Black Star Riders tarjoili maukkaan kattauksen – Thin Lizzyn biisejä ei tullut ikävä Helsingissä 6.11.2019

Diamond Head. Kuva: Mia Kivi.

Helsingin The Circuksessa (ja edellisiltana Tampereen Klubilla) oli tarjolla kaamosajan piristykseksi kaksi viihdyttävää perinteisen hard rockin ja heavy metalin taituria, amerikkalainen Black Star Riders ja lämmittelijänä brittiläinen Diamond Head, mutta harmillisen harva rock-fani oli löytänyt tiensä paikalle. Black Star Riders oli vieraillut ennen tätä maassamme pariin otteeseen vuosina 2013 ja 2017, kun taas Diamond Headin viime visiitistä oli ehtinyt kulua jo lähes 40 vuotta. Mistään alinomaa Suomessa ramppaavista yhtyeistä ei siis ole kyse, joten kyllästymisestä yleisömäärän vähyys ei ainakaan voinut johtua. Itseäni jäi kovasti mietityttämään, oliko keikkojen markkinointi puutteellista, vai eivätkö suomalaiset vain tunne näitä yhtyeitä tarpeeksi hyvin kiinnostuakseen livekuntoa katsastamaan. Tanskassa ja Ruotsissa kumpikin yhtye sai edellisviikolla nauttia monena peräkkäisenä iltana selvästi innostuneemmasta ja runsaslukuisemmasta yleisöstä.

Diamond Head. Kuva: Mia Kivi.

70-luvulla perustettu brittimetallin uuden aallon sanansaattaja Diamond Head on varmasti monelle tuttu ennen kaikkea Metallican levyttämien klassikkobiisien kautta, ja näitä kuultiinkin 50-minuuttisessa setissä kolme: mainiot ”It’s Electric”, ”Helpless” ja ”Am I Evil?” Oli mielenkiintoista kokea tutut kappaleet ensimmäistä kertaa alkuperäisyhtyeen esittäminä, ja hyvältähän ne kuulostivat. Diamond Headin kokoonpano on vaihtunut paljon vuosien varrella, ja onpa bändi hajonnutkin useampaan otteeseen. Alkuperäisjäsenistä on jäljellä enää kitaristi Brian Tatler, jonka soitto kulki edelleen mallikkaasti. Aisaparikseen hän on saanut eloisasti lavalla elehtineen Andy Abberleyn, joka silmin nähden nautti esiintymisestä. Näiden kahden soolot ja yhteisriffittelyt olivatkin keikan herkullisinta kuultavaa, etenkin ”In the Heat of the Nightissa”. Viitisen vuotta bändiin kuulunut tanskalaislaulaja Rasmus Bom Andersen hoiti oman tonttinsa kiitettävästi ja yritti urheasti ottaa kontaktia nihkeästi reagoineeseen yleisöön. Setissä kuultiin 80-luvun materiaalin lisäksi tuulahdus tuoretta tavaraa tänä vuonna ilmestyneeltä ”The Coffin Train” -albumilta ja pari muutaman vuoden takaista kappaletta. Toivottavasti yhtye nähdään vielä joskus Suomessa, vaikkapa jollakin hevifestarilla, jolloin useampikin rokin ystävä saisi mahdollisuuden tutustua bändin antiin.

Kappalelista:

  1. Bones
  2. Death by Design
  3. Set My Soul on Fire
  4. In the Heat of the Night
  5. It’s Electric
  6. The Messenger
  7. Helpless
  8. Am I Evil?
Black Star Riders. Kuva: Mia Kivi.

Black Star Riders perustettiin vuonna 2012 jatkumona Thin Lizzy -kokoonpanolle, jossa soittivat nykyisistä BSR-jäsenistä kitaristi Scott Gorham ja laulaja-kitaristi Ricky Warwick. Alkuaikoina BSR:n setistä puolet koostui Thin Lizzyn kappaleista ja puolet oli bändin omia, uusia sävellyksiä esikoislevyltä ”All Hell Breaks Loose”. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin BSR:llä on taskussaan jo neljä albumia, ja ainakin itseäni ilahdutti se, että yhtye oli rohjennut vihdoinkin pudottaa sen viimeisenkin Thin Lizzy -kappaleen setistään pois ja luottaa täysin omaan materiaaliinsa. Yhtyeen levyt ovat melko epätasaisia kokonaisuuksia, mutta jokaisella on useampi vahva kappale, joista olikin saatu koottua erinomaisesti rokkaava tunnin ja kolmen vartin paketti. Jokainen levy oli tasaisesti edustettuna, joskin eniten kappaleita soitettiin tämänvuotiselta ”Another State of Grace” -levyltä.

Black Star Riders. Kuva: Mia Kivi.

Black Star Riders ei antanut laimean vastaanoton vaikuttaa esityksensä energiatasoon, vaan keskiviikkoiltana paikalle vaivautuneet palkittiin rautaisannoksella rehellistä rokkia ja aitoa soittamisen riemua. Lavalla virnisteleviä ja kaikkensa antavia miehiä oli ilo seurata, ja illan levein hymy taisi kuulua uuden levyn myötä bändiin tulleelle Stone Sour -kitaristille, Christian Martuccille. Martuccin soundi on edeltäjäänsä Damon Johnsonia rosoisempi ja ulkoinen olemus punkahtavampi, ja mies on antanut bändille reippaan piristysruiskeen niin soitollaan kuin persoonallaan. Positiivinen yhteenkuuluvaisuuden tunne paistoi koko yhtyeestä, ja leppoisan oloinen huumorimies Martucci on selvästi lisännyt muidenkin jäsenten esiintymisen rentoutta. Gorhamin ja Martuccin tuplakitarasoolot hivelivät korvia, mutta illan sykähdyttävimmät kylmät väreet nostattaneen soolon taikoi ilmoille Martucci riipaisevassa”Blindsided”-kappaleessa.

Christian Martucci/Black Star Riders. Kuva: Mia Kivi.

Erinomaisten kitaristien lisäksi Black Star Ridersiin on valikoitunut kirjava joukko muitakin timantinkovia ammattilaisia. Muun muassa Rattissa ja Vince Neilin bändissä vaikuttanut sulavasorminen basisti Robbie Crane näppäili vaikuttavan jykevät pohjat kappaleille, ja entinen Black Label Society -rumpali Chad Szeliga sai soittonsa kuulostamaan äärimmäisen tuhdilta ja monipuoliselta hämmästyttävän vähäisin hikipisaroin. Szeligan omalaatuisesta hassuttelusta rumpujen takana voi tosin olla montaa mieltä. Belfastilaistaustainen laulaja-kitaristi Ricky Warwick luotsasi pitkään 80-luvulla perustettua brittiläistä The Almightya, jonka kaikuja hänen esiintymisessään näkyy ja kuuluu edelleen, vaikka mies ei olekaan enää yhtä vihainen ja paatoksellinen kuin noihin aikoihin. Warwickin rouhea lavakarisma on omaa luokkaansa, ja miehen eläytyminen kappaleiden sanomaan ei jätä jossittelun varaa – kuulijaan ja katsojaan uppoaa ihan täydestä se, että hän seisoo jokaisen sanan ja soinnun takana ja todellakin tarkoittaa, mitä laulaa. Warwickin välispiikit olivat innostavia, ja niitä ei ollut liikaa. Parhaiten yleisö tuntui reagoivan kommenttiin siitä, miten rock-konsertti on oiva tapa jättää pariksi tunniksi politiikka ja monet muut nykymaailmassa ärtymystä aiheuttavat asiat keikkapaikan ovien ulkopuolelle ja keskittyä hetkeksi nauttimaan vain rokin rajattomasta riemusta. Politiikasta ei kuitenkaan täysin päästy illan aikana eroon, sillä useissa Warwickin rustaamissa sanoituksissa sitä kritisoidaan voimakkaasti. ”In the Shadow of the War Machine” onkin suoraa piikittelyä Donald Trumpille. ”Vote for a clown and you’ll get a circus…” Rauhallisempi ”Why Do You Love Your Guns?” -kappale sen sijaan ottaa kantaa Yhdysvaltain asepolitiikkaan ja kouluampumisiin.

Ricky Warwick ja Scott Gorham/Black Star Riders. Kuva: Mia Kivi.

Black Star Riders tekee joka keikallaan tasaisen varmaa työtä ja tarjoaa kuulijoiden rahoille kunnolla vastinetta, eikä tämä ilta tehnyt poikkeusta. Sääliksi käy jokaista tästä genrestä vähänkään pitävää, joka ei ole vielä tätä helmeä löytänyt. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa bändin tuotanto kuunteluun ja antaa sille mahdollisuus. Jos yhtye vielä Suomeen joskus saadaan – ja toivottavasti näin käy – kenties se saa tuolloin paremmin arvolleen sopivan vastaanoton.

Christian Martucci ja Ricky Warwick/Black Star Riders. Kuva: Mia Kivi.

Kappalelista:

  1. Another State of Grace
  2. The Killer Instinct
  3. All Hell Breaks Loose
  4. Testify or Say Goodbye
  5. Tonight the Moonlight Let Me Down
  6. Ticket to Rise
  7. Hey Judas
  8. In the Shadow of the War Machine
  9. Soldierstown
  10. Why Do You Love Your Guns?
  11. Blindsided
  12. Bloodshot
  13. Ain’t the End of the World
  14. When the Night Comes In
  15. Underneath the Afterglow
  16. Dancing with the Wrong Girl
  17. Finest Hour
  18. Kingdom of the Lost
  19. Bound for Glory

Teksti: Eija Virtanen

Kuvat: Mia Kivi

Kommentoi julkaisua