Blood Red Saints – Speedway

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 25.2.2016

Blood Red Saints on itselleni uusi ja miellyttävä tuttavuus. Myös bändi itse on nuori, sillä se sai nykyisen muotonsa vuoden 2014 loppupuolella Englannissa. Bändin miehistö on viisihenkinen, ja musiikilliselta tyyliltään heistä tulee mieleen 80-luvun rockbändit. Rumpali Newdeck kuvaileekin heidän musiikkiaan näin: ”Jos ottaa osia Bon Jovista, Def Leppardista, Wingeristä ja FM:stä ja yhdistää ne, saa aikaan Blood Red Saintsin.” Ensimmäisiä kappaleita kuunnellessani huomasin itsekin yhtäläisyyksiä Bon Joviin.

”Speedway” on bändin debyyttialbumi, ja se on julkaistu joulukuun 4. päivä vuonna 2015. Albumi sisältää 12 kappaletta, joista osa on menevää rockia ja osa balladinomaisia. Jokaisessa kappaleessa on kuitenkin samoja piirteitä: syntetisaattorit ja kitarasoolot kuuluvat bändin musiikkiin vahvasti. Kappaleet ovat rennon oloista fiilistelyä. Kitarariffit ovat tiukkoja, ja laulajalla on pehmeä ääni. Jotkin kappaleet muistuttavat toisiaan, mutta levy sisältää myös persoonallista materiaalia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Levy alkaa kappaleella ”Kickin’ Up Dust”, joka antaa hyvän kuvan bändin musiikista. Se alkaa kitaroinnin ja laulamisen yhteistyöllä ja jatkuu menevällä kertosäkeellä. Kappale on vauhdikas ja käynnistää levyn hyvin. Menoa jatkaa ”Mercy”, jossa on tarttuva melodia sekä upeat kitarariffit. Kolmantena oleva ”Best Of Me” antaa hengähdystauon, sillä kappale on rauhallinen rakkauslaulu, josta tulee mieleen Whitesnake. Kappaleet ”Dangerous” ja ”Love Set Me Up Again” jatkavat samalla linjalla kuin ”Best Of Me”. Niihin on sovitettu mukaan kitarasoolot bändin tavaramerkkinä. Kappaleita ”Better Days” ja ”Wrapped Up In These Arms” voi pitää levyn vauhdikkaimpana osuuksina, jälkimmäisessä on myös erittäin tarttuva kertosäe. ”Cgrnr” on levyn erikoisin kappale, sillä se ei sisällä laulua vaan pelkästään kitarointia. Lisäksi se päättyy siihen, että jotakin nestemäistä kaadetaan lasiin huokauksen saattelemana. Jokainen voi itse kuvitella, mitä kyseinen juoma mahtaa olla… ”Feels A Lot Like Love” alkaa hienolla kitaroinnoilla, ja kappaleen tunnelma on rento, mutta se saa kuitenkin jalan vipattamaan. Kappaleen kertosäe on tarttuva ja sisältää kitarasoolon. Levyn viimeinen kappale ”Faith” on rauhallinen, ja laulua säestää piano. Lyriikan ja laulun osuus siinä on merkittävä, sillä ne käytännössä rakentavat koko kappaleen. Mielestäni se on osuva päätöskappale.

Kokonaisuutena ”Speedway” on toimiva albumi, vaikka joitakin kappaleita vaivaa samankaltaisuus. Albumilla on kuitenkin useita kappaleita, jotka erottuvat edukseen kuten ”Mercy”, ”Wrapped Up In These Arms”, ”Cgrnr”, ”Feels A Lot Like Love” sekä ”Faith”. Bändi on onnistunut luomaan mielenkiintoista musiikkia, jonka yhtäläisyyksiä 80-luvun rockmusiikkiin ei voi kiistää. Bändi pyrkii erottumaan muista vastaavista bändeistä kitarasooloillaan, missä he onnistuvatkin. Albumi on hyvä levyhankinta jokaiselle, joka tykkää Whitesnaken tai Bon Jovin musiikista.