Blogiteksti: Tuskainen nuoruus
Pienenä poikana parrakkaana muistan kironneeni suosikkiyhtyeitteni kiertueilmoituksia lukiessani kolmimerkkistä numeroiden ja kirjainten yhdyntää: K18. Kyrpä otsassa käpristelin Klubin ja Yo-Talon ohi useasti tietäen tasan tarkkaan, että Turmion Kätilöitä, PMMP:tä tai Harmajaa katsomaan ei ollut mitään asiaa. Baareihin noin muuten ei nuorempana olisi mitään asiaa ollut. Keikkoja sinne olisi nuorimies halunnut katsomaan. Muutaman kerran tuli itsensä hommattua sisään Klubile alaikäisenä. Pituus, määrätietoinen kävely ja tuima olemus auttoivat. Yritinpä myös vedota Katatonian ”Last Fair Gone Down” -levyn juhlakeikan sekä Amaranthen ensimmäisen Tampereen keikan järjestäjiin sähköpostilla, josko keikkalle olisi alaikäisilläkin asiaa. Tampereen Klubilta jopa vastattiin. Ei ollut.
Kiusallaanhan eivät baarit tätä tietenkään tee. Kyseessä on loppupeleissä kuitenkin yritys, jonka täytyy saada tulonsa jostain. Uskon, ettei tee kauhean hyvää bisnekselle rajata tuottoisien asiakkaiden määrä puoleen. Ostaahan nuoriso vaikka limsaa, muttei samalla summalla, kuin se puuttuva täysi-ikäisten määrä ostaisi keppanaa. Iso käsi kuitenkin niille baareille, jotka silloin tällöin järjestävät alaikäisille oman alueen keikkaa varten.
Hyvänä esimerkkinä keikkakokemuksen tarjoamisesta alaikäisille ovat Tavastian iltapäivisin vietettävät ikärajattomat keikat, joita ovat käyneet tekemässä esim. Sonata Arctica, Michael Monroe ja Jukka Poika. Samat yhtyeet ovat myöhemmin heittäneet toiset, ikärajalliset keikat.
Mainos päättyy
Miinuspuolena ikärajattomissa keikoissa ovat toki alkoholista nauttiville tehtävät kaljakarsinat, jotka ainakin useimmilla festareilla sekä esimerkiksi Nosturissa, Klubilla ja Finlandia Klubilla rajaavat alkoholin nauttijat taaemmas nuorison saadessa lavan etuosan. Pakkahuone on ratkaissut tilanteen loistavasti rajaamalla tilan lavalta katsottuna kahtia, joilloin alaikäisille jää oikea puoli ja täysi-ikäisille vasen. Tilan jakamisesta kuulee kuitenkin aina silloin tällöin valitusta, varsinkin festareilla. Turhaa valitusta vieläpä, sillä ainakin itse laitan kaikenikäisille parhaan mahdollisen kultuurikokemuksen tarjoamisen etusijalle. Jos joku jättää keikan välistä siksi, ettei saa kaljan kanssa pönöttää lavan edessä, ei se ole suuri menetys.
On kuitenkin selvää, miksi esimerkiksi SteelFestin kaltaiset täysin alaikäisiltä kiellettyt ja täten vapaamman alkoholin nautinnan sallivat festarit innostavat ja houkuttavat. SteelFestissä soitettava extremehevi ei kuitenkaan, enää nykyään, ole nuorison keskuudessa mitenkään suuressa suosiossa. Vaikka joka vuosi kuitenkin useampi alaikäinen hevari jää porttien ulkopuolelle, en usko, että festari olisi enää toiminnassa, jos se ei olisi omaksunut K18- mentaliteettia lipunmyynnissään.
Nuorten hevarien taivaanrannassa kajastaa silti valoa. Tuska Open Air Metal Festival ilmoitti myyvänsä 10euroa halvempia lippuja alaikäisille. Toivottavasti alennus aktivoi nuorisoa lähtemään kesällä festareille, vaikka kyse onkin ”vain” 10 euron alennuksesta. Jollekin nuorelle hevivillelle tai -nooralle se voi olla iso summa. Jos alennus todetaan tuottoisaksi, uskon, että tästä tulee perinne ja alennuksen määrä nousee.
Mainos päättyy
Itselle nuoriso on aina se taho ja ryhmä, joka tuo eloa keikoille, pistää esimerkiksi pittejä käyntiin ja muutenkin elävöittää tilannetta ja tunnelmaa riehunnallaan. Ei me vanhat aina enää jakseta.
Teksti: Miika Kekki
