Bloodbathin Nick Holmes: ”Sääli, jos kaikki mystiikka metallimusiikissa kuolee”

Bloodbath

Ruotsalainen death metal -yhtye Bloodbath julkaisee viidennen albuminsa nimeltä ”The Arrow Of Satan Is Drawn” lokakuun 26. päivä Peaceville Recordsin kautta. Kaaoszine tavoitti puhelimitse yhtyeen laulajana toimivan ja myös Paradise Lostissa vaikuttavan Nick Holmesin ja keskusteli hieman metallimusiikin mystiikasta, Bloodbathin tulevasta albumista sekä tulevaisuuden näkymistä levyn julkaisun jälkeen. Voit lukea haastattelun tästä:

Terve. Kuinkas syksy on otettu vastaan?

Nick: Hyvin. Suuntaamme seuraavaksi Amerikkaan. Kiireistä on ollut, mutta kaikki on kunnossa.

Uudesta levystä. Ette mainostaneet sitä mediassa kovinkaan paljon ennen kuin ilmoititte, että olette äänittämässä. Oliko se suunnitelma koko ajan?

Nick: En oikeastaan tiedä, kyllä tavallaan. Se valmistui ”taustalla” koko ajan. Olin pitkällä Euroopan kiertueella Paradise Lostin kanssa ja kaikki valmistui siinä samalla. Ajattelimme, että turha kirjoitella mitään ennen kuin on rehellisesti jotain kerrottavaa.

Te kuulutte vanhemman koulukunnan metallisceneen. Miltä tuntuu nykyaikana kun kaikki haluavat tietää kaiken ja seurata muusikoiden jokaista liikettä?

Nick: Se on vain asia joka on omaksuttava. Ei pelkästään musiikin suhteen vaan kaikessa. Itselläni on parikymppisiä lapsia, jotka eivät ole eläneet ilman internettiä tai sosiaalista mediaa. Se on minun näkökulmastani mielenkiintoista, koska meillä ei ollut mitään sellaista nuorempina. Olen kuitenkin aina omaksunut teknologian kehityksen jo nuoresta asti, joten mielestäni se on ihan ok. Jos kuitenkin olen rehellinen, niin ennen oli asiat paremmin. (Naurua.)

Pitikin seuraavaksi kysyä, että onko ikävä noita aikoja, kun et oikeastaan tiennyt mitään omista suosikkiartisteistasi?

Nick: Kyllä se oli parempaa silloin. Enemmän mystiikkaa ja asiat olivat jännittävämpiä, kun ei tiennyt kaikkea kaikista. Bändit olivat mystisiä ja jännittäviä, silloin kun paljastui, että he ovat yhtä ihmisiä kuin sinäkin, niin siitä katoaa jotain. Se on oikeastaan sääli, kun tuo mystiikka kuolee. Mutta näin asiat ovat nyt.

Olen miettinyt, että esimerkiksi extreme metallissa asioiden tulisi olla tuolla kannalla vielä. Tieto bändien jokaisesta askeleesta ei pitäisi olla kaikkien saatavilla. Oletko samaa mieltä?

Nick: Joo ehdottomasti. Nyt kuitenkin ei tarvitse kuin mennä kauppaan, joku ottaa sinusta kuvan ja se on kaikkien nähtävillä ja homma menee vituiksi (naurua). Sitä ei voi hallita, ellei pysy kotona ja pistä kaikkia linjoja poikki.

Niinpä. Asian kanssa on vain elettävä.

Nick: Kyllä. Toisaalta jos ihmiset ovat sinusta niin kiinnostuneita, että rupeavat kuvaamaan kauppareissuasi, niin ei sekään välttämättä ole huono asia.

Bloodbathista, ja tulevasta levystä. ”Grand Morbid Funeral” sai todella hyvän vastaanoton. Loiko se paineita tulevaa julkaisua kohtaan?

Nick: Ei oikeastaan. Tehdessämme tuota levyä emme ajatelleet, että tekisimme vielä seuraavan. Oli paljon festareita ja homma toimi ja nautimme siitä. Mietittiin yhdessä, että haluammeko tehdä vielä levyn ja homma eteni siitä ilman paineita. Se oli luonnollista, kun kaikki olivat täysillä mukana.

Eli suunnitelmissa ei ollut tehdä uutta levyä enää. Millainen tarina tässä oli taustalla?

Nick: Alkuperäinen ajatus oli tehdä levy ja kasa keikkoja ja katsoa miten se menee. Me nautimme siitä ja ihmiset näyttivät nauttivan keikoista. Yhtenä hetkenä sanoo toista ja myöhemmin tuntuu erilaiselta. Ei kai musiikkibisneksessä voi koskaan sanoa ei koskaan. Ozzy Ozbournekin on lopettanut uraansa kohta 30 vuotta. Mutta niin kauan, kun tämä tuntuu hyvältä, niin jatkamme.

Kuinka vakavissanne lähdette kiertämään uuden albumin myötä? Teettekö vain valikoituja keikkoja vai miten homma etenee? Ymmärtääkseni sinulla on myös paljon kiireitä Paradise Lostin kanssa.

Nick: Aluksi varmaan valikoituja keikkoja. Joulukuussa meillä on kiertue Kreatorin, Dimmu Borgirin ja Hatebreedin kanssa, joka käsittää aika monta keikkaa.

Tuo kokoonpano ei valitettavasti tullut Suomeen asti.

Nick: Sääli sinänsä. Pääsemme varmaan ensi vuonna sinnekin asti. Mutta meillä ei ole vielä isompia suunnitelmia ensi vuodelle kiertueiden suhteen, joten saa nähdä mitä tapahtuu. Mutta on kiva soittaa enemmän valikoituja keikkoja.

Ja ne ovat aina vähän erityisempiä faneille, jotka tulevat myös varta vasten teitä katsomaan.

Nick: Kyllä se on. Ja tuota kautta omalla tavallaan saadaan sitä mysteeriä hieman takaisinkin.

Uusi albumi on nimeltään ”The Arrow of Satan is drawn”. Milloin aloititte albumin kirjoittamisen? Kuinka prosessi eteni?

Nick: Jätkät aloittivat kirjottamisen varmaankin viime vuoden lopulla marras-joulukuussa. Rummut äänitettiin tammikuussa. Vokaalit äänitettiin maaliskuussa. Emme tehneet kaikkea kerralla, joten äänitysten ympärillä oli aikaa tehdä kaikkea muutakin. Se oli oikeastaan aika rentoa ja albumi valmistui siinä samalla.

Tekevätkö muut ensin biisit ja tulet sitten itse lyriikoiden kanssa mukaan vai miten?

Nick: Kaikki tekevät noin kolme biisiä. Jonas tekee omiin biiseihinsä lyriikat, musiikit ja kaiken muun. Anders ja Joakim tekevät lähes kaiken itse myös. Taisin työstää neljää biisiä Andersin kanssa yhdessä. Itse olen kai päävastuussa lyriikoista, mutta katsomme niitä yhdessä myös.

Tämä on Joakimille ensimmäinen levy Bloodbathin kanssa. Mikä oli hänen roolinsa kirjoitusprosessissa? Saiko hän vapaat kädet työstää biisejä?

Nick: Hän soittaa myös Craftissa ja muut jätkät tykkäävät tästä bändistä kovasti. Kaikki tykkäävät hänen tyylistään tehdä biisejä, joten ajattelimme. että olisi etu ottaa hänet Bloodbathiin. Tein pariin hänen biisiinsä lyriikat. Hänen tyylinsä poikkeaa Andersista ja Jonasista, joten se tuo ikään kuin lisäkerroksen musiikkiin.

Kuuntelin albumin pari kertaa läpi. Minusta se kuulostaa vielä brutaalimmalta ja raskaammalta kuin aiempi albumi. Oliko suunnitelma mennä musiikillisesti vielä extremempään suuntaan?

Nick: Death metallissa on paljon erilaisia tyylejä, kuten ruotsalainen death metal ja black metal, jolla on omia alalajejansa. Vaikutteita tulee eri puolilta. Pyrimme tekemään albumista niin brutaalin kuin mahdollista, se on vähän niin kuin Bloodbathin idea. Jos ihmiset kysyvät, että tuleeko mukaan esimerkiksi puhtaita lauluja, niin se voidaan unohtaa.

Ei varmaankaan sovi teidän bändille.

Nick: On kuitenkin mielenkiintoista, kun eri genrejä on edustettuna. Kaikki ei ole niin mustavalkoista ja se voi saada uudet bändit kuulostamaan uniikeilta. Tällä levyllä on kuultavissa paljon eri tyylejä. Biisit eroavat toisistaan.

Mitä voisit kertoa omasta vokaalityöskentelystäsi? Kokeilitko uusia asioita?

Nick: Olin valmistautuneempi tähän albumiin edelliseen verrattuna. Minulla oli enemmän aikaa käydä biisejä läpi. Teimme myös kolme vuotta keikkoja, niin minulla oli aikaa löytää oma ”comfort zone” death metal laulamisessa. Sain biiseistä enemmän sellaisia, joita halusin niiden olevan lopullisessa julkaisussa. Viimeksi tuli osittain hätiköityä. Nauhoitin tällä kertaa demot ennen kuin menin studioon äänittämään, mikä on todella hyvä asia. Tuolloin ei tarvitse enää miettiä asioita mitkä toimivat ja mitkä eivät. Teen samalla tavalla Paradise Lostin kanssa ennen studioon menoa.

Miten virkistävää on olla osallisena kahdessa eri tyyliä soittavassa bändissä? Sinulla on kuitenkin mahdollisuus ilmaista itseäsi eri tavoilla.

Nick: Nautin siitä todella. On virkistävää työskennellä eri tavalla eri musiikin parissa. Kun teen taas työtä Paradise Lostin kanssa koen sen virkistävänä. Työtä on paljon, mutta tykkään olla kiireinen. En pystyisi mitenkään olemaan kolmessa tai neljässä bändissä. Mutta kahdessa on tarpeeksi tekemistä. Paljon enemmän kuin aluksi kuvittelinkaan, mutta kuten sanoin, tykkään olla kiireinen.

Näyttää kuitenkin siltä että olet löytänyt hyvän tasapainon kahden bändin välille.

Nick: Death metal on ollut mukana nuoresta asti, joten minulle oli helppoa hypätä siihen mukaan. En ole musiikillisesti lähtenyt kovinkaan paljoa eri suuntiin, mutta olen aina ollut massiivinen death metal fani, joten tähän oli mukavaa lähteä.

Ketä death metal vokalistia olet ihannoinut eniten?

Nick: Olen aina pitänyt David Vincentistä, alkuaikoina hän oli mahtava. Chicagossa oli bändi nimeltä Devastation ja laulaja Troy Dixlerillä oli aivan mahtava ääni. Chuck Schuldiner. Hänen tyylinsä on varmaan kaikkein vaikutuksellisin.

Koetko, että olet ottanut vaikutteita em. laulajilta?

Nick: En hirveästi. Olen aina yrittänyt tehdä äänestäni mahdollisimman omalaatuisen. Yksi asia mistä tykkäsin death metal laulajista on, että heidän tyylistään pystyi päättelemään kuka laulaa. Nykyään monet laulajat kuulostavat toisiltaan, en ole siinä nähnyt hirveästi pointtia, että yritetään kuulostaa samalta kuin joku toinen. Bändit eroavat tuolloin hyvin vähän toisistaan. Yritän aina lisätä mukaan omaa ääntäni. Ajattelin jo nuorena etten halua kuulostaa tuolta tai tältä, vaan haluan koittaa jotain omaa. Death metallissa on tietysti myös rajoitteita, vokaalit ovat raakoja eikä niihin voi lisätä melodioita.

Jos haluat olla menestyneessä death metal bändissä, niin mukana täytyy olla jotain omaa. Toisten kopiointi ei välttämättä kanna kauhean kauas.

Nick: Totta kai, kun aloitat laulamisen, niin kopioit jonkun tyyliä. Esimerkiksi Tom G. Warrior (Thomas Fischer). Hänen tyylinsä vaikuttaa vieläkin. Pelkkä hänen tapansa fraseerata on omalaatuista. Hän on toki Sveitsistä kotoisin, niin hänen puhetyylinsäkin on omanlaisensa. Mutta pidän hänen tyylistään paljon ja vaikutteet näkyvät varmaan alitajuisesti. Sodomin Tom Angelripperillä on hyvä tyyli myös. Kai sitä jotain aina poimii mukaan, mutta kunhan ei suoraan kopioi toisen tyyliä.

Mikä on tarina ”The Arrow of Satan is drawn” albumin lyriikoiden taustalla? Onko se enemmän konseptialbumi vai joukko yksittäisiä kappaleita?

Nick: Yksittäisiä kappaleita. Kun kirjoitan Bloodbathille, niin yritän hahmotella jonkin teeman. Kirjoittaessani mietin teemaa ja tuon sitä esille. En halua yliajatella asioita, koska homma menee muuten liian vakavaksi. Tykkään tehdä näitä lyriikoita vähän huumorimielellä. Goottijutut ovat aina hauskoja ja meillä on levyllä biisi nimeltä ”Chainsaw Lullaby”, joka on hieman meitä itseä kuvastava. Jonas kirjoitti biisin ”Fleischmann”. Fleischmann oli yksi demoneista, jotka valtasivat saksalaisen Anneliese Michelin. Tai häntä auttoi katolinen pappi, joka uskoi tämän olevan demonien vallassa. Mutta siis tuo biisi on aika erityinen. Kuten sanoin, yritän miettiä jonkin viitekehyksen lyriikoille, etten ajaudu siitä pois tai unohda alkuperäistä ajatusta. Teen paljon sanoituksia ja aloitan välillä siitä mihin olen joskus jäänyt.

Uskotko että on mahdollista, että joku voi tulla jonkun valtaamaksi?

Nick: En. En todellakaan. Olen sata prosenttisesti sitä mieltä, että kyse on tuolloin mielisairaudesta. En usko tuollaiseen, jos olisi skaala kuinka ateisti olet, niin olisin niin ateisti kuin voi olla. En pysty uskomaan mihinkään yliluonnolliseen.

Okei. Kuitenkin tykkäät kirjoittaa aiheesta?

Nick: Totta kai tuollaiset asiat, jotka johtuvat mielisairauksista, ovat mielenkiintoisia. Joten kyllä. Ihmismieli voi luoda paljon hämmästyttäviä asioita ja se on loputon lähde lyriikoille. Tykkään myös katsoa aihetta käsitteleviä leffoja.

Entä tykkäätkö lukea kyseisestä aihealueesta? Esimerkiksi kirjoja?

Nick: Tykkään lukea kaikkia synkkiä juttuja. Asiat jotka kulkevat käsi kädessä teini-iän death metal fanituksen kanssa veivät mukanaan. Luin paljon kauhukirjallisuutta ja kirjoja sarjamurhaajista ja fanitan yhä kauhuelokuvia. Teineinä pystyttiin näiden avulla hyödyntämään musiikissa shokkivaikutusta, mutta nykyisin kukaan ei pelkää enää mitään. Nuorena oli kapinallista puhua esimerkiksi saatanasta.

Ihan hauskaa, että mainitsit asiasta. Uskotko, että nykypäivänä voisi vielä olla mahdollista shokeerata ihmisiä musiikin kautta?

Nick: Keskustelin eilen aiheesta. Se vähän riippuu, jos joku toinen kuulee, se voi järkyttää väärällä tavalla. Ozzylla oli omanlainen vaikutus kun olimme pieniä, mutta tuollaiset asiat eivät toimi enää. Mutta tuo on mielenkiintoinen kysymys. On vaikeaa tehdä se niin, etteivät ihmiset järkyty negatiivisella tavalla ja ”shokkieffekti” toimii oikein.

Nykypäivänä sinun täytyy periaatteessa jo tappaa joku lavalla, että ihmiset järkyttyisivät.

Nick: Joo se on vähän niin kuin se negatiivinen tapa. (Naurua.)

Se olisi sairasta, mutta tähän on tultu, kun ihmiset eivät järkyty enää mistään.

Nick: Joo nuo pantomiimiesitykset ovat vähän kuolleita, että oikeasti täytyisi tehdä jotain, jotta saisi esiin sen kaivatun vaikutuksen. Mutta ihmisten järkyttämisessä on tultu oikeastaan niin pitkälle kun on voitu tulla. Ehkä.

Mikä on shokeeraavinta mitä olet itse koskaan kokenut metallimaailmassa nuorempana? Oliko se tuo Ozzy vai esimerkiksi Mayhem sianpäineen?

Gefle Metal Festival 2017

Nick: Varmaan tulee aina olemaan se, kun Ozzy puri kyyhkyseltä pään irti levyjulkkaritilaisuudessa. Ei se lepakkojuttu vaan tuo. Se oli sekopäistä. Hiljattain kuitenkin, tai ei hiljattain, kun siitä on 25 vuotta aikaa, kun Glen Benton poltti ristin otsaansa. Se oli järkyttävää, tai siistiä (naurua). Kun näin sen, niin ajattelin, että ”Voi vittu”.

Et varmaan tekisi tuota itse?

Nick: Nykyisin ehkä jos käytetään oikeiden eläinten teurasteita lavalla, niin se on itselleni järkyttävää. Se ei ole minua varten.

Mutta teillä on kuitenkin verta yllänne kun esiinnytte?

Nick: Joo on, mutta se ole oikeaa usko pois (Naurua). Minulla on todella herkkä vatsa enkä pystyisi vetämään keikkaa, jos veri olisi oikeaa.

Lopuksi hieman tulevaisuuden suunnitelmista. Mitä on julkaisun jälkeen tähtäimessä? Tuletteko ehkä Suomeen jollekin festarille? Näettekö Suomen kartalla?

Nick: Meidät on itseasiassa buukattu ainakin ensi vuoden Inferno festareille Osloon, joka itseasiassa oli ensimmäinen festari, jossa olin tämän bändin kanssa. Pitää katsoa mitä tapahtuu. Olimme Tuskassa muutama vuosi sitten, jos tuohon tulisi mahdollisuutta, niin totta kai tulisimme.

Kiitos paljon haastattelusta. Olisiko vielä jotain mitä haluaisit sanoa Suomalaisille faneille?

Nick: Kiitos jatkuvasta tuesta. Toivottavasti pääsemme soittamaan Suomeen 2019 ja toivottavasti nautitte albumista.

https://www.facebook.com/bloodbathband/

Kommentit