Black Sabbath – Live… Gathered in Their Masses (DVD)

Kirjoittanut Jyri Kinnari - 15.1.2014

Uuden levyn ja kattavan maailmankiertueen lisäksi on vain luonnollista, että Black Sabbathin paluuta tallennetaan yhden levyllisen verran myös ammatilaisten kuvaamana. DVD on kuvattu Australian Melbournessa Rod Laver Areenalla kiertueen alkupuolella. Tämä kyseinen kiertue on mahdollisesti viimeinen tilaisuus nähdä bändi livenä, joten siitäkin syytä live-DVD:n tekeminen on suotavaa. Koska Ozzy, Geezer ja Iommi ovat jo kaikki yli kuusikymppisiä, niin tuskin menee enää kauan, kunnes joku heistä on jo liian huonossa kunnossa keikkalavalle. Huhupuheiden mukaan terveysongelmat saattoivat myös olla osana alkuperäisrumpali Bill Wardin vetäytymiseen Sabbathin paluusta, mutta sitä en lähde sen enempää spekuloimaan. Joka tapauksessa tällä kiertueella rumpalin paikalla istuu Tommy Clufetos.

Ennen itse keikan alkua tallenteella näytetään parisen minuuttia keikkapaikalle valuvia faneja sekä kuunnellaan heidän tarinoitaan. Nähtävissä ovat myös pienet pätkät Black Sabbath -kolmikon valmistautumisesta keikkaan. Iommi ja Geezer lämmittelevät jammailemalla omissa huoneissaan samalla, kun Ozzy polkee kuntopyörää. Sireenien soidessa miehet kävelevät lavalle ja aloittavat keikan ”War Pigsillä”. Kuulostaa aina yhtä hienolta, kun Ozzy alkaa laulaa ”Generals gathered in their masses” ja täyteen ahdetun areenan yleisö vastaa ”just like witches at black masses”.

Soitto kulkee hyvin alusta loppuun ja soundit ovat kohdallaan. Tony Iommi ja Geezer Butler ovat vieläkin vertaistaan vailla soittajina. Iommi riffittelee vanhat ja uudet biisit läpi mallikkaasti ja mestarilliset soolot hivelevät korvia. Vuosikymmenien sormilla bassottelun jälkeen Geezerin sormivoimilla voisi varmasti puristaa vaikka palan graniittia hienoksi jauheeksi. Sitäkin olennaisemmin soittokokemus näkyy varmuudessa, jolla mies soitintaan käsittelee. Harva tulittaa bassollaan nuotteja läheskään yhtä tyylikkäästi. Tommy Clufetos on myös mies paikallaan rumpusetin takana. Hän pitää keikan kasassa varmalla otteella, eikä alkuperäisrumpalia ehdi keikan aikana juuri kaivata. Ei sillä, ettenkö hetkeäkään miettimättä vaihtaisi Clufetosta Wardiin tai vaikka Vinny Appiceen, jos se vain olisi mahdollista. Ozzy on selvästi nähnyt jo parhaat päivänsä laulajana, mutta laulaa silti kunnialla pitkälti koko keikan. Ozzyn iän ja historian tietäen ei mieheltä voi vaatiakaan samoja laulusuorituksia, joita hän esitti Black Sabbathin kahdeksalla ensimmäisellä levyllä. Laulu kuulostaa hyvältä varsinkin vanhoissa kappaleissa, jotka Ozzy vetää yllättävänkin hyvin. Tästä esimerkkinä muun muassa bändin ensimmäiseltä levyltä soitetut kappaleet ”Behind the Wall of Sleep” ja ”N.I.B”, jotka Ozzy laulaa paremmin, kuin uskalsin edes toivoa. Varsinkin ”N.I.B” aiheutti kylmiä väreitä. Kaikki alun bassosoolosta lauluun ja kitarariffeihin, joita Iommin uudet kitarasoundit vain paransivat, ovat täydellistä. Myös ”Snowblind” vedetään niin hyvin, ettei moitteille jää tilaa. Kappaleen aikana Ozzyn, Iommin ja Geezerin kasvot vääntyvät ajoittain sellaiseen hymyyn, että taitaa tulla vuosikymmenten takaiset kokkeliseikkailut mieleen. Kukapa voisi unohtaa tarinat vaikkapa siitä, kuinka Ozzy raahasi hotellille kuolleen hain, paiskasi sen huoneen ikkunasta sisään ja leikkeli palasiksi peittäen koko huoneen hain vereen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Suurin osa uuden ”13”-albumin kappaleistakin vedetään hyvin, mutta yksi herättää ihmetystä, nimittäin ”Loner”. Ozzyn suorituksen taso laskee kuin taikaiskusta. Laulu kuulostaa aika ajoin todella laiskalta ja jonkin verran jälkeenpäin korjaillulta, eivätkä sanatkaan ole näköjään painuneet kunnolla mieleen. Nyt ymmärrän paremmin, miksi kappale on tiputettu settilistalta pois aikoja sitten. Uuden levyn muut kappaleet toimivat mainiosti. Esimerkiksi ”End of the Beginning” on yksi keikan kohokohdista, vaikka Ozzyn laulu kuulostaa tässäkin hieman käsitellyltä joissain kohdissa. Kyseessä on joka tapauksessa ehdottomasti yksi Black Sabbathin parhaista kappaleista. Uuden levyn lisäksi settilista painottuu lähinnä Sabbathin neljälle ensimmäiselle levylle. ”Sabbath Bloody Sabbathilta” on mukana vain nimikkokappaleen intro ”Paranoidin” lämmittelynä ja ”Sabotagelta” kuullaan pieni pätkä ”Symptom of the Universeä” johdatteluna rumpusoololle, joka on muuten hyvä, mutta vähän turhan pitkäksi venytetty.

Itse kuvaus- ja leikkaustyöstä en keksi mitään pahaa sanottavaa. Kuvakulmat ovat hyviä, eikä tällä tallenteella ole sorruttu hirviömäiseen kuvakulmahuoraamiseen, jossa kuvakulmaa vaihdellaan kuin sarjatulena. Kuvan- ja äänenlaatukin on erittäin hyvä. ”Live… Gathered in their Masses” ei välttämättä ole mitään maata mullistavaa muille kuin Black Sabbathin suurimmille faneille, mutta suosittelen sen ostamista kaikille, joille Black Sabbath on jotain elämää suurempaa.