Kun yhdysvaltalainen Black Crown Initiate julkaisi vuonna 2016 albuminsa ”Selves We Cannot Forgive” keräsi bändi reilusti huomiota ympäri maailmaa omalla omaperäisellä progressiivisella tulkinnallaan death metallista. Kyseisen albumin julkaisun jälkeen bändi allekirjoitti himoitun levytyssopimuksen Century Media Recordsin kanssa, jonka kautta myös uusi albumi ”Violent Portraits of Doomed Escape” julkaistiin.

Tie ei kuitenkaan ollut ruusuilla päällystetty. Edellisen albuminsa jälkeen bändi kohtasi miehistönmuutoksen sekä reilusti ongelmia henkilökohtaisessa elämässä. Bändin sanojen mukaan albumin toteutuminenkin oli aikoinaan epävarmaa kaikkien koettelemuksien jälkeen. Nämä vaikeudet kuuluvat Black Crown Initiaten tuoreella albumilla sekä synkkänä sädekehänä että myös niiden voittamisesta syntyneenä voitonriemuna.

Albumin polkaisee käyntiin ”Invitation”, jonka tasainen, akustisella kitaralla toteutettu urkupiste kutsuu kuulijan sisälle. Intro on jännittynyt ja se muistuttaa hieman ”Animals”-aikakauden Pink Floydia uhkaavalla mutta sähköisellä voimallaan. Lopulta bändi purskahtaa esille murinavokaaleilla, rumpuiskuilla ja särökitaran voimasoinnuilla. Tästä kappale kehittyy eteenpäin kohti jylhien melodioiden ja värikkäiden riffien maailmaa, jossa bändi hallitsee suvereenilla taidollaan tunnelman muovaamisen ja tarttuvuuden raskauden oheen.

Kakkoskappale ”Son of War” lähtee käyntiin myös varoen, mutta tällä kertaa se käynnistyy Tool-henkisellä riffillä, josta rakennetaan eteenpäin. Kyseisen kappaleen toveri ”Sun of War” on huomattavasti progressiivisempi teos, joka kehittyy huolellisesti eteenpäin kohti erilaisten riffien viidakkoa. Kitaristit soittavat vuorotellen yhden nuotin varaan perustuvia rytmisiä kuvioita ja vuoroin monimutkaisempia koukeroita, joita väritetään lead-kitaran monipuolisella väriarsenaalilla.

Kappaleessa ”Trauma Bonds” puolestaan kuuluu helpottunut bändi, joka käsittelee trauman yhdistävää voimaa kaikkien koettelemuksien jälkeen. Sävellyksestä kuuluu läpi uudistuneen bändin roihuava liekki, kuin tarujen Feeniks-lintu soittimien sisältä. Kappaleesta löytyy soljuvia laulusuorituksia, jotka ovat varmasti bändin parhaimpia. Oman erikoismakunsa albumille tuo myös muutaman minuutin kappale ”Bellow”, joka rakentuu pelkästään uhkaavan ja karmivan kurkkulaulun varaan.

”Violent Portraits of Doomed Escape” on loistava progressiivisen death metallin albumi, joka lähentelee esimerkiksi Ne Obliviscariksen nerokkaita sävellyksiä ja taiturillista kehittelyä. Black Crown Initiate ei lähde maalaamaan yhtä valtavia maailmoja, mutta osaa omalla tavallaan ottaa eri ideoista kaiken irti ja tehdä kappaleita, jotka eivät tunnu sekavilta riffijunilta tai sillisalaateilta. Riffeissä hyödynnetään hyvin kitaran koko rekisteriä ja erilaisia lähestymistapoja aina soinnullisista ideoista dissonanssiin ja teknisistä kuvioista luolamieshenkiseen murjomiseen. Bändin kumpikin vokalisti hoitaa oman tonttinsa mestarillisesti niin, että laulut ovat riffien ohella levyn ehdottomia jalokiviä. Kaiken kaikkiaan ”Violent Portraits of Doomed Escape” on onnistunut albumi, jonka eteen kannatti nähdä vaivaa ja jota kannatti odottaa.

8/10

Kappalelista:

1. Invitation
2. Son of War
3. Trauma Bonds
4. Years in Frigid Light
5. Bellow
6. Death Comes in Reverse
7. Sun of War
8. Holy Silence
9. He is The Path