Black Flames Of Blasphemy Pt.II 7.10-8.10 2011
Toista kertaa järjestettävä Black Flames Of Blasphemy-tapahtuma valtasi tänä vuonna Helsingin Domin. Luvassa oli siis kaksi päivää ja 16 yhtyettä black metallia ympäri maailman ja mukaan oli saatu ulkomaalaisia vahvistuksia aina Brasiliaa myöten. Toimittaja lähti rohkeasti kokeilemaan turnauskestävyyttänsä paikan päälle. Kaksi päivää mustaa metallia putkeen on kuitenkin melkoinen saavutus itse kultakin…
Perjantai:
Perjantain odotetumpia esiintyjiä itselleni olivat kotimainen Satanic Warmaster, Venäjän vahvistus Pseudogod sekä ennen kaikkea italialainen legenda Mortuary Drape. Toimittaja saapui paikalle ensimmäisen yhtyeen Sign Of Evilin jo startattua, mutta onneksi vain muutaman kappaleen myöhässä. Entuudestaan itselleni tuntematon italialaisyhtye vetosi ennen kaikkea energisen naispuolisen laulajabasistin ansiosta. Muuten showsta jäi vähän laimea tunnelma, sillä kuten yleensä, niin tässäkin tapauksessa vain kolmella jäsenellä varustettu yhtye saattaa jättää lavan hieman ontoksi. Yleisöä ei tässä vaiheessa paikalla ollut kuin kourallinen, joten keikka jäi siitäkin syystä erittäin vaisuksi.
Kotimaisen Phlegeinin startattua, alkoi yleisökin pikkuhiljaa löytää paikalle. Yhtyeen perusvarma black metal ei sen sijaan tahtonut itselleni oikein upota aluksi, mutta kun puolessa välissä esiintymistä kajahti ilmoille ”Chaos Marching Onwards”, alkoi Phlegein vihdoin toimia myös korvissa. Loppupeleissä yhtye oli ihan viihdyttävä, mutta ei todellakaan mikään erikoinen ilmestymä. Satanic Warmaster yritti viihdyttää yleisöä perin koomisilla välispiikeillä, mutta huumori ei ilmeisesti ole yhtyeen paras laji. Teknisiä ongelmia kesken keikan kohdannut yhtye suoriutui kuitenkin kohtuullisesti esiintymisestään ja Venom-coverin ”Black Metal” aikana nähtiinkin tapahtuman ensimmäinen pitti pystyssä.
Brasiliasta asti paikalle lennätetty Sodomizer vitutti heti ensi minuuteista lähtien. Ei siinä, ettei yhteen thrash/ black metal olisi musiikillisesti ihan menevää, mutta käsittääkseni yhtyeellä oli jonkin sortin miehistöongelmia, sillä ainakin oman googlettamiseni mukaan kyseessä on nelihenkinen yhtye eikä lavalla nähty kuin kolme jäsentä. Liekö myös tässä syy, että keikan miksaus oli aivan järkyttävän huono. Kitaraa ei kuulunut juuri laisinkaan, basso sen sijaan sitäkin paremmin. Hiukan huolestuttavan aneemisesti alkanut ilta alkoi vihdoin nousemaan parempaan suuntaan, kun Mortuary Drape nousi kaapuineen ja kynttilöineen lavalle. En henkilökohtaisesti ole koskaan yhtyeestä levyillä niinkään fanittanut, mutta live-esiintyminen oli kaikin puolin fantastinen. Loistavaa esiintymistä jatkoi myös seuraavana kuultu norjalaisyhtye One Tail, One Head. Yhtyeen mielipuolisen ja pelottavan näköinen vokalisti osasi ottaa yleisönsä, vaikka tässä vaiheessa odotin ehkä hieman enemmän myös visuaalista puolta lavalle.
Venäläinen Pseudogod tarjoili yleisölle synkkää black metallia ja tekoverta. Vaikkei yhtyeen musiikki keikalla oikein tahtonut irrota, se toimii mielestäni levyllä paremmin, niin ihan viihdyttävä lavaesiintyminen kuitenkin. Illan viimeisenä esiintynyt kanadalaisyhtye Revenge saikin sitten esiintyä jo puolikuolleelle yleisölle. Sääli sinänsä, sillä he olivat mielestäni yksi illan positiivisista yllättäjistä vihaisella esiintymisellään.
Lauantai:
Heräsin lauantaiaamuun väärästä kaupungista, Vantaalta sentään onneksi. Hämmentävien yöllisten seikkailuiden jälkeen tuli nukuttua ruhtinaalliset kolmen tunnin yöunet, ja tässä vaiheessa alkoikin hieman huolestuttaa, kuinka turnauskunto kestää tapahtuman toisen päivän ajan. Aamua startattiin muutaman oluen, mehevän Saarioisten jauhelihapizzan sekä Anal Blasphemyn voimin. Enpä ollutkaan tutustunut yhtyeen musiikkiin aiemmin, joten tästä kiitos sinne Vantaan suuntaan – levyn kuunteleminen nosti odotukset illan keikasta taivaisiin asti. Vai pitäisikö tässä vaiheessa sanoa helvettiin? Muuten odotukset lauantaista kohdistuivat lähinnä norjalaiseen Mareen sekä kotimaamme omiin poikiin, Behexeniin. Mielenkiinnolla odotin myös, kuinka tapahtuman suurin yhtye Rotting Christ täyttää paikkansa, yhtye kun ei kuitenkaan viime vuosina mitään varsinaista black metallia ole ollut.
Tunti ennen tapahtuman alkua, julkisilla liikenteessä ja kaukana itse tapahtumapaikasta, joten tässä vaiheessa alkoi ilmassa näkyä myös pieniä huolestumisen merkkejä, näinköhän sitä ehtii paikalle ajoissa. Niinhän siinä kävi, että länsinaapurimme vieras Valkyrjan oli jo pitkällä omassa setissään, kun toimittajanretku saapui paikalle. Ehdin kuitenkin näkemään edes loppuosan keikasta, joten lupaukseni katsoa jokaista yhtyettä piti edelleen. Valkyrjanin kohdalla kävi toteen vain se valitettava tosiasia, etten todellakaan ollut ainoa joka saapui paikalle myöhässä, taisin pikemminkin olla lähes ensimmäisiä. Energisestä lavaesiintymisestä plussaa yhtyeelle, musiikillisesti melko perustahkoamista, yleisöä ehkä kourallinen.
Seuraavana esiintynyt Kadotus lähti taas melkoisen tyypilliseen tapaan kaapulinjalle vaatetuksessaan. Eikä siinä mitään, mutta melkoisen vaisua esiintymistä yhtyeeltä, ilman juurikaan liikehdintää lavalla ja ilman erikoisuuksia musiikissa. Katsoin parhaaksi hakeutua tässä vaiheessa paikallisen grillin luokse nauttimaan hiukan myös vatsan sisäisistä antimista, muutenkin kuin nestemäisellä puolella. Ehdin parahiksi takaisin, kun Mare oli juuri aloittamassa. Tässä vaiheessa alkoi myös yleisömäärä taas pikkuhiljaa näyttää ihan kelvolliselta, eikä ihme. Tunnelmallisia puhtaita lauluja sysimustaan musiikkinsa yhdistelevä yhtye oli tarttuvalla musiikillaan ja loistavalla esiintymisellään yksi tapahtuman kohokohtia.
Mainos päättyy
Tunnelman noustessa tässä vaiheessa kattoon asti, alkoi kutkuttava odotus kotimaisen Anal Blasphemyn keikasta, eikä yhtye pettänyt odotuksiani. Mustalla huumorilla väritetyt väli-introt, vokalisti Molestor Kadotus sata kiloa rautaa päällään ja strippari lavalla – voiko tästä enää enempää keikalta toivoa? Kenties tästäkin syystä seuraavana kuultu tsekkivahvistus Maniac Butcher jätti hieman valjun olon, joten päätin noin puolessa välissä keikkaa lähteä latautumaan illan pääesiintyjää Rotting Christia varten. Kreikkalaisyhtye yllätti varmasti monet, sillä settiin oli vedetty mukaan myös vanhempaa materiaalia, kenties juuri tapahtuman luonteesta johtuen. Nähtiinpä lavalla myös vierailemassa itse Mika ”Sluti” Luttinen” (Impaled Nazarene). Yleisö näytti suurimmalta osin olevan haltioissaan yhtyeen esiintymisestä, mutta negatiivista palautettakin kuului. Olipa joku jopa yrittänyt saada lippurahojaan takaisin, kun ei niitä omia suosikkibiisejä keikalla kuultu, on ne melkoisia velikultia.
Behexenin kavuttua lavalle jo reippaasti puolenyön jälkeen näytti tapahtumapaikka lähinnä väsyneiden miesten taistelunjälkeiseltä tantereelta, ympäriinsä lojuvia puolinukuksissa olevia mustiin pukeutuvia ihmisiä. Eikä itse yhtyekään ollut mielestäni parhaassa vedossa, lieneekö yleisön väsymys tarttunut myös lavalle? Tapahtuman viimeisen esiintyjän, Brasiliasta saapuneen Goatpeniksen tehtävä olikin hieman epäkiitollinen. Kellon lähestyessä jo kahta yöllä yhtyeen vasta aloittaessa, oli suurin osa yleisöstä joko poistunut tai väsähtänyt paikoillensa. Kommandopipoihin pukeutunut yhtye kyllä jaksoi vielä yrittää, mutta tässä vaiheessa olisi pitänyt nähdä jo jotain aivan maagista, jotta toimittaja olisi jaksanut katsoa esiintymisen loppuun asti.
Kokonaisuudessaan tapahtumasta jäi positiivinen jälkimaku, vaikka hiukan pitää palautettakin antaa. Ensinnäkin musiikillinen tarjonta oli melkoisen samankaltaista, ehkä se kuitenkin olisi kaivannut pikkuisen enemmän vaihtelua, vaikka kyseessä oli nimenomaan black metal-tapahtuma. Toiseksi tapahtuma oli kenties pikkuisen ylimitoitettu. Kun molempina päivinä aloitetaan vasta puoli seitsemän aikaan, niin iltojen viimeiset yhtyeet aloittivat vasta puoli kahdelta, Goatpenis vielä siitäkin hieman myöhässä. Voitte arvata, kuinka väsynyttä yleisöä viimeisille yhtyeille jäi, varsinkin kun ottaa huomioon, että näissä piireissä harvoin lasiin syljetään.
Ruokatarjontaa ei ollut laisinkaan, vaan siitä huolehti kulman takana ollut grilli. Ymmärrän toki henkilökunnan kommentin; ”enhän mä tästä jonosta jouda sulle mitään ruokaa lähteä tekemään”, mutta eikös sitä varten muutenkin ole yleensä se ihan oma keittiöhenkilökunta olemassa? Hanakaljaa ei paikalla tarjoiltu kuin kellarikerroksessa, mikä vetikin sinne aivan järjettömät jonot. Tyydyin juomaan olueni pullosta, jota sai muistakin kerroksista, mutta lauantai-iltana ainakin yläkerroksesta loppuivat kylmät oluet. On se melkoinen hinta maksaa 4,50 € taskulämpimästä Carlsberg-pullosta. Pieniä puutteita järjestelyissä siis löytyi, mutta ei mitään katastrofaalista, joten toivon mukaan tapaamme ensi vuonnakin mustan metallin merkeissä!
Mainos päättyy
Kuvat (ylhäältä alas):
-Mortuary Drape
-Phlegein
-One Tail, One Head
-Pseudogod
-Anal Blasphemy
-Valkyrjan
-Mare
-Rotting Christ
-Behexen
-Maniac Butcher
-Satanic Warmaster
Kirjoittanut Riku Mäkinen
