Mitä saadaan aikaan, kun sekoitetaan Led Zeppeliniä, Eric Claptonia, Deep Purplea ja Dream Theateria? Ainakin amerikkalainen yhtye nimeltään Black Country Communion, jonka kolmas albumi ”Afterglow” on ilmestynyt. Tämä vuonna 2009 perustetun bändin julkaisu on nyt arvostelun kohteena Kaaoszinessa.

Odotukset tämän albumin suhteen ovat melko korkealla, kun näkee, ketkä ovat vastuussa musiikista: rummuista löytyy John Bonhamin poika Jason Bonham, kitarataiteilun hoitaa 2000-luvun Eric Clapton eli Joe Bonamassa, vokalisti-basistina toimii Deep Purplestakin tuttu Glenn Hughes ja koskettimissa häärii Derek Sherinian, joka on soittanut mm. Dream Theaterissa.

Albumin avaa ”Big Train” -niminen kappale, josta huokuu Led Zeppelin -tyylinen tunnelma. Raidalta kaksi löytyvä ”This Is Your Time” alkaa jännällä kitara-bassoriffillä, joka sopii hienosti laulun melodiaan. Tämä kappale on ehdottomasti yksi levyn parhaimmista.

Raidalta kolme löytyy ”Midnight Sun” -niminen kappale, jonka urkusoundin ja kitaran yhteispeli tuo mieleen 70-luvun Deep Purplen. Kappaleen kertosäe avautuu muutaman kuuntelukerran jälkeen. ”Midnight Sun” loppuu jännän kuuloiseen kitaran tilutus- ja rumpujen fillisooloiluun, joka saa kuuntelijan silmät hohkamaan. Hienoista filleistä siirrytään hieman rankempaan BCC:hen, kun ”Confessor” alkaa soida. Kappaleen kruunaa Bonamassan uskomaton kitarasoolo. Jos pitäisi valita jokin biisi edustamaan koko albumia, olisi se tämä.

”Cry Freedom” on perusbluesbiisi, jonka jälkeen kuullaan albumin nimikkokappale ”Afterglow”. Kyseinen kappale on tämän albumin timantti. Sitä on vaikea kuvailla sanoin, se pitää kuulla itse.

Raidalta kahdeksan löytyy albumin pisin kappale ”The Circle”, joka alkaa rauhallisesti mutta muuttuu BCC:n kuuloiseksi rockiksi. ”The Circle” sopii rauhallisesta menosta diggaavalle. ”Afterglow’n” lopettaa ”Crawl”-niminen kappale, joka on tälle albumille sopiva lopetusraita.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

On aivan pakko, näin rumpalin näkökulmasta, hehkuttaa Jason Bonhamia, jonka soittotaidot ovat lähes samaa luokkaa kuin isällään John Bonhamilla. Korvani lepäävät näiden herrojen kannuttamista kuunnellessa! Lisäksi Hughesin ääni on hyvällä tavalla omalaatuinen: siinä on sekoitus Bon Scottia ja hieman Robert Plantia. Bändi soittaa hyvin yhteen ja kappaleista kuulee, että herrat todella nauttivat soittamisesta.

Albumi etenee hyvin kappaleesta toiseen, ja jokaiseen kappaleeseen on laitettu sydäntä peliin. Kappaleet ovat ansainneet radiosoittonsa, mutta stadion-ainesta tämä ei ole. Suosittelen lämpimästi Led Zeppelin -faneille sekä perusrokkia rakastaville.

8 / 10

Kappalelista:
1. Big Train
2. This Is Your Time
3. Midnight Sun
4. Confessor
5. Cry Freedom
6. Afterglow
7. Dandelion
8. The Circle
9. Common Man
10. The Giver
11. Crawl

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

http://bccommunion.com/

Kirjoittanut: Tia Salmela