Jäähyväiskiertueellaan tällä hetkellä olevan Black Sabbathin tulevaisuus tuntuu julkaistavan materiaalin suhteen lievästi sanottuna hämärältä. Ennen kiertueen varmistumista Ozzy Osbourne oli lupaillut haastatteluissa vielä yhtä viimeistä Black Sabbath -albumia, mutta kun jäähyväiskiertueesta tiedotettiin, varmistui myös, ettei uutta albumia olisi tulossa. Nyt kiertueen ollessa jo käynnissä Geezer Butler on tainnut jossain haastattelussa vihjata Sabbathin voivan kuitenkin julkaista uutta materiaalia vielä senkin jälkeen, kun se on lopettanut keikkailun. Mikä lie asian todellinen laita? Tuskin yhtye itsekään on asiasta varma.

Tällä hetkellä kuitenkin Black Sabbathin viimeiseksi julkaisuksi muotoutuu EP, joka kantaa nimeä ”The End” ja jota myydään vain yhtyeen samannimisen jäähyväiskiertueen keikoilla. Jonkinmoinen keräilyharvinaisuus kyseisestä julkaisusta on varmasti siis tulossa. Kun kahdeksan biisiä kattavasta EP:stä kuitenkin puolet on live-versioita jo kuulluista biiseistä ja loput nyt ilmeisesti yhtyeen viimeisen albumin ”13” levytyssessioiden ylijäämäkappaleita, yhtyeen vannoutuneimpia faneja lukuunottamatta muut eivät jää paljosta paitsi, vaikkeivat levyä käsiinsä saisikaan.

”13” oli allekirjoittaneen mielestä erittäin pätevä levy, joka lunasti kaikki tarpeelliset odotukset, vaikkei se yhtyeen levytysuran kirkkaimpien timanttien joukkoon kuulukaan. Soundit olivat raskaat ja erinomaisen selkeät, mutta silti levy ei kuulostanut kliiniseltä tai hengettömältä. Siitä kuului piristävästi tietynlainen live-meininki: levy kuulosti juurikin neljältä ihmiseltä soittamassa yhdessä huoneessa. Biisimateriaalikin oli pääosin pätevää ja toi hyvällä tavalla mieleen alkuperäisen kokoonpanon 70-luvun klassikkolevyt. Myös levyn bonusbiisit olivat kuuntelun arvoisia, sillä niiden joukosta löytyi ”Methademicin” kaltaisia helmiä. Tämän vuoksi onkin pienoinen pettymys, että kaikki ”The Endiltä” löytyvät uudet biisit ovat selkeästi jämäkappaleita, joiden uupumiselle varsinaiselta ”13”-albumilta on syynsä. En kuitenkaan tiedä, harkittiinko näiden biisien sisällyttämistä albumille jossain vaiheessa, koska esimerkiksi EP:ltä löytyvä ”Cry All Night” päättyy samoihin sateen ja kirkonkellojen ääniin, joilla bändin ensimmäisen levyn ensimmäinen kappale alkaa. Oliko ”Cry All Nightin” tarkoitus jossain vaiheessa olla ”13”-levyn päätöskappale? Nythän samat sade ja kirkonkellot kuullaan levyn päättävän kappaleen ”Dear Father” lopussa. Ympyrä sulkeutuu ja silleen.

Olen kuitenkin kiitollinen siitä, ettei ainutkaan ”The Endin” uusista biiseistä ole mukana ”13”-albumilla. Vaikkei yksikään näistä uusista biiseistä ole millään tavalla huono, eivät ne myöskään ole aidosti muistettavia tai innostavia. Oikeastaan ainoat maininnan arvoiset asiat biiseistä ovat tuotannon tai sovituksen puolelle lukeutuvia eivätkä varsinaisesti koske sävellyksiä itsessään. Riffi biisissä ”Cry All Night” on esimerkiksi mielenkiintoinen efekteineen, mikä tuo soundiin jotain tiettyä modernisuutta, jota ei muista hyvin vahvasti perinteisiin nojaavista biiseistä löydy. ”Take Me Home” taas yllättää tuomalla akustisen kitaran keskelle muuten raskasta poljentoa. ”Isolated Man” -biisissä on kylläkin kohtalaisen hyvä riffi, mutta tämäkin biisi on loppujen lopuksi vain köyhän miehen versio ”13”-albumilta löytyvästä paljon paremmasta ”Loner”-biisistä ainakin sanoitustensa puolesta.

EP:ltä löytyvän neljän uuden biisin mitäänsanomattomuus tulee entisestään esille EP:ltä löytyviä live-biisejä kuunnellessa. Esimerkiksi alunperin ”Vol. 4” -albumilla julkaistu ”Under the Sun” kuulostaa heti huomattavasti energisemmältä ja mukaansatempaavammalta kuin EP:n neljä ensimmäistä studioraitaa. Toisaalta myös EP:n muut live-biisit, jotka ovat kaikki ”13”-albumin biisejä, kuulostavat paljon paremmalta, joten vika ei siis selkeästi ole Black Sabbathin nykykunnossa yleensä. ”The Endille” vain nyt sattui jämäkappaleet näistä uusista sävellyksistä, kun taas kaikki helmet päätyivät varsinaiselle albumille. ”The End” onkin hyvä muistutus siitä, miten loistavaa materiaalia ”13” parhaimmillaan sisältää. ”End of the Beginningin” päästyään kunnolla vauhtiin on se klassista Sabbath-poljentoa, vaikkakin muistuttaa alussa ehkä hiukan liikaa yhtyeen nimikkobiisiä, kun taas ”Age of Reason” sisältää paljon hyviä riffejä siitäkin huolimatta, ettei se ole ”13”-albumin parhaita hetkiä. ”God Is Dead?” on yleisesti ottaen mainio biisi, joka ei kuitenkaan tällä EP:llä pääse oikeuksiinsa live-version heikon laadun vuoksi. Ihmeellistä sinänsä, sillä kaikki kolme muuta live-vetoa ovat loistavia. ”Under the Sun” kuulostaa jopa paremmalta nyt bändin livenä soittamana kuin alun perin levyllä 70-luvulla.

Tässä onkin pääasiallinen syy katsastaa Black Sabbath livenä jäähyväiskiertueellaan, ellei bändiä jostain syystä ole vielä ehtinyt nähdä. Korkeasta iästään huolimatta Ozzy, Geezer ja Tony Iommi ovat kaikki yhä loistavassa vedossa, joten vanhojen klassikkojen ei tarvitse pelätä menevän pilalle bändin nykykuntoa katsastaessa. Pelkän ”The End” -EP:n takia keikalle ei kuitenkaan kannata vaivautua. Vaikkakin uudet biisit ovat perinteistä Black Sabbathia, jota on mukava kuunnella, ei yksikään niistä ole klassikkoainesta. Lisäksi EP:n mainiot live-biisit voi varmasti kuulla muualtakin, jos ei nyt tarkalleen samoilla keikoilla, niin ainakin samalla kiertueella nauhoitettuina versioina vaikkapa katsomalla bändin ”Live… Gathered In Their Masses” -keikkataltiointia.

Kuten sanottua, yhtyeen kovimmille faneille ”The End” on varmaankin hieno keräilykappale, mutta muut eivät oikeastaan menetä mitään, jos eivät sitä kuule. Mutta toisaalta kun kyseessä on Black Sabbathin kaltainen yhtye, jota monet pitävät kokonaisen musiikkigenren luojana, ei yhtyeen jäsenillä tässä vaiheessa oikeastaan ole enää yhtään mitään todistettavaa. Lähtemättömän jälkensä he ovat jo jättäneet kauan sitten.

7+/10

Kappalelista:
01. Season Of The Dead
02. Cry All Night
03. Take Me Home
04. Isolated Man
05. God Is Dead? (Live Sydney, Australia 4/27/13)
06. Under The Sun (Live Auckland, New Zealand 4/20/13)
07. End Of The Beginning (Live Hamilton, ON Canada 4/11/14)
08. Age Of Reason (Live Hamilton, ON Canada 4/11/14)

Kirjoittanut: Markus Mickels