Bakshin, ja äänimaailmasta vastaamaan on värvätty muun muassa Rob Zombien tuotantoa masteroinut Frank Gryner.

Kaikki merkit viittaavat siis siihen, että tämän EP:n olisi tarkoitus olla se levy, jolla yhtye viimeinkin löytäisi tiensä suuren levy-yhtiön talleihin. Lopputulos on kuitenkin aivan jotakin muuta: ”Early Signs Of Denial” on poimintona yhtä houkutteleva kuin miesten pukukopin lattialta löytynyt varpaankynsi. Mikä tässä siis mättää?

No, aika monikin asia. Grynerin läsnäolosta huolimatta – vaiko juurikin sen vuoksi? – ”Early Signs Of Denialin” äänimaailma on kuin kotieläimen luoma. Kitararaidat soivat tuskastuttavan terävinä ja rumpusoundeissa on toivomisen varaa. Toinen huolenaihe on laulaja-kitaristi Jack Kerren vokaalisuoritukset. Kerren matalammat murinat ja Hetfield-kanavoinnit ovat varsin kelvollisia, mutta miehen korkeamman rekisterin tulkinnat ovat suorastaan karmivia. Kerren huokoinen ulvonta tekee esimerkiksi ”Berj Khalifan” kertosäkeestä täysin kuuntelukelvottoman – kuin Offspringin solisti Dexter Holland ruokamyrkytyksen kourissa.

Suurin ongelma on kuitenkin yksilösuorituksia suurempi. ”Early Signs Of Denial” on nimittäin taiteelliselta anniltaan erittäin keskenkasvuinen levy. ”Määrä korvaa laadun” -mentaliteettia vahvasti noudatteleva levy sohii suuntaan jos toiseen kaataen genrerajoja mennessään, usein huonoin seurauksin. Esimerkiksi ”Winterin” black metal -riffittelyt ovat lähinnä kiusaannuttavia. Kaiken lisäksi lyyrikkona Kerre kierrättää metallimaailman kuluneimpia kliseitä kuin pultsari viinapulloja.

On tässä kaikessa kuitenkin jotain hyvääkin. Muutamaan otteeseen Black Absinthe pääsee yllättämään kuulijan. Esimerkiksi ”Is This Lifen” instrumentaaliosuudet ovat jopa oivaltavia. Toisaalta tämä on myös tuskastuttavaa. Tuon tuostakin kuulijassa syttyy toivon kipinä, joka kuitenkin viimeistään kertosäkeen kohdalla tukahdutetaan sammutuspeitolla. Ihmisen psyyke kestää vain tietyn verran vastaavaa tunnekuohua.

Black Absinthella on kestänyt viisi vuotta tulla tähän pisteeseen. ”Early Signs Of Denialin” perusteella näyttää siltä, että bändi tarvitsee vähintäänkin toiset viisi vuotta aikaa tuotteensa hiomiseen – palaillaan siis asiaan vuoden 2021 puolella.

5½/10

Kappalelista:

1. The Wild
2. Is This Life
3. Berj Khalifa
4. Pigs
5. NOW
6. Winter

Kirjoittanut: Lassi Linnola

https://www.facebook.com/blackabsintheband/