Bloodlands
Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva death metal/hardcore-yhtye Bloodlands esittäytyy nyt ensimmäistä kertaa medialle haastattelun muodossa. Tavoitimme yhtyeen kitaristin Ollin nykyaikaisesti Facebookin kautta ja myös yhtyeen vokalisti Jaakko pääsi mukaan vastaamaan kysymyksiin.
Mainos päättyy
Bloodlands on vielä melko tuore tapaus, joten lähdetään liikkeelle perusasioista: Mitä kuuluu, milloin bändi on perustettu ja miten homma lähti käyntiin?
Olli: Mitäs tässä! Levyn masteri vihdoin hallussa ja fiilis on hyvä. Tästä on hyvä jatkaa, pitäis löytää joku julkaisija vielä. Jos ei löydy, niin pihalle levy tulee silti. D-I-Y.
Laulajalla ja kitaristeilla oli kytenyt idea bändistä jo pidemmän aikaa. Löydettiin Ratfacen Jaakko soittamaan rumpuja vuoden 2012 alkupuoliskolla, siitä se sitten lähti. Viime vuosi vietettiin satunnaisesti treeniksellä, ja vähän huomaamatta meillä oli täyspitkällisen verran biisejä. Ajateltiin, että on turha mitään demoja julkaista, suoraan vaan oikea levy pihalle. Materiaali oli kuitenkin sen verran hyvänkuulosta.
Jaakko: Niin, eikös tästä jo vuosia sitten ruvettu puhumaan? Nyt kun asutaan suunnilleen kaikki samassa kaupungissa, päästiin tekemään.
Olli: Jep. Eli melkein kaikki asuvat pääkaupunkiseudulla. Levy kuitenkin nauhoitettiin Lappeenrannassa Sinkon Veskun kanssa Rathouse-studiolla, koska tiedettiin, että sieltä saadaan just sellaista soundia, mitä tarvitaankin.
Ketä kokoonpanoon kuuluu ja missä muissa bändeissä miehet vaikuttavat tällä hetkellä tai ovat joskus vaikuttaneet?
Mainos päättyy
Olli: Bändissä vaikuttaa Jaakko (laulu), Jaakko (rummut), Olli (kitara), Atte (soolokitara) ja Mikko (basso). Taustalta löytyy mm. seuraavat bändit: Ratface, 53Stabwounds, Väistä, No One Is Safe (RIP) ja Loss of Humanity (RIP)
Bloodlands soittaa death metallilla maustettua hardcorea (tai toisin päin), tuttavallisemmin ”murder metallia”. Genremääritelmä on ainakin Suomessa ihan uusi ja erottuu joukosta edukseen. Mistä tuli idea tähän konseptiin?
Olli: Murder metalhan on alun perin Macabren lanseeraama termi (hyvä bändi muuten). Meidän musa ei ihan samaa genreä edusta, joten enemmän toi oli tuollainen heitto vain.
Musiikkityyli tuli aika itsestään, koska bändin kaikki jätkät tykkäävät myös metallimusiikista eikä ole sitä puolta päästy missään bändissä aikaisemmin tuomaan tarpeeksi esille, ellei lasketa noin 10 vuoden takaisia juttuja, Buried Alive (LPR death metal) ja Morbid Savouring (LPR goregrind).
Mainos päättyy
Jaakko: No joo, Stabwounds on aika hevi metallia, mutta kuitenkin vähän eri tavalla. Ite ajattelin, että jos sitä johonkin lauluhommiin lähtee, niin haluais tehdä jotain vähän erilaista kuin perinteinen kujamyllytys. Ei sillä, etteikö kyseinen touhu itselleni uppoaisi, mutta kun tällainen tyyli on jo niin hyvin joka puolella edustettuna. Konseptina tämä ”murder metal” tuntui alusta alkaen hyvältä.
Olli: Joo, itekin halusin No One Is Safen hajoamisen jälkeen kokeilla vähän jotain uutta.
Mistä bändeistä tulevat suurimmat vaikutteet biisejä tehdessä?
Olli: Napataan hyviä juttuja bändiltä kuin bändiltä, genrestä riippumatta. Hardcore-puolelta inspiraatiota ovat antaneet esimerkiksi Irate, Bulldoze, Kickback, All Out War ja Liar; metallin puolelta ainakin Dying Fetus, Cannibal Corpse, Deicide, Suffocation, Autopsy, Dehumanized, Origin, Cock & Ball Torture, Vital Remains ym. Musiikin lopputulos on aikalailla tekijöidensä näköinen: hardcore-jätkät yrittävät soittaa heviä, heh.
”Nihilistic Dimension” tulee ilmeisesti ulos heti, kun julkaisija löytyy (vinkkinä levy-yhtiöiden herroille ja muille julkaisemisesta kiinnostuneille). Onko vielä mitään alustavia suunnitelmia formaatin suhteen?
Olli: Formaatti on todennäköisesti CD, ellei joltain julkaisijalta löydy kiinnostusta vinyylin julkaisemiseen.
Albumin nimestä voi jo hieman päätellä, millaista sanoituspuolta löytyy, mutta liittyykö lyriikoihin henkilökohtaisia asioita ja mikä on ollut inspiraation lähteenä?
Jaakko: Jos sanoituksista jotain yhteistä teemaa hakee, niin se on varmaankin Nietzscheltä lainattu toteamus ”Man is the cruelest animal”. Eletään jo vuotta 2013, mutta silti maailmasta löytyy edelleen syrjintää, rasismia, ylipäänsä heikompien hyväksikäyttöä ja sortamista. Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät, maailmalla ihmiset tappavat toisiaan mitä järjettömimmistä syistä, eikä näytä, että ketään kiinnostaisi vanhoista virheistä oppia. Epätoivoisena ja turhautuneena ihminen pystyy ääritekoihin, kun ei muuten saa ääntään kuuluviin. Itse me eletään hyvinvointivaltiossa, mutta täällä jengi voi paikoitellen tosi huonosti; mitä se sitten on muualla maailmassa? Toki mukaan mahtuu myös henkilökohtaisia juttuja, itsetutkiskelua ja paskaa, jota on joutunut käymään läpi tässä elämän varrella. Mitä nihilismiin tulee, niin itse en kuitenkaan voi sanoa olevani nihilisti. Toki kyynisyys ihmiskuntaa ja ihmiskunnan saavutuksia kohtaan on läsnä vahvasti tällä levyllä, mutta itselle levyn nihilistiset teemat tarkoittavat enemmänkin oman elämän täydellistä hallintaa kaiken kaaoksen keskellä. Uskonnot, moraaliarvot ja yhteiskunnan normisto ovat ihmisten keksimiä asioita enkä henkilökohtaisesti tykkää ajatuksesta, että jokin tällainen asia tai käsite saati sitten toinen ihminen voisi sanella, miten elämä pitäisi elää. Ja kukapa nyt ei haluaisi olla vapaa yhteiskunnan oravanpyörästä, johon meidän kaikkien odotetaan mukautuvan heti syntymästä lähtien.
Teillä on nyt jo muutamia keikkoja alla. Minkälaista on ollut yleisön vastaanotto tähän mennessä?
Olli: Vastaanotto on ollut yllättävän hyvää. Keikkoja on muutama ehditty vetää ja erityisesti pari viime keikkaa, Lahti ja Pori, jäivät mieleen. Yleisö oli hyvin messissä. Toivottavasti hyvä vastaanotto jatkuu Anterokissa 29.11. Ottakaahan biisit haltuun, kun on nyt mahdollisuus kuunnella koko levy!
Jaakko: Joo, itse olin tosi positiivisesti yllättynyt parista viime keikasta. Tosi hyvää meininkiä, vaikka biisit eivät entuudestaan niin tuttuja kaikille olleetkaan.
Mikä on oma näkemyksesi tämän päivä Suomen hardcore-skenen tilasta? Oliko ennen kaikki paremmin ja ihmiset onnellisempia vai toisin päin?
Olli: Hardcoren tila on hyvä. Toki silloin ysärin lopulla, kun aloitti keikoilla käymisen, oli oma innostuksen taso eri luokkaa. Sitä on nykyään kyynisempi ja kriittisempi bändejä ja meininkiä kohtaan. Suomi-bändeistä löytyy sekä loistavia että osastoa ”ihan ok”. Kiitos Down My Throat ja Bolt, että pistitte riman korkealle jo ysärillä/2000-luvun alussa. Anteroduktions, Nerdbird (vieläkö tämä on tällä nimellä?) sekä LPRHC Fest ovat tuoneet Suomeen kovia ulkomaisia bändejä viime aikoina, sekin on siistiä.
Kyräilyäkin löytyy, se on huomattu. Me ei siitä perusteta. Tämän bändin kanssa on siinä mielessä rento edetä, että ei soiteta hardcorea perinteisessä mielessä. Jos kuulijaa ei miellytä, ei se haittaa meitä. Pääasia, että saadaan tehdä just sellaista musaa, jota me haluttaisiin itsekin kuunnella. Toki se on bonusta, jos jengi diggaa ja päästään soittamaan hyville keikoille. Eli kaikki mahdolliset hardcore- ja metal-keikat kiinnostaa, keikkajärkkääjät, olkaa kontaktissa!
Jaakko: Toki vuosien saatossa on hyviä bändejä lopettanutkin, mutta ei voi sanoa, että taso ois kauheasti laskenut uusien bändien myötä, päinvastoin. Mielestäni keikkojen tasainen tahti ja tapahtumat kuten tuleva Anterok kertovat, että hyvinhän Suomi-skenellä pyyhkii.
Voi olla vielä liian aikaista kysyä, mutta mitä on suunnitelmissa albumin julkaisun jälkeen?
Olli: Suunnitelmat ovat aika selkeät: hardcore- ja metallikeikkaa Suomessa ja miksei myös Euroopassa, jos hyviä tarjouksia tulee vastaan. Eräästä splittijulkaisustakin on ollut alustavasti puhetta, mutta siitä lisää myöhemmin…
Loppuun vielä vapaa sana ja terveiset.
Olli: Kiitos Kaaoszine, että päästiin esittäytymään. Kiitos myös kaikille, jotka on jo ehtineet auttaa meitä (Vesku, Juide, Ulti Make, JoonasWTP, AV, Ville ja Westis, Sami ja Esa). Erityismaininta You Can’t Keep Me Downille, jonka kanssa on soitettu melkein joka keikalla, heh. Hyvä bändi ja hyviä jätkiä.
Anterokissa nähdään! Osta lippu vielä, kun ehdit: https://www.facebook.com/events/564664810233087/
Haastattelu: Tommi Hämäläinen
Kuvat: Jetro Stavén