Aina aika ajoin vastaan tulee levyjä, jotka palauttavat uskon siihen, että loistavaa musiikkia voidaan tehdä vielä tälläkin vuosituhannella. Yksi tällainen tuotos on Blodhemnin debyyttilevy ”Holmengraa”, jonka black metal julkaisuitten saralla kunnostautunut Indie Recordings toi kaiken kansan saataville toukokuussa 2012. Tätä kuunnellessa tulee väistämättä mieleen, että mitä ihmettä ne siihen Bergenin juomaveteen oikein sekoittavat. Kyseessä on siis norjalainen, vuonna 2004 aloittanut yhden miehen black metal -yhtye, jossa on selkeästi kuultavissa bergeniläisen bläkkiksen perinteet. Kyllä, tämä Invisus-niminen mies on Immortalinsa kuunnellut, mutta voiko häntä siitä moittia – no ei todellakaan!

Lätty lähtee käyntiin black metallille tyypillisellä ”Galgebakken”-introlla, jolla luodaan mystistä tunnelmaa ja lupaus tulevasta. Tämän jälkeen koetaankin seitsemän biisin verran verikostoa! Levyn perusta on vankasti norjalaisessa black metallissa, se tulee selväksi heti ”Rettersted”-biisistä, ja samalla tyylillä mennään läpi koko levyn. Biisit on rakennettu hyvin perinteiseen tyyliin toistamalla samoja sävelkulkuja, mukaan on sekotettu vikkeliä riffejä, unohtamatta tietenkään black metallille tyypillistä blast beat -rummuttelua. Mutta mitäpä sitä pyörää uudelleen keksimään, jos tämä kaava on toiminut hyvin tähänkin asti! Viisi seitsemästä biisistä on yli 5-minuuttisia teoksia, joihin on näillä tutuilla elementeillä saatu kuitenkin sopivasti vaihtelua aikaiseksi.

Soundit levyllä ovat asiaan kuuluvan kylmät. Black metallissa laulut eivät läheskään aina ole se vahvin tekijä, mutta Blodhemnin tapauksessa tämäkin puoli vain toimii pirun hyvin. Esimerkiksi tummanpuhuvassa ”Thingvellir”-biisissä jään huomaamattani aina uudelleen ja uudelleen kuuntelemaan erityisesti tuota kähinälaulua. En tiedä, onko tämä syynä siihen, että jossain taustalla kummittelee ajatus tämän bändin Invisus-herran ja toisen suuren bergeniläisen Hoestin yhtäläisyyksistä. Mutta jos jostakin bändistä tulee mieleen Taake, ei se ainakaan huono seikka ole! Toisaalta, herää aina tietenkin myös pieni epäilys, onko samankaltaisuuksia jo hiukan liikaakin. Levyn loppupuolelta olen kuulevinani myös myöhemmän Satyriconin vaikutteita, sanottakoon sitä nyt vaikka black’n rolliksi. Varsinkin toiseksi viimeinen ”Telehiv”-biisi tuo tämän viimeksi mainitun bändin mieleen.

Helposti löydettävistä yhtäläisyyksistä huolimatta Blodhemnin ”Holmengraa” on omankuuloisensa levy. Perinteet paistavat siitä läpi, mutta tämä debyytti myös osoittaa, että bändi on tosissaan. Uskaltaisin melkein väittää, että tässä tulee olemaan yksi vuoden 2012 parhaista black metal tuotoksista. Kyllä vanhemmatkin bändit saavat yrittää oikein tosissaan, jos haluavat tästä paremmaksi laittaa.

Sanoituksistahan en ymmärrä yhtään mitään, koska tuo nynorske ei kuulu kielirepertuaariini. Sen verran lunttasin, että bändin nimi tarkoittaa ”verikostoa”. Tästä ja bändin tyylilajista voisi päätellä, että tuskinpa ne biisit perhosista ja kissanpennuista kertovat. Tai jos kertovatkin, ei niitä kissanpentuja varmaan korvan takaa rapsutella.

Täytyy kyllä sanoa, että vuonna 2012 black metal bändin ensialbumeilla on takanaan vähän toisenlaiset taustavoimat kuin vaikkapa 1990-luvun alussa. Soundit ovat loistavalla tavalla kylmät, ja kaikki instrumentit ovat balanssissa keskenään. Kun vielä tietää, että kyseessä on yhden henkilön tuotos, ei voi kuin ihailla aikaansaannosta. Kun viimeinen, lähes 8½-minuuttinen ”Black Horizons” -sävelteos loppuu, tulee pakottava tarve aloittaa levyn kuuntelu taas alusta. Sitä ei tapahdu monenkaan levyn kohdalla. Arvostelijan pitää tässä oikein toppuutella itseään, ettei täräyttäisi lätylle täyttä kymppiä. Jätettäköön kuitenkin vielä parantamisen varaa, sillä toivottavasti tämä bändi tuo tulevaisuudessa lisääkin tuotoksiaan julki.

9/10

Kappalelista:
1. Galgebakken
2. Rettersted
3. Djevelen i Menneskeform
4. Thingvellir
5. Nekromani
6. Maanelyst
7. Telehiv
8. Black Horizons

http://blodhemn.no/

Kirjoittanut: Rudi Peltonen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy