Black Veil Brides voidaan nähdä 2010-luvulle päivitettynä näkemyksenä glam ja shock rockista. Ulkonäkö viittaa teatraalisen ilmaisun menneisyyteen, mutta musiikillisesti ollaan tiukasti nykyisyydessä. Ytimessä olevat modernit metal core -vivahteet flirttailevat muille metalligenreille ja tämän päivän kireälle rockformaatille. Ongelmaksi Black Veil Bridesin kohdalla muodostuu se, että sen neljäs kokopitkä on ikävä kyllä vain tympeä keskiarvo viime vuosien amerikkalaisesta tarjonnasta. Melodiset koukut, taustaköörit, riffit, nykivästi jyräävä rytmi ja angstinen kitaramaalailu ovat tässä kohtaa pelkkiä maneereja, joita luovassa toiminnassa tulisi välttää. Omaperäisyydestä ei ole tietoakaan. Päällekkäin liimatut osaset kiinnitetään toisiinsa kaikki särmät pois hiovalla tuotannolla. Näin viedään pois viimeinenkin aitouden ripe. Tuote kiiltää, mutta sisältö kumisee tyhjyyttään. Missä on svengi? Miksi tuntuu siltä, että Black Veil Brides hengittää ainoastaan hengityskoneen avulla?

Jos uutuutta vertaa esimerkiksi ensimmäiseen levyyn, voi todeta, että minkäänlaista musiikillista kehitystä tai innovaatiota ei ole päästetty tuhoamaan hyväksi havaittua formaattien sulatuspistettä. ”Black Veil Brides IV” eroaa debyytistä ainoastaan siinä, että rujommat lauluosuudet on pudotettu lähes kokonaan pois. Vaikka yhtye onkin näennäisesti ollut musiikillisessa muutostilassa jokaisella levyllään, on kaikki pelkkää silmänlumetta. Pohjalla on koko ajan ollut tarve kalastella irtopisteitä kaikilta mahdollisilta raskaan rockin kuuntelijoilta. Aidossa genrerajat ylittävässä monipuolisuudessa ei ole mitään pahaa. BVB:n kohdalla touhu on silkkaa perseiden suutelemista.

Laulu- ja kitaramelodiat tulvivat hienosti yli ”Walk Awayn” loppupaisutuksessa. Tällaiset ylväät hetket ovat harmillisen harvassa, ja mainittu esimerkki on muilta osin tusinatavaraa. Muistijäljen jättää myös kovin tutulta kuulostava tuomiokirkon kellon ääni ”Faithlessin” alussa. Kirkonkelloja ympäröivä kappale itsessään on trash metallin suunnasta hyväksyntää hakevaa harmaata massaa. Tämä on ihan saatanan masentava levy. Miten Bob Rockin kaltainen tuottajalegenda on päästänyt läpi näin käsittämättömän mitätöntä kappalemateriaalia? Onko hän nukkunut levyttämisen ajan tai tuottanut levyn studiota vastapäätä sijaitsevassa pubissa istuen?

Black Veil Brides kutsuu itseään rock’n’ roll yhtyeeksi. Ja R’N’R:n tärkein sanoma on edelleen Tutti Frutti, Bamalamabamaloo ja Lisun Läsyn Luupi Luu, syvällisempi sisältö on toisarvoista, ydin on seksissä ja kaikessa muussa hauskassa.  Bändin ulkonäölliset esikuvat eli Mötley Crüen ja KISSin kaltaiset yhtyeet osaavat pitää hauskaa. Noista bändeistä pystyi aikoinaan aistimaan hikitipat vaikka kotona kuunneltuna. Black Veil Bridesin ulkopuolisuutta kuvailevissa teennäisen angstisissa teemoissa ole mitään hauskaa eikä minkäänlaista seksin aromia. Koska heistä ei löydy muutakaan syvyyttä, jäljelle ei jää muuta kuin tyhjiöpakattu ilmaton tila. Kaikesta huolimatta monitahoisella tyhjyydellä on luotu jo neljän pitkäsoiton mittainen ura, jota on pakko kunnioittaa. Itse olen jäänyt kaikista omista kusetusyrityksistäni kiinni lähes välittömästi. Poissa ovat viski ja aito Cola-juoma. Tilalla on dieettiliukuhihnatavaraa. Jos ”Black Veil Brides IV” on tämän päivän rock ’n’ rollia, niin minä vihaan sitä.

2/10

Kappalelista:

1. Heart Of Fire
2. Faithless
3. Devil In The Mirror
4. Goodbye Agony
5. World Of Sacrifice
6. Last Rites
7. Stolen Omen
8. Walk Away
9. Drag Me To The Grave
10. The Shattered God
11. Crown Of Thorns

Black Veil Brides Facebookissa

Kirjoittanut: Miikka Tuovinen