Blind Channel -keikkapäiväkirja – Sziget Festival 2015 (Unkari)
Takana on nyt kaksi kuumaa päivää Unkarin Budapestissa Sziget 2015 -festivaaleilla, joissa esiinnyimme eilen huikeiden puitteiden ympäröimänä. Päätimme antaa Kaaoszinelle päiväkirjanomaisen tiivistelmän itse keikkapäivästä, joka oli tiistai 11. elokuuta.
Jo heti Unkariin päästyämme huomasimme lentokentällä subtrooppisen ilmaston purevuuden: lämpöä riitti kerrassaan. Itse keikkapäiväkään ei tehnyt tähän poikkeutta, sillä lämpömittari näytti aamulla lähemmäs neljääkymmentä helleastetta. Asia ei haitannut, aamupalat ja suihkut sisään, joiden jälkeen roudaus minibussiin ja matka kohti festarialuetta. Päästyämme itse illan työmaalle eli estradinamme toimivan Europe Stagen bäkkärille, huomasimme todellisen keskieurooppalaisen festaritunnelman olevan todella energistä ja elämäniloista. Jengiäkin riitti kukkakaulureineen ja ananastukkineen yllinkyllin – trendit olivat siis hallussa…
Kuten aina, kaikki kiva kului nopeasti nytkin. Aika ennen keikkaa liukui siivin: load-in, kamat lavalle, nopea linjacheck eurooppalaiseen festarityyliin ja jäbät lauteille todella pikaisella vaihdolla. Keikka starttasi ja pian oltiinkin siellä, mihin pääsemistä koko kesä oli odotettu. Massiivinen stage, uskomaton meininki ja yleisön tyytyväiset ilmeet pitivät fiiliksen korkealla myös lavalla, ja koko 40 minuutin rykäys vedettiin todella hyvällä viballa ja energialla. Annoimme kaiken, minkä tuossa paahtavassa +38 asteen helteessä voi antaa. Lämpöhalvauksilta selvittiin eikä Porkokaan puklannut lavalle… Setin edetessä jengiä alkoi valua todenteolla kohti hieman syrjässä sijaitsevaa Europe Stageamme kohti. Viimeistään ”Unforgiving” -sinkkumme aikana ei ollut enää epäilystäkään, että yksikään kaveri yleisössä ei olisi ollut mukana meiningissä. Sadat ihmiset tamppasivat messissä, ja aurinko paistoi hieman hämärtyen Unkarin yöhön – love this. Keikka vilisi silmissä ja pian olimmekin moikkaamassa jengiä paitamyynnin ohessa. Niko ja Olli antoivat myös pari haastista ulkomaalaisille medioille, ja jengi nappaili tarroja mukaansa hyvään malliin. Kaikki meni niin kuin pitikin. Ilta taittui yöksi, viini virtasi ja porukka nautti. Vaihdoimme muutamat sanat ulkomaalaisten kollegojemme kanssa ja suuntasimme kohti valtavaa VIP -aluetta, joka sijaitsi päälavan läheisyydessä. 12. elokuuta olikin ”promopäivä”, ja toki katsastimme myös Enter Shikarin, jonka local supporttina olimme vajaa vuosi sitten. Terkkuja sinne Suomeen!
Mainos päättyy
