Black metalin alkulähteillä: haastattelussa black metalista kolme kirjaa kirjoittanut Dayal Patterson

Englantilainen kirjailija Dayal Patterson on vannoutunut black metalin ystävä. Hän on kirjailijan uransa aikana julkaissut oman ”Cult Never Dies” -kirjasarjansa nimissä kaksi eeposta, jotka kertovat black metalin tarinaa. Nyt 31. toukokuuta on vuorossa kirjasarjan kolmas osa nimeltään ”Black Metal: Into The Abyss”. Kaaoszine tavoitti Dayalin juuri kirjan julkaisun äärellä ja keskusteli miehen kanssa hieman tulevasta kirjasta sekä siitä, mikä black metalista lopulta tekee yhden maailman monimuotoisimmista musiikkityyleistä.

Terve Dayal. Olet julkaisemassa kolmatta Cult Never Dies -sarjan kirjaasi nimeltään ”Black Metal: Into The Abyss” 31. toukokuuta. Voisitko näin aluksi kertoa hieman lukijoillemme, mistä kirjoissasi on oikein kysymys. Ilmeisesti jokaisessa kirjassa on oma teemansa, joiden ympärille olet ne rakentanut.

Dayal Patterson: ”Black Metal Cult” -kirjasarja sai alkunsa vuoden 2013 lopussa ”Black Metal: Evolution Of The Cult” -kirjan kautta. Ensimmäinen kirjoistani kertoo black metalin synnystä, ja siihen on haastateltu kaiken kaikkiaan lähes 100 eri bändiä, joiden joukossa ovat mm. Venom, Hellhammer, Master’s Hammer, VON, Rotting Christ, Samael, Mayhem, Darkthrone, Blasphemy, Mysticum sekä Sigh. Ensimmäinen kirjani kertoi black metalin synnystä, ja toisessa kirjassa ”Black Metal: The Cult Never Dies Vol. 1” käsitellään samaa aihetta mm. Satyriconin, Kampfarin, Stridin, Silencerin, Manesin, Forgotten Tombin, Mastiphalin sekä Mgłan kanssa. Nyt uusin kirjani ”Black Metal: Into The Abyss” julkaistaan toukokuun viimeisenä päivänä. Tarkoituksenani on ollut tehdä kirjat niin, että ne eivät suoriltaan ole kytköksissä toisiinsa, eli ei haittaa, vaikka hyppäisit lukijana matkaan vasta tässä vaiheessa sarjaa. Kuitenkin jos luet kaikki kirjat, ne yhdistyvät silti tavallaan monimutkaiseksi yhdeksi kokonaisuudeksi.

Millaisen teeman ympärille tämä uusin kirjasi sitten rakentuu?

Dayal Patterson: Uusin kirjani on tutkimusmatka norjalaiseen ja puolalaiseen black metaliin sekä depressiiviseen black metaliin. Lisäksi kirja sisältää myös noiden aiheiden ulkopuolelta muutaman haastattelun, kuten Loitsin Virosta sekä Mystifierin Brasiliasta. Tämä kirja on kirjoitustyyliltään hieman aikaisempia vanhanaikaisempi, ja olen pyrkinyt saamaan siihen vanhan koulukunnan fanzine-henkeä. Kirjassa on kaiken kaikkiaan 21 kappaletta, joissa on haastateltu 22 eri bändiä mukaan lukien 1349, Tsjuder, Vemod, Helheim, One Tail, One Head, Sacrilegium, Furia, Blaze Of Perdition, Forgotten Woods, Deinonychus, Hypothermia, Trist sekä Nocturnal Depression.

Mistä kirjasi ovat saaneet nimensä? Päätätkö kirjojen nimet jo ennen haastatteluiden tekemistä?

Dayal Patterson: En oikein muista, mistä nimi kirjasarjalle alunperin tuli. Kirjat kuitenkin jakaantuvat kahteen eri osioon eli ”The Cult Never Dies” -kirjoihin, jotka käsittelevät black metal -skeneä enemmän historiallisesta näkökulmasta, kun taas ”Into The Abyss” -kirjat ovat hieman löyhempiä historian puolelta ja sisältävät enemmän keskusteluita black metalista.

Miten päädyit kirjoittamaan juuri black metalista? Onko olemassa jokin syy sille, miksi genre on niin lähellä sydäntäsi?

Dayal Patterson: Oikeastaan yksinkertainen vastaus tähän on, että olen vain suuresti kiinnostunut black metalista sekä sen historiasta. Tykkään kyllä myös death metalista ja grindcoresta, mutta kokonaisuutena ne eivät ole niin kiehtovia aiheita kuin black metal. Lisäksi black metal on mielestäni genrenä kaikista laajin – ei ainoastaan musiikin vaan myös sen estetiikan, kulttuurin, filosofian ja historian takia. Kiinnostavia ovat tietenkin myös erilaiset persoonat, joita siihen liittyy. Suurin syy sille, miksi päädyin kirjoittamaan black metalista, oli tietenkin rakkaus genreä kohtaan mutta myös se, että koin kaikki siitä tehdyt kirjat jotenkin heikoiksi informaationsa puolesta ja halusin itse koettaa niitä kirjoittaa.

Olen kiinnostunut black metal -taustasi. Mikä sai sinut alun perin black metalin pariin? Mikä yhtye toimi tavallaan itsellesi ”porttina” mustan metallin maailmaan?

Dayal Patterson: Tutustuin black metaliin joskus 90-luvun puolessavälissä vanhempien ystävieni kautta. Tykkäsin tuohon aikaan sellaisista yhtyeistä kuin Carcass, Bolt Thrower, Sepultura, Paradise Lost ja niin edelleen, mutta itselläni oli tuohon aikaan todella vähän tietoa muista yhtyeistä. Kun nämä vanhemmat ystäväni olivat jo kuunnelleet underground -yhtyeitä hetken aikaa, he alkoivat lainaillla ja kopioida itselleni c-kasetteina mm. Emperoria, Cradle Of Filthia, Hecate Enthronedia, Gorgorothia, Gehennaa sekä muita.  Heti noihin yhtyeisiin tutustuttuani olin myyty ja aloin etsiä genren muita yhtyeitä. Siitä se oikeastaan alkoi.

Toimit myös toimittajana Metal Hammerissa, mutta oletko koskaan ollut mukana black metal -yhtyeessä soittajana? 

Dayal Patterson: Olen kyllä, mutta siitä on oikeastaan aika turha puhua. Olen tehnyt satunnaisesti musiikkia aina vuodesta 1996 lähtien sekä yksin että erilaisten yhtyeiden kanssa, mutta itselleni on hieman psykologinen juttu esitellä omia tuotoksiani muille. Mielestäni metallimaailma tarvitsee hyviä kappaleiden kirjoittajia eikä vain yhtä kitaristia taas 100 000 metallimuusikon joukkoon.

Tietämyksesi black metalista on valtava. Mistä olet itse asiassa saanut noin suuren määrän tietoa genrestä, josta yleisesti kirjoitetaan suhteellisen vähän ja jonka bändit antavat harvakseltaan haastatteluita?

Dayal Patterson: Sanoisin, että suurin syy siihen on intohimoni genreä kohtaan. Luin black metaliin liittyviä haastatteluita lehdistä ja fanzineista vuodesta 1995 asti ja aloin itse haastatella yhtyeitä vuonna 2003, joten tavallaan olen kasvattanut tietouttani genrestä hiljalleen. Hyvä yleistieto auttaa tietenkin kirjoja kirjoittaessa,  ja siksi pyrinkin saamaan myös haastatteluissa ulos tietoa, jota ei välttämättä ole koskaan kerrottu.  Eli tavallaan tämä on yhä oppimatka genren ytimeen, koska opin koko ajan jotain uutta haastatteluita tehdessäni.

Kuinka paljon teet yleensä taustatyötä haastatteluihisi liittyen?

Dayal Patterson: Joudun toki usein virkistämään muistiani tietyistä asioista, mutta itselläni on jo 20 vuoden tietämys genrestä, joten se tietenkin auttaa haastatteluita tehdessäni. Eri asia olisi, jos haastattelisin jotain deathcore -yhtyettä, josta en mitään tiedä.

Black metal -muusikot ovat tunnettuja siitä, että he kulkevat omia polkujaan ja haastatteluita on välillä äärettömän vaikea saada. Mikä yhtye on tähän mennessä ollut itsellesi hankalin haastateltava? Miksi?

Dayal Patterson: Mielestäni oikeastaan kaikki ”vaikeat” haastattelut ovat niitä, joissa haastateltava ei vain halua puhua tai sitten vastaa kaikkiin kysymyksiin lauseella. Monet haastattelemistani muusikoista lukeutuvat ”vaikeisiin” ihmisiin, kuten vaikkapa jäsenet Shiningista, Gorgorothista, Forgotten Woodsista, Hypothermiasta, Mayhemista, Stridista, Silencerista, Furiasta,  Thornsista, Mysticumista sekä Blasphemysta. Mutta koska haastattelut itsessään vaativat enemmän taustatyötä, mielestäni niistä myös tuli parempia, koska näillä muusikoilla on todella vahvoja mielipiteitä asioista. Vaikeat ihmiset yleensä antavat hyviä vastauksia, jos osaat vain kysyä heiltä oikeita asioita.

Mikä on sitten ollut vaikein yhtye saada haastateltavaksi tähän kirjaan? Kuinka vaikeaa yleisesti ottaen on saada black metal -yhtyeitä tekemään haastattelua kanssasi?

Dayal Patterson: Mystifierin haastattelu tulevassa kirjassa oli vaikeuksien takana ja heitä joutui todella suostuttelemaan haastatteluun. Olen yrittänyt saada heiltä haastattelua aina vuodesta 2009 asti, kun aloin tehdä ensimmäistä kirjaa, mutta onnistuin siinä vasta nyt. Itseasiassa black metal -bändien jäsenten metsästäminen ja heiltä haastattelun saaminen voi olla todella aikaa vievää hommaa. Yleensä black metal -yhtyeet eivät hirveästi välitä medioista, mikä tekee asioista hankalia. Ensimmäisen kirjan julkaisun jälkeen haastatteluiden tekeminen hieman onneksi helpottui, kun bändit itsekin huomasivat, mistä tässä oikein on kysymys. Nykyään jotkin bändit ovat jopa itse lähestyneet minua kirjojen tiimoilta, mikä on ihan mukavaa vaihtelua!

Suomella on myös varsin vahva historia black metalin alalla, ja olet vuosien varrella haastatellut lukuisia suomalaisia black metal -yhtyeitä. Mitä mieltä olet suomalaisesta black metal -skenestä noin yleisesti? Oletko koskaan miettinyt kirjoittaa kirjaa siitä?

Dayal Patterson: Itse asiassa tykkään kyllä monista suomalaisista bändeistä ja olen kyllä tehnytkin haastatteluita erilaisista suomalaisista black metal -yhtyeistä tulevia kirjojani varten. En usko, että enää koskaan omistan yhtään kirjaa minkään maan black metal -skenelle. Tykkään mieluummin kirjoittaa erilaisista ilmiöistä sekä alagenreistä black metalin saralla.

Miltä tulevaisuus näyttää kirjojen osalta? Millaisia suunnitelmia sinulla on seuraavan kirjan suhteen?

Dayal Patterson: Olen jo tosiaan alkanut haastatella yhtyeitä Ruotsista, Yhdysvalloista, Kreikasta, Suomesta sekä muista maista, joten kirjasarjani tulee jatkumaan samoissa merkeissä tulevaisuudessa. Nyt kun tämä kolmas kirja on vihdoin valmis, ajattelin kuitenkin ottaa hieman etäisyyttä kirjottamiseen ja miettiä, millaisia kirjoja ja vaatteita voisin julkaista seuraavaksi Cult Never Diesin kautta. Ehkäpä saatan perehtyä muiden kirjoittajien tekemisiin ja kirjoihin.

Kiitoksia todella paljon ajastasi ja onnea tulevan kirjasi julkaisuun. Haluatko vielä sanoa jotain suomalaisille black metalin faneille, jotka odottavat tulevaa kirjaasi?

Dayal Patterson: Kiitoksia haastattelusta ja kiitoksia teille, jotka haastattelun luitte. Jos olette kiinnostuneet kirjoistani tai t-paidoista / huppareista, joita julkaisemme, niin suosittelen tutustumaan niihin www.CultNeverDies.com -sivustolla, joka on koko kirjasarjan pääpaikka. Salute!

English version:

Hello Dayal. Your about to release the fourth book for the Cult Never Dies -series entitled ”Black Metal: Into The Abyss” on May 31st. First off before going any deeper could you tell us a bit in general about the book series for those who are unfamiliar with them. Each seems to have their own themes?

Answer:  The ‘Black Metal Cult’ book series began in late 2013/early 2014 with the release of Black Metal: Evolution Of The Cult, a pretty massive book which tells the story of the birth and development of black metal during the eighties and nineties via the voices of the artists that made it happen, with bands such as Venom, Hellhammer, Master’s Hammer, VON, Rotting Christ, Samael, Mayhem, Darkthrone, Blasphemy, Mysticum, Sigh… about 100 interviews in fact. But although that book was fairly definitive (if I do say so myself) when it came to talking about how the genre came to be, there was only so many bands that I could include due to space and the detail involved. So the first sequel appeared last year, entitled Black Metal: The Cult Never Dies Vol. One and that tome continued the story with interviews with bands such as Satyricon, Kampfar, Strid, Silencer, Manes, Forgotten Tomb, Mastiphal, Mgła and more. And now the third book, Black Metal: Into The Abyss is being released. Each book is written so that it can be enjoyed without reading the others, although they also build up a bigger and more complex picture when read as a series.

What is the main concept behind the theme of this book?

Answer:  The new book essentially completes the examination of Norwegian black metal, Polish black metal and depressive black metal, as well as featuring a couple of bands from outside of those areas ie. Loits from Estonia and Mystifier from Brazil. This book has a slightly more old school approach than the other two, with a bit of a nineties fanzine aesthetic and a quite personal and direct conversational interview style. There are 21 chapters and 22 bands interviewed at length, including 1349, Tsjuder, Vemod, Helheim, One Tail, One Head, Sacrilegium, Furia, Blaze Of Perdition, Forgotten Woods, Deinonychus, Hypothermia, Trist, Nocturnal Depression and many more.

Where do you come up with the names for the books? Do you decide them already before even starting to do interview or how does it work for you?

Answer:  I can’t remember exactly how the names came about but they are probably here to stay – that is to say that the ‘Black Metal Cult’ series is going to comprise of two sets of books: Firstly, The Cult Never Dies Volumes, which will set the scene with more contextual and editorialised histories of the various subgenres in black metal (with an emphasis on the pioneers in each scene), and the Into The Abyss books will offer looser more conversational interviews, (with an emphasis on more contemporary bands). That’s the plan anyway.

You have now written three books about black metal. Is there some specific reason why you ended up writing about black metal and not for example about death metal or grindcore?

Answer: The simple answer is that I’m probably more interested in black metal than death metal or grindcore, even though I do listen to those genres. I think the more in-depth answer is that I would consider black metal to be the broadest genre in metal, not only musically speaking, but also in terms of aesthetics, culture, philosophy, history and of course the range of personalities involved. It is also important to point out that I wasn’t as if I was looking to write a book about a metal genre and then came to choose black metal – rather, the reason I started writing books in the first place was because I was a longtime black metal enthusiast and I was rather tired of all the books and documentaries about the movement that were written by outsiders and which were inaccurate or narrow in focus.

I am a bit interested about your history with black metal. What got you into black metal at first place? Which band was the ”gateway” for you into the genre?

Answer: Back in the mid-nineties I was introduced to black metal by some older friends who I had begun to hang out with after spending less and less time at school with kids my own age. I was already into bands like Carcass, Bolt Thrower, Sepultura, Paradise Lost and so on, but had very little conception of black metal or underground metal in general. These older friends had been in the scene for some time already and leant me CDs and copied me tapes of bands like Emperor, Cradle Of Filth, Hecate Enthroned, Gorgoroth, Gehenna and more. Since that time I have been actively exploring the genre for new works.

You work also as a journalist but have you ever been involved with the black metal scene from musicians point of view? Have you been involved with bands yourself?

Answer: Yes, but nothing worth speaking about too much I think. I have occasionally made music since 1996, both alone and in bands, but it isn’t something I have devoted too much time to and I have a bit of a psychological block when it comes to showing other people my work in that arena. Since there are about 100,000 metal bands out there already, I think the world needs good writers and artists more than it needs another metal guitarist!

You seem to be quite an expert when it comes to black metal. Where have you actually gotten this huge amount of knowledge about a genre in which bands usually don’t do many interviews in?

Answer: I guess it’s just been an ongoing passion for me. I was reading black metal interviews in magazines and fanzines since about 1995 and I began interviewing bands myself in 2003, so it has been something of a gradual process. That background is something that is very helpful when it comes to writing books – I know that my interviews have new information because I’m very aware of what has been told before. It’s a learning process for me as well as the readers actually.

How much do you actually do background work before you interview black metal bands?

Answer:  Sometimes I need to refresh my memory about certain things, but I have 20 years of what could be considered background work now, so it’s not as if I am having to interview a new deathcore band, or something of which I have less knowledge in.

Black metal musicians are known to be the guys following their own paths and interviews sometimes can be quite difficult. Which band has been so far the hardest one to interview? Why?

Answer: I think really the only ‘difficult’ interviews are those ones where the person being interviewed doesn’t want to speak and only gives unhelpful one sentence answers, or are just very boring. A lot of the people I’ve interviewed for these books were ‘difficult’ people – members of Shining, Gorgoroth, Forgotten Woods, Hypothermia, Mayhem, Strid, Silencer, Furia,  Thorns, Mysticum, Blasphemy and so on – but although the interviews themselves required more work, it meant that the end results were better, because these people had strong opinions. Difficult people tend to give good answers.

What is the most difficult band to interview for this book? How hard it is to get some black metal bands to even do an interview with you?

Answer: The Mystifier interview in the new book springs to mind – they were by far the hardest band to persuade to do an interview so far. I have been trying to talk to them on record since I began the first book in 2009! Actually tracking down black metal bands and getting them to do interviews can be very time consuming because these do not tend to be very media-friendly characters, although things are much easier after the first book was published because people now know what the project is all about and are less sceptical about taking part. Some bands even approach me these days, which makes a nice change!

Finland also has a strong history when it comes to black metal and you have obviously interviewed tons of Finnish black metal bands. What´s your opinion about Finnish black metal scene in general? Ever thought of writing a book about it only?

Answer: I like many bands from Finland and actually I have already made some interviews with Finnish bands that will eventually be printed as part of the book series. I think for now I am unlikely to ever dedicate a whole book to one country, I think it is better if each book features two or three scenes or subgenres.

What does the future hold for you as a writer? Do you already have plans for the next book about black metal?

Answer: I have already begun to interview bands from Sweden, the US, Greece, Finland and more, so I think the book series will continue in this vein over the coming years. However, I do plan to take a bit of a break from the series now that the third book is written, so I want to look at what other types of books and clothes we can create within Cult Never Dies publishing/clothing, and perhaps looking at works by other writers and artists.

Thank you very much for your time and best of luck for the release of the book. Anything you want to say to the Finnish black metal fans eager to read your latest opus?

Answer: Thank you for the interview and thanks to those reading! If anyone is interested in the books and limited shirts/hoods we are releasing, I recommend taking five minutes to look at www.CultNeverDies.com as that is the hub for the whole project. Salute!