Black metalia norjalaisittain: Arviossa Dødsfallin ”Døden skal ikke vente”

”Døden skal ikke vente” on järjestyksessään jo viides norjalaisen Dødsfallin täyspitkä albumi. Levyä voi samalla pitää myös askeleena hieman isompiin piireihin, sillä se on yhtyeen ensimmäinen albumi, jonka on julkaissut kertalaakia suurempi levy-yhtiö, Osmose Productions. Dødsfall tunnetaan pitkälti monessa pienemmän mittakaavan bändissä keitetyn Ishtarin projektina. Bändin riveissä on kuitenkin tapahtunut muutoksia, sillä aiemmin tuulinen sessiorumpalin paikka on nyt vakinaistettu muun muassa Trollissa ja Isvindissä paukuttaneella Telalille.

Dødsfallin black metal ei juuri kumartele trendeille, mikä onkin seikka, jonka voi heti kättelyssä laskea levyn ensimmäiseksi onnistumiseksi. ”Døden skal ikke venten” paletti on yksinkertainen; levy on koostettu perusaineksista ja on lajissaan hyvin perinnetietoinen, mutta samalla erittäin toimiva. Albumin musiikki ei varsinaisesti sisällä turhia krumeluureja tai tunnelmallisia ambient-väliosia, mutta silti materiaalia on onnistuttu hillitysti maustamaan syntetisaattoreilla, akustisilla interludeilla sekä ajoittaisella viikinkihoilailuilla. Pieniä tunnelman palasia on siellä täällä eivätkä majesteettiset tai eeppiset vaikutteetkaan ole levylle vieraita. Jollain tavalla materiaali onnistuu tasapainoilemaan kaiken tämän keskellä sortumatta liialliseen makeaa mahan täydeltä -ilmiöön, ja syykin on selvä: ”Døden skal ikke vente” sisältää nimittäin riffejä! Riffi on metallin peruselementti, joka tänä päivänä tuntuu turhan usein unohtuvan jonnekin tunnelmallisten kitaramattojen alle. Kaiken kukkuraksi ”Døden skal ikke vente” sisältää myös jokusen kitarasoolon. Lähimmäksi verrokiksi laskettakoon riffikkään black metalin kuningas Immortal. Mieleen tulee myös hieman tuntemattomampi ruotsalainen Rimfrost.

Tasaisen laadukas albumi ei sisällä heikkoja lenkkejä, mutta toisaalta ei myöskään selkeitä huippukohtia. Jos jotain täytyisi nostaa esiin, ansaitsisivat kolmikko ”Tåkefjell”, ”Svarta drömmar” sekä ”Grå himlar” tämän kunnian. ”Grå himlar” saa myös kunnian olla yhtyeen ensimmäinen musiikkivideo. Levyn aloittava ”Hemlig vrede” on kallellaan thrash metalin suuntaan, ”I de dødens øyne” sisältää viikinkielementtejä ja ”För alltid i min sjælissä” on kova soolo.

Levyn tuotannon takana on mm. Watainia, Behexeniä sekä Mayhemia tuottanut Tore Stjärna. Albumi on nauhoitettu Necromorbus studiolla Ruotsissa. Jälki on laadukasta, ehkä joidenkin mielestä liian siloiteltua, mutta toimii Dødsfallin tapauksessa täydellisesti. ”Døden skal ikke vente” on levy, jota kelpaakin luukuttaa.

Minkäänlaista pyörän uudelleen keksimistä on siis turha odottaa, mutta kukapa sitä kaipaisikaan. ”Døden skal ikke vente” maistuu niille, joiden black metal -maku ei seuraa muoti-ilmiöitä ja joiden mielestä riffi yhä on metallin tärkein elementti. ”Døden skal ikke vente” on yksinkertaisen armoton ja toimiva paketti, joka jokaisen norjalaisesta mustasta metallista kiinnostuneen tulisi ottaa haltuun. Uskoisin levyn toimivan myös kaikille, jotka pitävät metallista ihan yleisellä tasolla.

8/10

Kappalelista:

1. Hemlig vrede
2. Tåkefjell
3. Svarta drömmar
4. Grå himlar
5. Kampsalmer
6. I de dødens øyne
7. Ødemarkens mørkedal
8. För alltid i min sjæl
9. Ondskapelse
10. Skogstrollet

Dødsfall Facebookissa