Black Friday parhaimmillaan – Melancholy Mass loppuunmyydyllä Ääniwallilla

Huhhuh, mikä ilta! Pääsin osallistumaan Melancholy Massiin hyytävänä Black Fridayna Helsingissä. Odotukset illalta olivat suuret, sillä Ääniwalli on miljöönä yksi Helsingin parhaimmista, ja illan line-up sitäkin mielenkiintoisempi.

Ensimmäisenä lauteille asteli tamperelainen Vorna, jonka tuotanto oli itselleni entuudestaan tuntemattomampi. Orkesterin pakanametallituotantoon jo etukäteen tutustuttuani kävi kuitenkin selväksi, että odotettavissa on melodista, kliiniä ja teknistä settiä – ja sitä se olikin. Vornan laulaja Vesa Salovaara avasi illan lämmittelemällä yleisöä yhteishuudolla, joka ei kuitenkaan heti alkuun kajahtunut, kuten olisi voinut metallikansalta odottaa. Kuitenkin setin edetessä alkoi yleisön kenties ulkoa tarttunut jähmeys sulaa, ja moshaustakin todistin pariin otteeseen. Lopussa huudot ja nyrkit heiluivat ilmassa kuten oppikirjasta luettuna, ja ilta oli siten virallisesti avattu. Vorna menee itselläni tämän setin jälkeen soittolistoille, vaikken tavanomaisesti se suurin folk metalin fani olekaan.

Toinen lava kutsuu! Illan seuraavana esiintyjänä oli Voidfallen, ja herranjestas mitä herkkua se olikaan! Itselleni jälleen vieraampi, mutta avecilleni sitäkin tutumpi melodinen metallijyrä soitti korvia hivelevän raskaan setin, josta yleisö näytti nauttivan suuresti. Tässä kohtaa eivät vielä pitit avautuneet kaikessa suuruudessaan, mutta tukat heiluivat ja hornsit kohosivat ilmaan. Jos yleisö ei vielä täysin ollut hereillä Vornan setin aikana, niin viimeistään tässä kohtaa herätyskellot soivat. Vuonna 2019 Helsingissä perustetun bändin lavakarisma, Lauri Honkolan upea ääni ja bändin jäsenten kaiken kruunaavat maskit pitivät huolta siitä, että tunnelma oli suorastaan karmivan raskas, ja synkkä. Sainpa käsiini bändin basistilta plektrankin, joka säilyy mieluisana matkamuistona illan ihmeistä. Kokonaisuudessaan Voidfallen soitti erinomaisen setin, jossa ei himmailtu hetkeäkään. Soundi oli kova, ja vaikka soitto ei teknisesti puhtainta ollutkaan, ei se tässä setissä haitannut yhtään ketään. Odotan kovasti näkeväni bändin jatkossa, sillä tästä tarttui matkaan loistava repertuaari soundeja salille ja muuhun arjen ankeuteen.

Kolmantena artistina lavalle kiipesi jo kulttimaineen saavuttanut …And Oceans. Olen kuunnellut …And Oceansin tuotantoa paljon aikaisemmin, mutten ole päässyt näkemään heidän settejään livenä. Olipa kuitenkin ilo nähdä, kuinka varttuneempikin metallikansa laittoi jalalla koreasti, ja lähti aidosti mukaan tunnelmaan kun aitoa bläkkistä tarjoiltiin jo vuodesta 1995 saakka kartutetulla kokemuksella ja taidolla. …And Oceansin energinen setti oli odotetusti tekninen, raskas, ja sai yleisön mukaansa. Erityisesti ”The Collector and His Construct” sai aikaan kollektiivisen moshaustuokion, ja hornsit vilisivät ilmassa. Bändi soitti tuotantonsa helmiä 2000-luvun alusta, joka sai aikaan suorastaan riemun kiljahduksia metallikansan seasta. Vieressäni seissyt kaksikko alkoi jopa nopeampien biisien aikana pyörittää omaa pientä tanssilattiaansa, ja tunnelma oli välittömän railakas. Minifestarin nimestä huolimatta, on illan tunnelma ollut tähän mennessä kaikkea muuta paitsi melankolinen – paitsi silloin kun mietti sitä, milloin kattaus tulisi päätökseensä.

Ja sittenpä kajahti deathcorea ilmoille! Assemble the Chariotsia odotin illalta kenties eniten, sillä he todistivat jo kesällä Saarihelvetissä, että jumalauta tämä bändi osaa soittaa! Oli aivan upeaa kuulla bändi jälleen livenä, ja miten raskaan ja suorastaan väkivaltaisen setin he vetivät loppuunmyydylle Ääniwallille. Herkkuina bändi tarjoili mieluisan aggressiivisia soundeja, sekä alkuperäistä tuotantoaan kaikkine mausteineen. Tässä kohtaa se pitti sitten vasta pyörikin ja bändin solisti Onni Holmström kehotti yleisöä pyörittämään myllyä pitissä ja pitämään hauskaa, suorastaan yllyttäen wall of deatheihin. Kylläpä baarikin saatiin raahattua mukaan tanssilattialle, ja eräs kohtelias herrasmies minulle tokaisikin, ”Anteeksi neiti, mä menisin nyt pittiin”. Tervemenoa ja onnea matkaan! Oli upeaa nähdä miten bändi ikään kuin söi yleisön energiasta ja veti täysillä. Kappaleen ”Empress” jälkeen Onni Holmström totesi ”Te olitte meidän uran tähän mennessä paras yleisö!” bändin kiittäessä, ja voin tätä kompata täysin. Ääniwalli teki kunniaa Assemble the Chariotsille, ja uskonpa, että heidät nähdään jatkossa entistä itsevarmempina ja raskaampina keikkalavoilla.

Mutta sitten oli aika illan kohokohdalle. Vuorossa oli Kreikan uskomattoman metallitarjonnan kavalkaadiin kuuluva suuruus, Septicflesh. ”Are you ready my friends?” kuului lavalta, ja yleisö vastasi. Illan avasi kappale ”Portrait of a Headless Man”, joka sai yleisön taajuudet täysin oikeaan asentoon. Olipa mahtavaa päästä fiilistelemään synkkiä soundeja Ateenasta, ja kuulemaan livenä Septicfleshin tuotantoa. Kun ilmoille kajahti albumin ”Modern Primitive (2022)” kiistatta kovin ”Neuromancer” oli yleisö mukana kollektiivisessa hurmoksessa, jossa fledat heiluivat ja nyrkit kohosivat kattoon. ”Neuromancer, your body lies in place” – kappaleen lyriikat ovat enigmaattisen upeat, ja on soinut itselläni repeatilla viimeiset kaksi viikkoa. Ja tästä show sen kuin parani: Kuulimme muun muassa ”The Vampire from Nazarethin”, sekä muut aikaisemman tuotannon aarteet, sekä ”Modern Primitiven” repetuaaria sen ansaitsemalla energialla ja raskaudella. Pitti pyöri, ja yleisö tarttui solistin jo kuin maneeriksi muodostuneeseen huutoon. ”Yes, we are ready our friend!” Kylläpä sai loistava ilta ansaitsemansa päätöksen. Melancholy Mass osoitti jälleen olevansa laadukas festari, ja täydellinen katkaisu marraskuun hyytävälle ankeudelle. Festarin tuotanto oli erinomaisesti järjestetty, ja huolta pidettiin siitä, että yleisön jokaista aistia hellittiin pizzasta kaljaan, ja melodödöstä aitoon tekniseen death metaliin – odotan jo ensi vuotta.

Septicflesh kappalelistaus:

1. Portrait of a Headless Man
2. Pyramid God
3. Neuromancer
4. The Vampire from Nazareth
5. Hierophant
6. Martyr
7. Prometheus
8. A Desert Throne
9. Communion
10. Prototype
11. Persepolis
12. Anubis
13. Dark Art