Blind Guardian @ Nosturi, Helsinki, 02.06.2015
Toinen päivä kesäkuuta saksalaisorkesteri Blind Guardian saapui Nosturiin ensimmäistä kertaa peräti kymmeneen vuoteen. Ovien avautuessa iltaseitsemältä keikkapaikan edessä oli jo pitkä kiemurteleva jono ja paikan päällä oli aika lailla kaikennäköistä porukkaa. Lähes loppuunmyydylle keikalle tulleet fanit virittäytyivät tunnelmaan lähinnä anniskelualueen ja alakerran baarin puolella, eikä lavan edessä ollut aluksi kuin kourallinen porukkaa – eturivin paikat tosin varattiin heti.
Allekirjoittaneen onneksi paikalla ei ollut lämppäribändiä, joten illan esiintyjää saatiin odotella parikin tuntia: Hansi Kurschin johtama power metal -nelikko saapui lavalle vasta yhdeksältä. Paikalla olivat varsinaisen bändin lisäksi tietysti myös sessiomuusikot, kosketinsoittaja Michael Schüren ja basisti Oliver Holzwarth. Kellon tullessa lähemmäs iltayhdeksää yleisö alkoi olla jo tunnelmissa ja tasaisin väliajoin pieni porukka huuteli ”Valhallan” kertosäettä, joskaan ei aivan nuotilleen oikein.
Bändi saapui lavalle ajallaan ja lyhyen intron saattelemana miehet tykittivät käyntiin uuden ”Beyond the Red Mirror” -albumin aloitusraidan, ”The Ninth Wave”. Yleisö tuntui tuntevan hyvin vain vajaat puoli vuotta sitten julkaistun levyn, sillä monet lauloivat mukana jo ensimmäisestä kappaleesta lähtien. Jos vertaisin tätä iltaa karkeasti jonkin toisen bändin keskivertokeikkaan, Blind Guardian kommunikoi yleisön kanssa positiivisen paljon. Välispiikkejä saatiin lähes jokaisen kappaleen välissä, eivätkä nekään olleet mitään käsikirjoitettua ”How are you doing tonight?!” -osastoa. Hansihan lähti heti juttuihin mukaan, kun yleisöstä huudeltiin jotain. Kappaleet esiteltiinkin perusteellisesti, jopa osan tarinoita avattiin – ja totta kai iltaan kuuluivat myös pakolliset suomenkielen puhumisyritykset.
Setti koostui sopivasti niin uudemmasta kuin vanhemmastakin materiaalista – tosin sitä vanhempaa klassikko-osastoa saatiin kuulla enemmän, siis miellyttävän paljon. Heti illan toinen kappale oli yksi vuoden 1989 ”Follow the Blind” -albumin parhaimmistoa, ”Banish from Sanctuary”. Muutaman biisin jälkeen Hansi ilmoitti, että tämä Helsingin keikka tultaisiin äänittämään osaksi bändin tulevaa livealbumia, ja siitäkös yleisö vasta innostuikin. Tosin luultavasti tästä johtuen kahden kappaleen ”The Last Candle” sekä ”Valhallan” viimeisiä säkeitä huudatettiin yleisökuorona jopa puuduttavan pitkään. Jälkimmäisen kohdalla meni varmaan viisi minuuttia ellei enemmänkin, ja ”Valhalla, deliverance, why you’ve ever forgotten me…” alkoi jo todella menettää makunsa, niin upea kappale kuin onkin. Positiivisista puolista puhuttaessa bändin kolmas albumi, ”Tales from the Twilight World” oli suureksi ilokseni huomioitu kappalevalinnoissa, sillä levyltä kuultiin aiemmin mainitun ”The Last Candlen” lisäksi myös aivan mieletön ”Lord of the Rings”. Albumin paras, ”Lost in the Twilight Hall” jäi ikävä kyllä uupumaan, mutta minkäs teet. Viime aikoina muilla keikoilla soitettu debyyttialbumin aloitusraita ”Majesty” puuttui myös, vaikka yleisö koittikin sitä kovasti huudella. Kursch kyllä noteerasikin tämän ja totesi heidän soittavan seuraavan kappaleen tältä ”Battalions of Fear” -levyltä, tosin fanien odotusten vastaisesti se tulisi olemaan ”Guardian of the Blind”. Mukavaa vaihtelua toivat kaksi akustista kappaletta, tuoreen albumin ”Miracle Machine” sekä legendaarinen ”The Bard’s Song – In the Forest”.
Allekirjoittanut jäi hieman kummastelemaan ”Imaginations from the Other Side” -albumin paikkaa kappalevalinnoissa: nimikkobiisiä ei kuultu lainkaan, joten levyä edustamaan jäivät ”Bright Eyes” sekä ”And the Story Ends”. Ei siinä, aivan upeita kappaleita nämäkin, mutta pidin nimikkoa niin itsestäänselvänä keikkabiisinä, että sen puuttuminen todella yllätti. Vaikka uudelta levyltä kuultiin peräti neljä kappaletta, 2000-luvun tuotanto jäi kokonaisuudessaan vähäisemmäksi, sillä näiltä kolmelta albumilta kuultiin yhteensä seitsemän biisiä ja loput 11 olivat vanhempia klassikoita. Varsinainen setti päättyi kahdentoista kappaleen jälkeen, kun bändi poistui lavalta.
Keikoilla joutuu turhan usein odottelemaan puuduttavan pitkiä aikoja, että bändi saapuu takaisin lavalle soittamaan encoret, mutta tänä iltana sitä ongelmaa ei todellakaan ollut: bändi ei antanut liikaa yleisön odotella itseään ja useampaankin otteeseen kehui saamaansa vastaanottoa. Illan päätteeksi Hansi totesikin: ”Helsinki, you are fucking best.” Omasta mielestäni yleisön mukanaolo illan aikana oli jopa hieman laimeaa, ottaen huomioon, että bändin edellisestä Suomen keikasta on jo vuosi jos toinenkin vierähtänyt.
Ensimmäiset encoret olivat ”Into the Storm”, uuden albumin ensimmäinen sinkkulohkaisu ”Twilight of the Gods”, sekä tietysti koko illan ajan odotettu ”Valhalla”. Koko ajan elättelin mielessäni ihan pieniä toiveita, että Kai Hansen ilmestyisi lavalle vetämään oman osuutensa kappaleesta, kuten eräällä videotaltioinnilla 70 Tons of Metal -keikalta, kun kumpikin laulaja on nauttinut hieman enemmänkin miestä väkevämpää, mutta power metalin kummisetää ei lavalla näkynyt. Lähes liian hyvää se olisikin ollut todeksi. Sakemannit poistuivat lavalta jälleen ja illan viimeiset encoret olivat ”Wheel of Time”, ”The Bard’s Song” sekä kappale, jota ilman ei tule yhtäkään kunnon Blind Guardian -keikkaa: ”Mirror, Mirror”.
Siitä asti kun lähes vuosi sitten Blind Guardianin ilmoitettiin tulevan Suomeen, odotin kesäkuun ensimmäistä tiistaita todella innolla. Vuosien kuuntelusta huolimatta keikka oli tämän bändin kohdalla minulle ensimmäinen, enkä todellakaan joutunut pettymään. Bändin debyyttilevystä on aikaa jo 27 vuotta, mutta Guardian kuulostaa livenä edelleen yhtä hyvältä kuin levyllä – itse asiassa väittäisin, että jopa paremmalta! Huomattavaa on myös, että rumpalia lukuunottamatta tämä sama kokoonpano on soittanut bändin uran jokaisella albumilla. Esimerkiksi ”Banish From Sanctuary” – jossa henkilökohtaisesti pidän etenkin upeista vokaaleista – kuulosti lähes täydessä Nosturissa aivan yhtä mahtavalta, aivan kuten joka kerta albumiltakin kuunnellessa.
Lämmittelijäbändin puuttuminen mahdollisti hieman pidemmän setin tavanomaisen puolitoistatuntisen sijaan, ja bändi heiluikin lavalla 18 biisin verran – encoreineen yhteensä lähes kaksi tuntia. Hansin todella omaleimainen ääni oli aivan mielettömässä vedossa – jopa siitäkin huolimatta, että mies oli jonkinlaisen flunssan kourissa ja veti keikan aikana kannullisen jotain epämääräistä litkua. En olisi uskonut, ellen olisi itse nähnyt, sillä miehen äänessä ei ollut hetkeäkään vikaa. Tällaisen kokemuksen jälkeen en voi kuin jäädä odottamaan tulevaa livealbumia ja toivoa, että seuraavaa Suomen keikkaa ei tarvitse odottaa aivan yhtä kauan.
Settilista:
Mainos päättyy
1. The Ninth Wave
2. Banish from Sanctuary
3. Nightfall
4. Fly
5. Tanelorn (Into the Void)
6. Prophecies
7. The Last Candle
8. Miracle Machine (akustinen)
9. Lord of the Rings
10. Guardian of the Blind
11. Bright Eyes
12. And the Story Ends
Encore:
13. Into the Storm
14. Twilight of the Gods
15. Valhalla
Encore 2:
16. Wheel of Time
17. The Bard’s Song – In the Forest
18. Mirror, Mirror
Teksti: Elli Muurikainen
Mainos päättyy
Kuvat: Jani Kormu