Black Hawkin ”Soulkeeper” on perinteikästä heviä ilman suurempia ihmeitä
Black Hawkin juuret ovat seisovat vahvasti 80-luvun musiikissa. Ja onhan itse yhtyekin perustettu jo vuonna 1981. Ennen vuosituhannen vaihetta saksalaisyhtye ei ole ainakaan julkaisutahdin perusteella ollut erityisen aktiivinen, mutta vuoden 2005 jälkeen albumeja on julkaistu tasaiseen tahtiin.
Maaliskuussa julkaistu ”Soulkeeper” on Black Hawkin yhdeksäs albumi, jolla kuullaan heviä perinteisin ottein. Pitkäsoiton tummat kannet uhkuvat juhlavuutta yhtyeen logon kera, ja ovat kuin sertifikaatti hevin autenttisuudesta. Yhtyeen vokalistina toimii Udo Bethke, jonka ääni liikkuu sulavasti kevyen matalalta tulkinnalta aina korkeisiin kiekaisuihin, joka takaa omalta osaltaan hevin aidon tunnun.
Osuvan solistivalinnan lisäksi Black Hawkin on kehaistava myös tasapainoisen ja traditionaalisen hevin kuuloisen äänimaisemansa puolesta. Useimmat kappaleet rakentuvat pitkälti kertosäkeistöjensä varaan, ja pitävät huolen ettei kuulija unohda minkä nimisestä kappaleesta on kyse. Kitaristi Wolfgang Tewes irrottaa soittimestaan teräviä riffejä yhdessä basisti Michael Wiekenbergin kanssa, ja rumpali Ovidiu Zeres luo huolellisesti pohjan rytmikkyydelle.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
”Soulkeeper”-pitkäsoittoa kuunnellessa huomio kiinnittyy tasapainoisen ulosannin lisäksi Bethken persoonalliseen ääneen. Vokalistin artikulointi on selkeää ja kaikin puolin kyvykästä. Ikäväkseni joudun kuitenkin toteamaan, että kappaleiden sanoitukset ovat välillä turhankin korneja ja kliseisiä, ja latistavat siten tunnelmaa. Näin käy esimerkiksi ”Angry Machines”, ”Survivor” ja ”Mystic” -kappaleilla. Onneksi verkkaisesti rullaava ”Bells Of Death” ja reipasotteinen ”Bullet” kompensoivat vakuuttavalla jäljellään.
Mikäli kornius ja itseään toistavat kappaleet eivät kuitenkaan haittaa, on ”Soulkeeper” tutustumisen arvoinen albumi. Black Hawkin jäsenten soittotaidot kun eivät itsessään jätä kritisoinnin varaa, vaan ”Soulkeeper” on tasokas taidonnäyte saksalaisyhtyeeltä. Pitkäsoitto itsessään etenee sujuvasti ilman suurempia hiertelyjä, vaikkei kappaleiden välillä suuria eroavaisuuksia olekaan. Tiivistetysti voisi todeta, että Black Hawkin tuorein albumi on ehtaa traditionaalista heviä viimeistä piirtoa myöten.
Kappalelista:
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/blackhawkheavymetal
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen
