Kuka ei tiedä nimeä Ritchie Blackmore? Käsi ylös! Nykysukupolvelle mies saattaa olla tuntematon suuruus, mutta jätkä kuului Deep Purplen perustajiin. Tämän jälkeen mies perusti oman porukkansa. Olet voinut kuulla jotain pientä yhtyeestä Rainbow, jonka vokaaleissa aikansa hääri metallin edesmennyt isoisä – Ronnie James Dio.

Joka tapauksessa seuraava iso askel herra Blackmoren uralla oli Blackmore’s Night – renessanssiajan musisoinneista ja keskiajan trubaduuriveisuista inspiraationsa ammentava duo, jonka toinen osapuoli on Candice Night. Duon yhteisestä matkasta, rakastumisesta musiikin kautta toisiinsa ja lisääntymisestä voisi kirjoittaa varmaan kirjan mittaisen tarinan. Tärkein tieto kuitenkin tällä hetkellä lienee, että aikakirjat kertovat Blackmore’s Nightin perustamisesta vuonna 1997.

Jengi soittaa genreluokituksen mukaan folk rock -kategoriassa. ”A Knight In York” –live tallenteesta kun on kyse, niin luokituksesta voidaan ainakin rock-osa tiputtaa kokonaan pois. Kappaleita levyltä löytyy neljätoista, tunnelmallista ja välillä jopa mukaansa tempaavaa. Settiä koristavat toki myös laulajan hölynpöly-välispiikit, joista ei saa juurikaan selvää eikä ketään kiinnosta.

Levyllä on pari ihan ok biisiä. Modernimmalla otteella soitettu ”The Circle” dumppaa trubaduuri-meiningit romukoppaan. Löytyypä liveskaalasta myös Nordman-cover ”Journeyman”, joka on vallan mainio virsi tälle elävän musiikin tuotokselle ja nostaa pinnoja pikkasen ylöspäin. Muut kappaleet ovatkin em. renessanssi-keskiaika trubaduurisointia. Sähkökitaralla soitetut biisit kyllä rikkovat kokonaisuuden hajalle melko hyvin, mutta levyssä ei ole sitten mitään, edes kevyempään rokkiin viittaavaa, kuin Ritchie Blackmoren nimi. Ammattitaidolla, välillä improvisoiden, ja turhia stressaamatta suorittaa herra Blackmore oman tonttinsa yli sataprosenttisesti. Muista muusikoista ei edes välitä kun jää haavi auki kuuntelemaan miten entinen Rainbow-kitaristi soittaa kielisoittimiaan. Candice Night toki laulaa tunnelmallisesti ja hoitaa kaiken rennon ammattimaisesti.

Paketin mukana tulee myös DVD (sisältää samat kappaleet mitä CD:llä on), jonka voi melkeinpä huoletta jättää sinne. Jo se seikka, että yhtyeen ”valot” eivät kyllä helli kameratyöskentelyä millään tapaa tiputtaa pinnoja. Vain kun kirkkaammat valot paukautetaan päälle (ja nekin on useimmiten suunnattu suoraan laulajan kasvoihin), niin homma toimii. Devulta löytyy myös pieni videon pätkä Yorkin pitäjästä ja maisemista. Eli paikasta, jossa keikka pidettiin. Tämäkin on sössitty rakeiseksi ja heikkolaatuiseksi.

Kiekon pahvikannen tarrassa lukee vieläpä ”special edition-DVD + bonus-CD”. Kyseessä on kyllä erikoisversio paskaa ja bonuskiekon voikin huoletta nostaa setin 1.sijalle DVD:n ohi – jos poppoo yleensä kiinnostaa. Käsittämättömän heikkoa laatua näinkin hyvämaineiselta sakilta.

Musiikkilajina tämä toki kiinnostaa, mutta kun kyse on näin huonosti tuotetusta live-tallenteesta, niin jättäisin mieluummin myyjän haltuun tämän tuotoksen. Toivoisin kovasti, että Ritchie Blackmore tekisi vielä paluun rock-musiikin pariin, mutta se taitaa olla turha toivo – olettaisin, että äijä on tus.. tossun alla aika tukevasti.

5/10

Kappalelista:
1. Locked Within The Crystal Ball
2. Gilded Cage
3. The Circle
4. Journeyman
5. World Of Stone
6. The Peasant’s Promise
7. Toast To Tomorrow
8. Fires At Midnight
9. Barbara Allen
10. Darkness
11. Dance Of The Darkness
12. Dandelion Wine
13. All The Fun Of The Fayre
14. First Of May

http://www.blackmoresnight.com/

Kirjoittanut Jarmo Hänninen