Suomalainen violent pop -pioneeri Blind Channel julkaisi viime kuun puolella odotetun toisen pitkäsoittonsa. Yksitoista kappaletta sisältävä ”Blood Brothers” jatkaa samoilla linjoilla kuin edeltäjänsä, eli on äärimmäisen koukuttava ja energinen kokonaisuus alusta loppuun.

Toissa syksynä julkaistu debyyttialbumi ”Revolutions” sai osakseen paljon huomiota ja ylistystä, jonka jälkeen Blind Channel on soittanut useita keikkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Itsekin olen todistanut yhtyeen kaksi kertaa livenä, enkä voi kiistää etteikö yhtye nauttisi esiintymisestä saati osaisi vetää erinomaisia keikkoja. Molemmilla kokemillani kerroilla yhtye hypytti yleisöä, jota Blind Channel tulee varmasti jatkossakin tekemään esimerkiksi soittaessaan ”Sharks Love Bloodin”. Nuorella yhtyeellä on luonnollisesti vielä runsaasti poikamaista intoa, mutta itse en näe asiassa mitään negatiivista. Päinvastoin, välillä on mukava olla osa keikkoja, joissa yhtye saa yleisön osallistumaan nuoruuden innollaan.

”Revolutions”-albumin ilmestyttyä Blind Channel sai runsaasti huomiota omintakeisella soundillaan. Muistaakseni jossain vaiheessa yhtyettä mainostettiin Suomen Linkin Parkina. Nyt toisen albumin kohdalla yhtyeen tyyli on tullut jo tutuksi, joten samanlaista ”wou”-reaktiota ei pääse syntymään yhtä helposti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö yhtyeellä olisi antaa uusia yllätyksiä. Uusi albumi on kokonaisuutena hieman kevyempi kuin edeltäjänsä, jonka huomaa esimerkiksi ”Out Of Townin”, ”Giantsin” ja ”Screamin” kohdalla. Viimeisimmän kohdalla yhtye kuulostaa jopa aavistuksen 30 Seconds To Marsilta, mutta ei häiritsevän paljon.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Blood Brothersilta” löytyy aavistuksen enemmän pop-elementtejä kuin edeltäjältään, mutta Blind Channel ei ole unohtanut aggressiivisuuttaan. Tästä löytyy todisteita esimerkiksi ”Triggerillä”, ”Elephant In The Roomilla” ja ”I.D.F.U.:lla”, joista jokaisesta löytyy vihaisia lauluosuuksia. Lähes kaikilta muiltakin kappaleilta löytyy purevuutta, vaikka se ei ole niin päällekäyvää kuin ”Revolutionsilla”. Lähestymistapa uudella levyllä on erilainen, mutta ei missään tapauksessa huonompi. ”Out Of Townin” kohdalla Blind Channel todistaa aukottomasti kykenevänsä tekemään myös kevyempää tunnelmointia, jonka vanavedessä ”My Heart Is A Hurricane” jatkaa.

”Blood Brothersia” kuunnellessa ei voi muuta todeta kuin, että Blind Channel on onnistunut luomaan albumin, joka ei kalpene debyyttialbumin rinnalla. Yhtye ei ole kuitenkaan tehnyt ”Revolutionsia” uudestaan vaan ottanut uutta näkökulmaa. Voisi ehkä sanoa, että ”Blood Brothers” on harkitumpi ja kypsempi kokonaisuus kuin esikoisalbumi, mutta Blind Channel ei silti ole kadottanut spontaanisuuttaan ja pistävyyttään. Yhtye on edelleen persoonallinen sekoitus poppia, rockia, räppiä ja metalcoremaista rähinää kuten aiemminkin. Suomalaisyhtyeen on hyvä jatkaa maailmanvalloitusta vahvalla ”Blood Brothersilla”.

9/10

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

1. Trigger
2. Sharks Love Blood
3. Wolfpack
4. Elephant In The Room (feat. Spaz Caroon)
5. Out Of Town
6. My Heart Is A Hurricane
7. Giants
8. Like A Brother
9. Alone Against All
10. Scream
11. I.D.F.U.

Blind Channel Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen