Blodhemnin uutukainen ”Mot ein evig ruin” tarjoilee thrashinkatkuista black metalia
Varsinaisesti vain yhden jäsenen yhtye norjalainen Blodhemn on saavuttanut urallaan kolmannen albumin merkkipaalun. Projektin takaa löytyy henkilö nimeltä Invisus, joka on soittanut nyt arviossa olevalle ”Mot ein evig ruin” -lätylle kaikki instrumentit oikeita rumpuja myöten itse. Blodhemnillä on kuitenkin keikkoja varten täysi kokoonpano käytettävissä. Homman ydin on tietenkin black metal, tosin thrashinkatkuisin elkein ilmaistuna.
Kun intro loppuu ja varsinainen myllytys alkaa ”Det gjekk ein faen” -kappaleen siivittämänä, ei thrash riffeiltä voi välttyä alkuunkaan. Vauhti on huimaava, eikä armoa saati hengähdystaukoja ole luvassa. Riffit ovat luonteeltaan myös sangen kiemuraisia ja kimurantteja, ja Invisus tuntuukin olevan varsin pätevä epeli niin kitaran varressa kuin rumpupatteristonkin takana. Pieniä teknisiä yksityiskohtia pulpahtaa esiin levyn mittaan siellä sun täällä.
Mainos päättyy
”Døgenikt” jatkaa käytännössä samaa tykitystä, ja tässä vaiheessa alkaakin jo hiipiä pieni pelko siitä, että albumi tulee olemaan tätä samaa koko kestonsa ajan. ”Østfront” vähän rikkoo järjestystä esittelemällä Blodhemnin rokkaavan puolen. Itärintamalta ei kuitenkaan kuulu mitään uutta, ja pelkoni osoittautuu lievästä irtiotosta huolimatta todeksi; tämäkään biisi ei ole mitään, mitä ei olisi kuultu jo moneen kertaan paremmin tehtynä.
”Nordhavs speilin” kohdalla ei enää jaksa alkuunkaan innostua, ja kun myös ”Uante krefter i fra nord” toistaa samaa, voi hyville pisteille antaa hyvästit. Ehkä hieman yllättävästi ja vastoin kaikkia odotuksia ”Dra te’ helveten” rokkailu tuntuu kuitenkin ihan hyvältä, ja paras kappale löytyykin vielä lätyn lopusta, kun ”Mot midnatt” käy kohti keskiyötä täysin muusta levystä poikkeavalla tavalla. ”Det gjekk ein faen”, ”Dra te’ helveten” ja ”Mot midnatt” ovat ainoat kappaleet, jotka tältä levyltä tarvitsee kuulla.
Vaikka Invisus hallitsee soittimensa moitteetta, olisi biisinkirjoittamisessa vielä petrattavaa. ”Mot ein evig ruin” on lopulta tasapaksu ja keskinkertainen levy, joka on kuitenkin kursittu napakasti kokoon. Albumin miksannut Borknagarista tuttu Øystein G. Brun on tehnyt hyvää työtä, ja soundit hyökkäävine rumpuineen toimivat. Kappaleista tuntuu kuitenkin puuttuvan henki kokonaan, ja vaikuttaakin siltä, että nyt on keskitytty enemmän teknisiin yksityiskohtiin kokonaisuuden kustannuksella. Albumista on vaikea saada otetta, eikä mikään oikein herätä mielenkiintoa. ”Mot ein evig ruin” yksinkertaisesti valuu toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kun materiaali ei heilauta hittimittaria suuntaan tai toiseen, ei arvosanaakaan voi hyväksi kehua. Valitettavasti ”Mot ein evig ruinin” tuomio on olla keskinkertainen albumi, jolla olisi teoriassa voinut olla enemmän annettavaa.
Mainos päättyy
6/10
Kappalelista:
1. Ruin (Intro)
2. Det gjekk ein faen
3. Døgenikt
4. Østfront
5. Nordhavs speil
6. Uante krefter i fra nord
7. Dra te’ helvete
8. Mot midnatt
Mainos päättyy
