Bloodride – Crowned In Hell
Helsingissä majaansa pitävän Bloodriden tuore debyyttialbumi ”Crowned In Hell” on itselleni ensikosketus yhtyeen musiikkiin. Toki olen yhtyeen nimen kuullut mainittavan jo aiemmin, muistaakseni ja todennäköisestikin johtuen yhtyeen kokoonpanosta. Mitään eilisen teereen poikia ei Bloodriden jäsenistö näet ole, vaan yhtyeessä vaikuttaa entisiä ja nykyisiä jäseniä mm. Sentencedistä, Faff-Beystä sekä Unshinesta.
Myös musiikillisesti Bloodride kuulostaa selkeästi siltä, ettei jäsenistö ole ihan nuorimmasta päästä. Yhtyeen vanhan koulukunnan thrash metal nojautuu vahvasti 80-luvun puolelle ja ammentaa vaikutteensa tuon ajan suurimmista orkestereista, kuten Sodom, Kreator, Exodus, Testament jne. Toki retroilua voi harrastaa itse kukin, mutta tässä tapauksessa ”Crowned In Hell” kuulostaa hetkittäin siltä, että se olisi ihan oikeastikin voitu julkaista noina thrash metallin kulta-aikoina, niin hyvässä kuin pahassa.
Bloodriden vahvuuksia debyytillään ovat sen energisyys, aitous ja ammattitaitoinen soitto. Koko reilu puolituntinen levy paahdetaan tiukalla otteella ilman sen suurempia kompasteluja, eikä levy onnistu kauheasti puuduttamaan mistä iso kiitos kuuluukin sopivan lyhyelle pituudelle. Sillä heikkouksia yhtyeellä on vielä sen tasapaksuus sekä täydellinen omaperäisyyden puute. Levyn kahdeksasta kappaleesta kun voi kaikista sanoa niiden olevan ihan hyviä, mutta se viimeinen naula arkkuun jää vielä laittamatta.
Mainos päättyy
Bloodridella on vielä pitkä matka tulla esikuviensa kaltaisiksi legendoiksi, mutta positiivisen maun se silti debyytillään jättää. Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin ja hakea sitä omaa soundia enemmän tuleville julkaisuille. Jo näillä eväillä ”Crowned In Hell” on paikkansa kuitenkin perus thrash metal diggareiden levyhyllyssä ansainnut.
7/10
Kappalelista:
1. There Will Be Blood
2. March Of The Dead
3. Straight From Hell
4. Slave Of Evil
5. Cain
6. Demon’s Way
7. God
8. Promised
9. Thrown Into Darkness (Unholy War)
Mainos päättyy
http://www.myspace.com/bloodride666
Kirjoittanut: Riku Mäkinen