Black Royal löysi raskaimman albuminsa ytimen yksinkertaistamalla: ”Olemme pohjimmiltamme bluesbändi, joka soittaa death metallia”
Tamperelainen Black Royal julkaisee uuden ”Abyssian”-albuminsa 30. lokakuuta M-Theory Audion kautta. Death metallin, sludgen, doomin ja raskaan rockin rajamaastossa operoivan yhtyeen neljäs täyspitkä seuraa vuonna 2022 ilmestynyttä ”Earthbound”-albumia, mutta ensimmäiset ideat uudelle levylle syntyivät itse asiassa jo edeltävän miksauksen ollessa vielä kesken.
Neljä vuotta albumien välillä ei kuitenkaan tarkoittanut neljän vuoden suoraviivaista työskentelyä. Matkan varrelle osui muutoksia yhtyeen kokoonpanossa, ja uuden materiaalin lopullinen muoto alkoi löytyä kunnolla vasta basisti Dimmun liityttyä yhtyeeseen kesällä 2025.
Kaaoszine vaihtoi kuulumisia Black Royalin laulajan Rikun ja kitaristi-taustalaulaja Tonin kanssa uuden albumin syntyvaiheista, yhtyeen vuosien aikana vahvistuneesta musiikillisesta identiteetistä, ”Abyssianin” läpi kulkevasta vesiteemasta sekä siitä, että miksi bändi päätti tällä kertaa tehdä kappaleistaan aiempaa suoraviivaisempia.
Albumin ensimmäiset riffit syntyivät jo vuonna 2022
”Abyssianin” ensimmäiset ideat ulottuvat aina loppuvuoteen 2022 ja aikaan, jolloin Black Royal oli vielä miksaamassa ”Earthboundia”.
Seuraavana keväänä yhtyeen alkuperäinen basisti Pete päätti kuitenkin jäädä tauolle työ- ja perhe-elämään liittyneiden kiireiden vuoksi. Vuoden loppuun mennessä kävi selväksi, ettei hän ollut palaamassa yhtyeeseen.
Uusi basisti löytyi, ja yhteistyö toimi Tonin mukaan hyvin keikoilla, mutta uuden materiaalin viimeisteleminen osoittautui vaikeammaksi. Lopulta yhtye jatkoi uuden basistin etsimistä ja löysi riveihinsä Dimmun.
”Kun saimme Dimmun lopulta mukaan kesäkuussa 2025, asiat loksahtivat jälleen paikoilleen.”
Suurin osa uuden albumin riffeistä oli kirjoitettu jo vuosien 2022–2024 aikana. Riku, Jukka ja Toni tekivät pääosan sovitustyöstä keväällä 2025, mutta uuden kokoonpanon vakiintumisen jälkeen prosessi eteni nopeasti.
”Kun saimme Dimmun mukaan, kappaleet alkoivat valmistua todella nopeasti. Suurin osa albumista laitettiin kasaan kuuden kuukauden aikana.”
”Entä jos Clutch soittaisi Entombedia?”
”Abyssiania” on kuvailtu Black Royalin tähän mennessä raskaimmaksi albumiksi. Yhtye ei kuitenkaan lähtenyt tekemään raskaampaa levyä vain lisäämällä musiikkiin äärimmäisempiä elementtejä.
Lähestymistapa oli jopa päinvastainen.
Riku kertoo yhtyeen lähteneen tällä kertaa hakemaan suoraviivaisempaa rock-groovea yhden varsin osuvan ajatuksen kautta:
”Ajatuksena oli vähän sellainen: ’Entä jos Clutch soittaisi Entombedia?’ Ehkä kappaleet ovat suoraviivaisempia kuin ’Earthboundilla’, ja raskaus tulee juuri sitä kautta.”
”Earthboundilla” yhtyeen sävellykset olivat kasvaneet monimutkaisemmiksi. Mukaan tuli pidempiä introja ja laajempia kappaleiden keskiosia, mikä tuntui tuolloin oikealta ratkaisulta.
Uudella levyllä Black Royal halusi osittain palata tiiviimpään ilmaisuun.
”’Earthboundilla’ biisinkirjoituksemme muuttui hieman monimutkaisemmaksi pidempien introjen ja keskiosien myötä. Se oli silloin hienoa, mutta nyt yritimme yksinkertaistaa joitakin kappaleita, jotta ne toimisivat todella hyvin myös livenä”, Toni kertoo.
Samalla edellinen albumi vahvisti yhtyeen luottamusta omaan tapaansa kirjoittaa musiikkia.
Rikun mukaan Black Royalin ei tarvitse enää erikseen yrittää kirjoittaa kappaletta, joka kuulostaisi Black Royalilta.
”Voimme luottaa omaan tapaamme kirjoittaa kappaleita ja siihen, että teemme edelleen jotain oikein. Meidän ei tarvitse pakottaa itseämme kirjoittamaan ’Black Royal -biisiä’, koska kaikki mitä kirjoitamme kuulostaa joka tapauksessa juuri meiltä.”
70-luvun raskasta rockia, 90-luvun death metallia ja modernia sludgea
Yhtyeen musiikissa on alusta asti yhdistynyt useita eri raskaan musiikin tyylejä. Black Royal ei kuitenkaan Tonin mukaan varsinaisesti mieti genrejä kirjoittaessaan.
Bändillä on ollut alusta lähtien oma kolmionsa, jonka sisällä se operoi.
”Meillä on ollut alusta asti sama periaate: toimimme 70-luvun raskaan rockin, 90-luvun death metallin ja modernin sludgen muodostamassa kolmiossa. Kirjoittamamme asiat tuntuvat luonnostaan päätyvän sinne.”
Yhtye pyrkii myös tietoisesti välttämään tarpeettoman monimutkaisia riffejä.
”Yritämme tehdä riffeistä sellaisia, etteivät ne ole liian monimutkaisia ja että makuuhuonekitaristit pystyvät opettelemaan ne helposti – vaikka nykyään makuuhuonekitaristit ovat kaikkien verkkotutoriaalien ansiosta niin hyviä, että he soittavat meitä kaikkia ympyrää!”
Riku kertoo yhtyeen yleensä keskustelevan ennen albumin tekemistä siitä, millaiseksi seuraavan levyn pitäisi muodostua ja mitä Black Royalin musiikillisen paletin osia sillä halutaan korostaa.
Lopputulos tunnistaa silti aina tekijänsä.
”Vaikka käyttäisimme välillä kuinka epätavallisia metodeja, lopputulos kuulostaa aina sataprosenttisesti Black Royalilta.”
”Abyssian” sukeltaa veden alle ilman merirosvoja ja merihirviöitä
Myös ”Abyssianin” sanoituksellisessa maailmassa on selkeä yhdistävä elementti: vesi.
Varsinaiseksi konseptialbumiksi Riku ei levyä kutsuisi, mutta ajatus seuraavan albumin sitomisesta jollakin tavalla veteen syntyi jo ”Earthboundin” jälkeen.
Myös albumin nimi jatkaa yhtyeen aiempien levyjen – ”Lightbringer”, ”Firebride” ja ”Earthbound” – nimeämisen linjaa.
”’Concept’ on ehkä liian vahva sana, mutta albumilla käsitellään veden erilaisia puolia. Meille, joiden äidinkieli ei ole englanti, jo sanassa ’abyss’ on eeppinen kaiku. Kun keksimme nimen ’Abyssian’, se tuntui hyvältä jatkolta ’Lightbringerille’, ’Firebridelle’ ja ’Earthboundille’.”
Riku haluaa jättää nimen lopullisen merkityksen kuulijan tulkittavaksi. Kansitaiteen ja musiikin yhdistyessä kokonaisuuden pitäisi kuitenkin avautua.
”Kun ajattelee järvien ja valtamerien vettä, alkaa miettiä, kuinka syviä ne ovat ja mitä pinnan alla on. Siellä on niin paljon tuntematonta, että se tuntuu mystiseltä, ja juuri se vaivaa meidän mieliämme.”
Vesiaihe näkyy jo kappaleiden nimissä. Albumilta löytyvät esimerkiksi ”Water of the Crow”, ”Vetehinen”, ”Drown the Seaweed”, ”Tidal Wave” ja ”Beneath the Surface”.
Riku ei kuitenkaan halunnut kirjoittaa kaikkein ilmeisimpiä mereen liittyviä metallisanoituksia.
”Kun yhdistää raskaan musiikin ja vesiaiheiset sanoitukset, mieleen tulee heti merihirviöitä, merirosvoja ja myrskyjä seitsemällä merellä. Se kuva kuitenkin katosi aika nopeasti, kun aloin lukea aiheesta tieteellistä kirjallisuutta.”
Vanhaa mytologiaa ei ole silti unohdettu kokonaan. Mukaan jäi viittauksia esimerkiksi vedenhenkiin, nymfeihin ja seireeneihin, sekä vanhoihin pohjoismaisiin uskomuksiin siitä, miten ihmiset suhtautuivat veteen ja sen haltijoihin.
”Olemme pohjimmiltamme bluesbändi, joka soittaa death metallia”
Yksi Black Royalin ominaispiirteistä on tapa yhdistää aggressiivinen metallisoundi riffeihin, joissa groove ja tarttuvuus säilyvät mukana.
Toni myöntää, ettei yhtye ole koskaan erityisesti keskustellut siitä, miten tasapaino pitäisi saavuttaa.
Se tulee luonnostaan.
”Olemme pohjimmiltamme bluesbändi, joka soittaa death metallia – tai miksi tätä nyt haluaakaan kutsua. Groove on se asia, jonka yritämme aina saada toimimaan.”
Toni uskoo tämän kumpuavan myös bändin jäsenten musiikillisesta sukupolvesta.
”Tulemme sukupolvesta, jolloin riffit ja melodiat olivat biisinkirjoittamisessa kaikkein tärkeimpiä asioita, eli 70- ja 80-luvulta. Perusriffit tulevat sieltä. Vaikka mukana olisi äärimmäisempää riffittelyä tai muuta, sen ei yleensä tarvitse sulkea pois koukkuja.”
Rikulle kappale, jossa uuden albumin olemus konkretisoitui kaikkein selvimmin, oli ”Drown The Seaweed”.
”Siinä on samaan aikaan painottomuuden tunne ja valtava raskaus. Se oli kuin tyyni, sumuinen järvi ja valtava tsunamiaalto yhtä aikaa.”
Albumi äänitettiin oikeilla vahvistimilla äärimmäisen kovaa
”Abyssiania” varten Black Royal palasi Studio Watercastleen työskentelemään Arttu Sarvanteen kanssa.
Alun perin yhtye päätyi studiolle varsin teknisestä syystä: sieltä löytyi juuri sellainen SSL-miksauspöytä, jota bändi etsi. Pian kävi kuitenkin ilmi, että paikassa oli paljon muutakin Black Royalille sopivaa.
”Tilat osoittautuivat todella mukaviksi ja Arttu on loistava äänittäjä ja kaikinpuolin hieno ihminen. Hänen kanssaan on todella mukava työskennellä, ja hänellä on erittäin kuiva huumorintaju ja terävä nokkeluus.”
Studion yhteydessä on myös keittiö ja makuuhuoneita, joten yhtye pystyi käytännössä asumaan siellä äänitysten ajan.
”Se antaa meille mahdollisuuden uppoutua täysin musiikkiin pienessä kylässä, jossa on vain yksi baari. Häiriötekijöitä ei siis ole kovin paljon!”
Itse albumi tehtiin Tonin mukaan tarkoituksellisesti vanhan koulukunnan metodilla.
”Oikeat rummut ja oikeat vahvistimet soitettiin äärimmäisen kovaa ja tallennettiin laadukkaalla kalustolla.”
Lopulliseen raskauteen vaikuttivat myös levyn miksannut Jussi Kulomaa ja masteroinut Jaakko Virtalähde.
”On hienoa työskennellä noin ammattitaitoisten ihmisten kanssa, jotka saavat meidät kuulostamaan hyvältä.”
”Tidal Wave” oli aluksi liian pop Rikun omiin korviin
Kaikki uuden levyn kappaleet eivät kuitenkaan tuntuneet heti luontevilta.
Rikulle suurin epävarmuuden aihe oli ”Tidal Wave”, jonka hän koki pitkään menevän ehkä liiankin kauas Black Royalin totutulta alueelta.
”Epäilin ’Tidal Wavea’ pitkään, koska omassa mielessäni se oli ehkä liikaa sellainen boogie-rock-pop-biisi.”
Epävarmuus liittyi erityisesti hänen omiin rajoihinsa laulajana. Lopulta Riku päätti kuitenkin lopettaa yrittämästä jotain, mikä ei tuntunut hänen omalta ääneltään, ja vetää kappaleen omalla tyylillään täydellä voimalla.
Ratkaisu kannatti.
”Se osoittautui yhdeksi albumin parhaista kappaleista. Päätin jälleen kerran vetää sen täydellä voimalla ja lopettaa yrittämästä laulullisesti jotain, mitä en osaa tehdä.”
Kappale on jo löytänyt tiensä myös yhtyeen keikkasettiin.
”Se on puhdas hitti.”
Black Royal haluaa takaisin tien päälle
Yli vuosikymmenen yhteisen matkan jälkeen yhtyeen käsitys omasta identiteetistään on lopulta yksinkertaistunut.
Tonin mukaan tärkein oivallus on ollut se, ettei Black Royalin tarvitse edes yrittää olla metallibändi.
”Meidän ei luultavasti tarvitse yrittää olla metallibändi. Teemme vain sitä, mikä tulee luonnostaan – se on aitoa itseilmaisua.”
Riku tiivistää näkemyksensä vielä lyhyemmin:
”Aamen.”
”Abyssianin” ilmestymisen jälkeen yhtyeen tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluu paluu aktiivisempaan keikkailuun. Black Royal ei ole kiertänyt viime vuosina niin paljon kuin se haluaisi, joten yhtye etsii parhaillaan mahdollisuuksia niin Suomesta, kuin maan rajojen ulkopuoleltakin.
”Ehdottomasti. Emme ole kiertäneet pariin vuoteen kovinkaan paljon, joten etsimme aktiivisesti mahdollisuuksia Suomessa ja Suomen ulkopuolella. Ottakaa yhteyttä ja viekää meidät tien päälle! Sitä me rakastamme tehdä.”
Black Royalin ”Abyssian” ilmestyy 30. lokakuuta M-Theory Audion kautta. Albumi sisältää kymmenen kappaletta ja julkaistaan digitaalisesti, CD:nä sekä 300 kappaleeseen rajoitettuna ”Beneath the Surface” -sinisenä vinyylipainoksena.