Bleed From Within on puhdasta skottilaista metallia – arviossa ”Zenith”

Bändiltä kesti 20 vuotta päästä huipulle (zeniitti)? Jos bändi mainostaa itseään sanoilla “pure scottish metal”, niin pitääkö olettaa levyllä kuultavan enemmän säkkipilliä? Joka tapauksessa haggis meinaa juuttua kurkkuun, kun kuulee Bleed From Within -yhtyeen tuoreimman albumin alkuraidan ”Violent Nature”. Sen verran tymäkästi lähtee pääriffi, että levyn arvostelija meinaa jo valmiiksi naputtaa viisi tähteä ja papukaijamerkin. Harmillisesti taso ei pysy yhtä korkealla läpi albumin, vaikka kakkosbiisin ”In Place Of Your Halo” lopulla kuullaankin jo mainittua säkkipilliä.

”Zenith” on skottilaisen deathcore-groove-metalcore-orkesterin seitsemäs levy, joka ilmestyi juuri huhtikuun alussa Nuclear Blastin toimesta. Yhtyeeseen kuuluvat ”epäpuhtaita vokaaleja suoltava” laulaja Scott Kennedy, kitaristit Craig ”Goonzi” Gowans (joka oli ensin bändissä basistina, kunnes siirtyi leadkitaristiksi. Eikös se ole kaikkien basistien unelma, että voi tilutella koko ajan soittimen kielten määrästä riippumatta?) ja Steven Jones (joka myös hoitaa puhtaat laulut), rumpali Ali Richardson ja basisti Davie Provan. Kokoonpano aloitti alun perin deathcore-yhtyeenä ja saavutti jonkinasteisen kulttistatuksen Brittilässä. Kulttistatukseen riittänee siis Metal Hammerin vuoden uusi bändi -palkinto, jonka he pokkasivat vuonna 2013. Juurikin tuolloin ilmestynyt kolmas albumi ”Uprising” merkitsi siirtymistä laajempaan soundiin, mikä johti kiertueisiin isompien metalliyhtyeiden kuten Megadethin ja Amon Amarthin kanssa.

Albumin edetessä biiseihin tulee myös hieman variaatiota, eikä kuljeta seuraamassa pelkästään jo tallottuja teitä. Välillä bändi kuulostaa tosiaankin enemmän melodiselta metallibändiltä kuin core-ördäykseltä, ja kertosäkeet tavoittelevat jopa eeppisiä mittasuhteita puhtaiden laulujen määrän lisääntyessä. Nykytyyliin myös vierailijoita on käytetty. Mastodonin Brann Dailor ja Sylosiksen Josh Middleton vierailevat vokalisteina ”Immortal Desire”– ja ”Hands of Sin” -raidoilla.

Mutta miksei tämäkään nyt vaan ”lähde”? Tuotanto toimii, soittajat osaavat tonttinsa, niskaakin tulee nakeltua kiropraktikon määräyksistä huolimatta, mutta kiimaa ei saada vietyä aivan huippuunsa. Syytän tästä hieman tasapaksua materiaalia ja sovitusten tylsyyttä. Ei kai nyt kukaan haluaisi joka levynsä olevan täynnä plimputusta, kilinää ja kolinaa, mutta jokin jippo tästä puuttuu. Metalcoren ystävät saavat kyllä varmasti hyllyynsä (tai Spotify-”hyllyynsä”) oikein mukavaa täytettä naapurien kiusaksi.

Amerikassa parhaillaan kiertueella oleva bändi kiertää Triviumin ja Bullet for My Valentinen kanssa. Tämä kombo olisikin oivallinen kuvaamaan Bleed Withinin musiikkia. Orkesterin voi nähdä ja kuulla omalla headline-kiertueellaan syyskuussa Helsingissä Tavastialla ja Tampereella Olympia-korttelissa. Mukana hyörivät myös ehkä vähemmän tunnetut After The Burial ja Great American Ghost.