Blodhemn – H7

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 20.11.2014

Jälleen saadaan hyvää näyttöä siitä, että black metal virtaa voimakkaana norjalaisten suonnissa. Törmäsin Blodhemn-nimiseen yhtyeeseen ensimmäisen kerran sattumalta internetin ihmemaassa reilu vuosi takaperin ja tykästyin löydökseeni varsin nopeasti.

Ensimmäisinä verrokkeina bändin musiikkiin nousevat joka kerta mieleen ainakin maanmiestensä Taaken ja Tsjuderin tekemiset. Näkemys on kuitenkin vahvasti oma, eikä bändillä ole pienintäkään vaikeutta seistä omilla jaloillaan. Yhtyeen toinen kokopitkä käy edeltäjänsä tavoin heti asiaan ja ryöpyttelee menemään mustaa, mukaansa tempaavaa seostaan antoisalla tavalla. Jälki on sovituksellisesti kaikkinensa pirun kiinteää ja tiiviisti punaisen lankansa säilyttävää.

Jos Blodhemnin debyyttilevyn ”Holmengraa” asettaa vertailukohteeksi, uutukaisen materiaali ei osoittaudu usean kuuntelun jälkeenkään aivan yhtä eläimelliseksi, päällevyöryväksi ja monipuoliseksi. Tällä kerralla homma on jalostuneempaa ja piirun tunnelmapuoleen kallistuvampaa, piikkilankaisesta tarttuvuudesta silti lainkaan tinkimättä. Suorittaminen on kuitenkin luonteeltaan niin tasavahvaa ja terävää, ettei naputusta voi esittää kuin korkeintaan todellisten tapporallien vähäisyydestä. Tällaisia levyn yleisriman ylittäviä hetkiä tarjoilevat ainakin riffihirmu ”Evig Heder” ja komeaa tunnelma- ja hyökkäävyyspuolta yhdistelevä päätöskappale ”Holmengraa”.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Vaikka edellislevyn moninaisemmasta kiivaudesta jäädäänkin, ”H7” on maukas paketti. Albumille upeaa lisää tuova tekijä on tietty se, että jokaisen instrumentin on säveltänyt ja soittanut yksi mies, joka kantaa taiteilijanimeä Invisus. Useimmissa tapauksissahan tällainen asetelma kääntyy helposti itseään vastaan, mutta Blodhemnin kohdalla jokainen kappale on saatettu loppuun kokonaisvaltaisesti ja tyylitajulla. Bändi on perinteitä kunnioittava entiteettinsä ja ennen muuta hyvin norjalaisen kuuloinen.