Black Crucifixion

Kotimainen black metallia soittava Black Crucifixion on ollut toiminnassa nyt yli 20 vuotta. Yhtye, joka luetaan yhdeksi kotimaisen black metallin ensimmäisistä yhtyeistä yhdessä Impaled Nazarenen sekä Beheritin kanssa julkaisi toukokuussa kaksi uutta albumia. Toinen, nimeltään ”Hope Of Retaliation” koostuu neljästä täysin uudesta ja viidestä live kappaleesta, kun taas ”The Fallen One Of Flames / Satanic Zeitgeist” sisältää kaksi yhtyeen vanhempaa julkaisua samassa paketissa. Otimme yhteyttä yhtyeeseen, joka valotti hieman taustoja julkaisujen takaa. Kysymyksiin oli vastaamassa yhtyeen laulaja-kitaristi Forn, joka tunnetaan myös yhtyeen perustajana. Lue lisää nähdäksesi koko haastattelu.

Kertoisitko ”Hope of Retaliation”-formaatista, sen ideasta ja vastaanotosta?

– ”Hope of Retaliation” sisältää neljä uutta biisiä ja viisi klassikkoa kahdenkymmenen vuoden ajalta. Eli kaikilta studiolevyiltä on jokin tuore keikkaversio mukana ja tämän vuoksi levy on kaupoissa edulliseen hintaan – erinomainen tapa saada käsitys Black Crucifixionin musiikista. Mutta, tuntuupa tuo kelpaavan pitkänlinjan faneillekin, joilla on jo kaikki vanhat biisit.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

– Albumin saamat kehut ja toisaalta mm. Saksassa julkaistut hämmentyneet arviot osoittavat, että monilla nuoremman polven kriitikoilla on kova tarve ja vaikeuksia löytää vertailukohtia Black Crucifixionin soundille. Esimerkiksi arvelut, joiden mukaan olisimme ottaneet vaikutteita norjalaisilta bändeiltä, joista monet ovat vieläpä meitä ajallisesti myöhempiä, ovat tästä hyviä osoituksia.

– Black Crucifixionin soundiin ja sävellyksiin eniten vaikuttaneet yhtyeet eivät suurimmilta osin mahdu väljänkään black metal -sateenvarjon alle, ja vaikutteet eivät ainakaan tule meidän aikamme jälkeisiltä länsinaapurien bändeiltä. Jos johonkin ruotsalaiseen kannattaa yhteyksiä hakea, niin Bathoryn ja Tiamatin vanhempaa tuotantoa me olemme kuunnelleet, emmekä mitään helvetin ”kumihousukallekustaita”. Mutta tietysti on inhimillistä, että jos levyä arvioiva journalisti on syntynyt vaikkapa Black Crucifixionin aloittamisen jälkeen, niin perspektiivi metallimusiikin historiaan ja merkityksellisiin bändeihin voi olla hiukkasen erilainen – ja mikäs siinä, itsellemmehän me tätä lähtökohtaisesti teemme. Maailmassa on paljon ihmisiä, ketkä haluavat ostaa tekemisiämme mikä mahdollistaa niiden julkaisun levy-yhtiöille, jotka tekevät kyllä aikamoista kulttuurityötä. Siksipä kehotammekin ihmisiä hankkimaan nämä uudet Black Crucifixion-julkaisut – ei kaikkea rahaa kannata kantaa Nuclear Blastin tilille. 

Nykyisen BC:n suhde menneisyyteen ja kahdenkymmenen vuoden historiaan?

– Koko bändin tuotanto tuntuu meille itselle loogiselta jatkumolta, vaikka toki ”Faustian Dream” -levy (2006) sekä karkotti vanhaa, että värväsi uutta kuulijakuntaa. Vuonna 1991 äänitetty ”The Fallen One of Flames” johti seuraavana vuonna purkitettuun ”Promethean Giftiin”, jonka jälkeen Black Crucifixion vetäytyi pois näkyvistä. Julkisemman roolin otti Promethean-nimellä toimiva, enemmän akustista ja progempaa kamaa soittanut yhtyeemme. Promethean oli helvetin hyvä yhtye, se sisälsi paljon sitä, mistä myös Black Crucifixion tunnetaan.

– Vuosina 1996-2006 työstettiin kuitenkin ”Faustian Dreamia”, josta tuli lopulta erittäin hyvä levy ja jatkaa siitä, mihin ”Promethean Gift” jäi. Kaikkea tätä Black Crucifixion-kamaa sekä uusimpia biisejä on ollut hienoa soittaa nyt myös livenä. Mehän soitimme 90-luvulla vain yhden ainoan varsinaisen keikan vuoden 1991 Day of Darkness -festareilla, jonka taltiointi löytyy nyt kaupoissa olevalta ”Satanic Zeitgeist” -digipakilta ja vinyyliltä.

Miksi palaatte näkyviin monien vuosien piilottelun jälkeen?

– Vuonna 2006 saimme viimeinkin ”Faustian Dream” -levyn julkaisukuntoon. Lisäksi tähdet olivat siinä asennossa, että vuosia hautunutta musiikkia on halua soittaa livenä. Koska tätä upouutta, monilta osin bändin parasta ja uutta biisimatskua olisi ollut häpeä jättää vain satunnaisten keikkojen varaan, on 20-vuotisjuhlalevy ”Hope of Retaliation” sopiva tapa tuoda sitä esiin. Mehän emme koskaan olleet rakentamassa minkäänlaista uraa musiikissa vaan tehneet sitä omaehtoisesti ja omassa tahdissamme. Se näyttää olevan käsittämätöntä joillekin musiikkiteollisuuden rytmiin ja rajoitteisiin tottuneille ihmisille.

Keikkojen merkitys, miksi niitä soitetaan vasta nyt?

– Rovaniemeltä oli 90-luvun alussa huomattavasti pidempi matka minnekään, kuin tänä päivänä ja keikkailu jäi siksi pois laskuista. Nyt keikkojen soittamiseen on ollut sisäistä paloa ja se on tuntunut palkitsevan myös yleisöä.

– Black Crucifixionin liveversiossa ei olla tuijottelemassa kenkiin tai tunnelmoimassa, vaikka levyillä on maalailevampikin puolensa. Tämä kaksijakoisuus tuo musiikin tekemiseen lisää ulottuvuutta ja palkitsevuutta. Yleisö on ymmärtänyt tämän myös kiitettävästi, eikä alan keikoille turhan ominaista pönöttämistä ole tarvinnut todistaa liikaa vaan jengi on heittäytynyt tunteidensa vietäviksi. Seuraava keikkamme on Tuskan sunnuntaissa ja syksyllä soitamme vielä Metalheimit Oulussa ja Helsingissä. Voin suositella Black Crucifixionin todistamista nyt kun siihen on mahdollisuus.    

Musiikin ja sanoitusten inspiraatio: kummat ovat tärkeämpiä?

– Musiikki ja sanat syntyvät käsi kädessä ja kansitaide sekä yhtyeen ulkoasu liittyvät niihin tärkeinä täydentävinä elementtinä. Sanoitusten ja sävellysten syntyjärjestys vaihtelee ja usein on olemassa erillisiä lyriikoita sekä musiikillisia ideoita, jotka lopulta löytävät ihanne parinsa. Kyllä sanoituksillani on kokonaisuudelle tärkeä rooli, mutta jos pakkovalinta pitäisi tehdä, niin soittaisimme instrumentaalimusiikkia sen sijaan, että kävisimme lavalla lausumassa ryhmänä lyriikkaa.

Mikä on pahinta mitä Black Crucifixionille voisi tapahtua?

– Varmaankin se, että tätä joutuisi tekemään työkseen ja pohtimaan tekemisiään ihmisten palkansaannin kannalta.

Entä mikä on tavoitteena?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

– Luoda jatkossakin levyjä, jotka kestävät kuuntelua kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Se voi olla helpommin sanottu, kuin tehty, mutta onpa meillä toisaalta aika vahva track record. Itse kukin voi sen tarkistaa vaikkapa Levykauppa Äxän tai Helsingissä KVLT-kaupan laareista.

“Hope of Retaliation” -levy (Soulseller Records) kappaleittain:

1. ”Retaliation”:

Uusista biiseistä eniten livesoittoa saanut varsin menevä biisi, joka soitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2009 Saksassa, ja sai sillä rundilla jokaisella keikalla erinomaisen vastaanoton, vaikkei kukaan ollut sitä voinut etukäteen kuulla. Onnistui studiossa olemaan jylhä, vaikka livenä sitä oli piiskattu vieläkin kiivaammalla tempolla. Kun biisi oli soitettu ensimmäisiä kertoja lavalla, tiesimme jo, että uudesta levystä tulee helvetin hyvä.

2. ”Nightbirds Sing Your Demise”:

Tunnelmapala kahden hakkaavan biisin väliin joka on dramaturgisesti tärkeä. Tätä on käytetty myös viimeaikoina keikoilla vahvistamaan meidän perinteeseemme kuuluvaa pahaenteisen rauhallista antiamme. 

3. ”Blood Soaked Snow”:

Tiukkaa pieksentää kylmissä tunnelmissa, joka kasvaa lopussa varsin eeppiseksi, vaikka ajatuksena oli tehdä simppelimpi täsmäisku. Osoittautui jo ensi-illassaan toukokuisella Rovaniemen keikalla myös erittäin toimivaksi livebiisiksi. Olen erittäin ylpeä neljän vuoden ajan työstämäni kappaleen lopullisesta muodosta.

4. “Bitten by the Long Frosts of Life”:

Tämä oli valmiina demoasteella jo vuodesta 2006, heti ”Faustian Dream” -levyn valmistumisen jälkeen, jolloin biisihana alkoi taas vuotaa pahemman kerran. Kypsyttely teki kuitenkin hyvää ja monien mielestä tämä on ”Hope of Retaliation” -levyn pääteos. Mittaa sillä taitaa olla Black Crucifixion-historiassa eniten. Keikoilla olemmekin soittaneet erilaista versiota, mikä tuo kiinnostavaa kerroksisuutta yhtyeen tuotantoon.

5. ”Where Will You Hide”:

Levyn livepuoliskon avausbiisi, joka myös avaa keikkamme. Se soi ”Faustian Dream”:llä varsin samanlaisena, vaikka tuon levyn muu anti on keikoilla vedetty merkittävästi raskaammalla vaihteella. Tälle levylle sen kuitenkin oikeutti asema eräänlaisena tunnusbiisinämme – ei varmasti kenellekään se kaikkein rakkain Black Crucifixion -biisi, mutta erinomaisen tärkeä osa katalogiamme.

6. ”Master Spirit”:

Jo vuonna 1991 ”The Fallen One of Flames” -demolle äänitetty kappale, joka on soitettu sen jälkeen kaikilla Black Crucifixion-keikoilla. Erottamaton osa tämän bändin kaanonia, olisiko peräti ensimmäinen kokonaan itse tekemäni levylle päätynyt biisi. Tämä liveversio tarjoaa kiinnostavaa kuultavaa kaikille, jotka alkuperäisversiota kuunnellessaan ovat ihmetelleet, että kuinka kappale itse asiassa menee sävellyksellisesti.

7. ”Promethean Gift”:

Vuonna 1993 äänitetyn minialbumin nimikkobiisi, joka on monille faneille sekä levynä että kappaleena yhtyeemme merkittävin teos. Hieno kappale, jonka liveversio on sekä nopeampi, että hitaampi kuin alkuperäinen ja potkii siksi ihan eri tavalla. Tykkään kovasti aina, kun kappaleen avaussointu pamahtaa keikoilla soimaan.

8. ”Serpent of Your Holy Garden”:

”Promethean Gift”:n aisapari samaiselta minialbumilta ja nyt se soi huomattavasti raivokkaammin, kuin ensilevytyksellä. Tätä yleisö huutaa maasta ja kaupungista riippumatta ja harvoinpa sitä on kehdattu jättää soittamatta.

9. ”Winterkill”:

Kun teimme tätä alun perin ”Faustian Dream”:lle, niin kemiläisen Tico Tico -studion isäntä Ahti Kortelainen manasi kappaleen olevan ”mielisairain biisi minkä hän on koskaan joutunut äänittämään!”. Erikoinen analyysi mieheltä, joka oli siihen mennessä jo työstänyt mm. Terveiden Käsien, Impaled Nazarenen, CMX:n, Beheritin, Sentencedin sekä Jope Ruonansuun levyjä. 

Levytetty versio jäi aikoinaan niin kevyeksi ja tunnelmoivaksi, että ”Winterkill” on varmasti koko tuotannostamme se kappale, joka on eniten hyötynyt uudesta sovituksestaan. Siksi biisillä on myös paikkansa ”Hope of Retaliation”:n yhtä aikaa rivakkana ja raskaana lopettajana.