Black metal kohtaa satavuotisen teeman – arviossa helsinkiläisen Gravebornen kolmas kokopitkä ”1918”
Kymmenvuotias helsinkiläinen black metal -yhtye Graveborne tuo näytille uutta mustaa antia. Edellinen kokopitkä ”Through the Window of the Night” (2014) osoittautui raa’an soiton ohella toimivaksi julkaisuksi. Nyt bändi on etsinyt uusimmalle kokopitkälle perinteisemmän mustan metallin tyylin ohella hieman ajankohtaisempaa aihetta. ”1918” nimetyllä kiekolla on teemana Suomessa käyty sisällissota, josta on, yllätys, yllätys, vierähtänyt sata vuotta. Mikäs siinä! Paperilla idea vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Musiikillinen tuotos puhuu hieman toisin, mikäli sattuu odottamaan maittavia kuunteluhetkiä. Kolkko tunnelma osuu nappiin, mutta suurin osa sävellyksistä laahaa suhteellisen toistuvalla kaavalla. Tällöin kuulijan on melko vaikea löytää nyansseja, joista löytää kuunteluarvoa.
Parhaimmillaan ”1918”-albumista kuulee hetkittäisiä ja jopa kauniita sfäärejä. Valitettavasti nuo tunnelmat osoittautuvat nimenomaan vain hetkittäisiksi. Muuten levy kulkee keskinkertaisilla ratkaisuilla, jotka vain ovat, ei mitään sen erikoisempaa. Toki ”Myrskytuuli” ja levyn loppupuoliskolla esiintyvä ”Punakaarti” toimivat moitteettomasti, mutta ne eivät nosta levyn tasoa korkeammalle.
Mainos päättyy
Jollain tapaan Gravebornen ”1918”-julkaisu luokittuu edelliseen kokopitkään verrattuna pienoiseksi pettymykseksi. Onko yhtye lähtenyt hakemaan muuta suuntaa, vai missä kenkä on puristanut? ”Through the Window of the Night” on monella tapaan kiinnostavampi, hyökkäävämpi ja helposti lähestyttävämpi kokonaisuus kuin tämä uusi julkaisu. ”1918”-kiekkoa kuunnellessa mieleen ei jää paljon sanottavaa. Ja mikäli levy ei jälkeen päinkään jätä sen kummempaa mieleen, on siihen vaikea palata uudestaan.
6/10
Kappalelista:
1. 1918
2. Myrkytuuli
3. Jääkärin tie
4. Valkokaarti
5. Susinarttu
6. Kuoleman kellot
7. Tuomittu
8. Punakaarti
9. Vaiti
10. Jumalan palvelija
Kirjoittanut: Sami Elamaa
Mainos päättyy