“Black metalissa kiehtoo kylmä toivottomuus” – haastattelussa italialainen Patristic

Italialainen Patristic on yksi viime vuosien kiinnostavimmista uusista black metal -nimistä, jonka musiikissa yhdistyvät avantgardistinen black metal, filosofiset teemat sekä äärimmäinen tunnelmallisuus. Yhtyeen taustalla vaikuttaa myös Hideous Divinitysta tuttu Enrico Schettino, joka kertoo Kaaoszinelle projektin synnystä, vaikutteista sekä suhteestaan Suomeen ja suomalaiseen extreme metal -kenttään.

Mistä Patristic sai alkunsa ja miksi halusit perustaa projektin?

Enrico Schettino: Tavallaan tämä alkoi jo kauan ennen kuin siitä tuli oikea projekti. Minulla on vanhoja nauhoituksia vuosilta 2015–2016, jotka olivat ensimmäinen inkarnaatio Patristicista. Vaikka olin kiireinen Hideous Divinityn kanssa, minulla oli jatkuvasti tarve siirtyä enemmän black metalin suuntaan.

Minulla oli samalla sekä pelkoa että valtavaa kunnioitusta genreä kohtaan. Pelkkä se, että olet jonkin extreme metal -genren fanaattinen kuuntelija, ei tarkoita automaattisesti, että osaisit tehdä siitä hyvää musiikkia itse. Siksi käytin paljon aikaa asian opiskeluun.

Haluan ajatella, että vietin nuo vuodet samalla tavalla kuin kirjailija vetäytyisi eristyksiin tutkimaan Miltonin “Kadotettua paratiisia”. Minua kiehtoi black metalissa erityisesti sen asenne. Tapa, jolla genre omaksuu kylmän ja mustan toivottomuuden osaksi itseään, on aina herättänyt minussa kunnioitusta.

Milloin projekti alkoi muuttua oikeaksi yhtyeeksi?

Enrico Schettino: Se tapahtui lockdownien aikana. Kun maailma pysähtyi ja pakotti meidät kaikki pysähtymään, tartuin kitaraan ja aloin kirjoittaa musiikkia. Niistä kappaleista syntyi myöhemmin “Apologetica”-EP.

Aluksi kyse oli vain minusta yksin, eikä minulla ollut mitään käsitystä siitä, olisiko tämä koskaan oikea bändi vai pelkkä studioprojekti. Suurin virheeni oli ajatus siitä, että ensimmäisen julkaisun pitäisi olla täydellinen.

Jos en olisi lopulta hyväksynyt sitä, etten ole mikään nero ja että ensimmäisessä levytyksessä tulee olemaan puutteita, olisin varmaan edelleen jumissa kirjoittamassa samoja kappaleita uudelleen.

Lopulta materiaali oli tarpeeksi vahvaa, että Pulverised Records julkaisi EP:n vuonna 2022. Jacopo Bedsoresta hoiti vokaalit ja asiat lähtivät vihdoin liikkeelle.

Miten “Catechesis”-albumi syntyi?

Enrico Schettino: Kun tapasin Nicolas “Sathrath” Petrin, asiat muuttuivat täysin. Hän oppi noin puolen tunnin verran musiikkia muutamassa päivässä ja ensimmäistä kertaa ajattelin, että tästä voisi tulla oikea bändi.

Hän kirjoitti pakonomaisesti musiikkia ja osa niistä oli parhaimpia black metal -riffejä, joita olin koskaan kuullut. Pyysin lupaa käyttää ja sovittaa niitä Patristicia varten ja siitä syntyi suuri osa “Catechesis”-albumista.

Samoihin aikoihin tapasin myös LS:n Liber Nullista Belphegor-kiertueella Saksassa. Hänen vokalistityylinsä teki heti vaikutuksen.

Rummut äänitettiin Roomassa 16th Cellar Studiosilla ja miksauksesta vastasi Michael Zech The Ruins Of Beverastista. Manuel Scapinello teki upean kansitaiteen.

Patristicin konsepti tuntuu hyvin filosofiselta ja historialliselta. Mistä se kumpuaa?

Enrico Schettino: Kyse ei oikeastaan ole uskonnosta vaan historiasta. Olen ollut lapsesta asti kiinnostunut Rooman valtakunnan romahtamisesta. Ne vuosisadat klassisen maailman ja keskiajan välissä kiehtovat minua edelleen.

Risti nousi hitaasti ja myrkytti klassisen maailman sisältäpäin kuin rutto. Se tuntui aikakaudelta, jossa kaikki tarinat kerrottiin ja kirjoitettiin uudelleen samaan aikaan.

Mithraksen tauroctony symboloi sitä hengellistä ja filosofista varkautta ja mystifikaatiota, jonka seurauksena moderni länsimainen maailma syntyi. Tuntui siltä, että tämä konsepti ansaitsi oman soundtrackinsa.

Mitkä ovat suurimmat vaikutteenne?

Enrico Schettino: Tästä voisi tehdä kokonaisen haastattelun. Mutta jos pitäisi nimetä tärkein, sanoisin ehdottomasti Deathspell Omega.

Pitkään en ymmärtänyt heidän musiikkiaan lainkaan. Lopulta “Synarchy Of Molten Bones” avasi kaiken. Sen jälkeen heidän neroutensa osui minuun täydellä voimalla.

Samaan aikaan tuli myös valtava määrä uskomattomia levyjä: Aosoth, Drastus, Abigor, Odraza, Bölzer ja Panzerfaust. Kaikista niistä löytyy pieni osa Patristicista.

Miten olet kokenut “Catechesis”-albumin vastaanoton?

Enrico Schettino: Vastaanotto oli kokonaisuudessaan hyvä. Yllätyin siitä, kuinka moni kuuli siinä yhteyksiä Hideous Divinityyn, koska itse ajattelin projektien olevan lähes täysin vastakkaisia.

Osa ihmisistä rakasti levyn kompleksisuutta, osa taas ärsyyntyi siitä. Toiset näkivät siinä vain death metalin, kun taas toiset ymmärsivät mytologisen tarinankerronnan.

Mutta Patristic etsii edelleen omaa identiteettiään. Jokainen kiertue, festivaali ja konsertti tuo siihen jotain uutta.

Mitä seuraavaksi tapahtuu Patristicin kanssa?

Enrico Schettino: Kesästä tulee todella kiireinen. Erityisen tärkeä meille on House Of The Holy -festivaali. Barthin poismeno teki tästä vuodesta emotionaalisesti todella erityisen ja uskon, että tapahtumasta tulee ainutlaatuinen kunnianosoitus hänen muistolleen.

Olemme myös julkaisseet uudelleen äänitetyn version “Apologeticasta” ja pian julkaistaan live-materiaalia Patristicin ensimmäiseltä keikalta Puolasta.

Millainen suhde sinulla on Suomeen?

Enrico Schettino: Minulla on Suomesta vain upeita muistoja. Ensimmäinen kertani Suomessa oli noin kymmenen vuotta sitten, kun soitimme Cannibal Corpsen ja Krisiunin kanssa Nosturissa Helsingissä. Harmittaa todella paljon, ettei paikkaa enää ole.

Olemme soittaneet Suomessa niin monta kertaa, että tuntuu melkein kuin olisimme esiintyneet siellä enemmän kuin kotikaupungissamme. Jos pitäisi valita suosikki, sanoisin Hellsinki Metal Festival 2024. Kaikki siinä tapahtumassa oli upeaa.

Toivon todella, että pääsemme tuomaan Patristicin Suomeen mahdollisimman pian. Se on maa, joka hengittää extreme musiikkia. Se on osa ilmaa, jota siellä hengitetään.