Bloody Hammers – Under Satan’s Sun

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 7.6.2014

Yhdysvaltalainen Bloody Hammers julkaisi kolmannen täyspitkänsä ”Under Satan’s Sun” 6.kesäkuuta ja julkaisijana toimi itävaltalainen Napalm Records. Yhtye on perustettu 2012 ja on jo ensimmäisen vuotensa aikana saanut julkaistua ensimmäisen levynsä. Tänä aikakautena, jolloin uutta occult/doom rockia tuntuu putkahtelevan joka kiven alta saa olla varovainen mitä soittimeensa laittaa. Levy-yhtiöt ovat myös ahneita ottamaan listoilleen uusia bändejä nyhtääkseen rahat pois genrestä innostuneilta pahaa-aavistamattomilta musiikinkuluttajilta. Mutta onko tämä Pohjois-Carolinan nelikkö USA:n vastaus The Devil’s Bloodille ja muille eurooppalaisille esikuvilleen?

Alku on varsin lupaava kun ensimmäisen raidan ”The Town That Dreaded Sundown” rouheat, stoner-tyyppiset kitarasoundit kajahtavat ilmoille. Kappale julkaistiin myös itsenäisenä singlenä huhtikuun alussa. Suoralta kädeltä on selvää, että yhtyeen hallitseva hahmo on laulaja Anders Manga, joka julistaa varsin vakuuttavasti auringonlaskua kammoavasta kaupungista Danzig-tyyppisellä matalalla tulkinnallaan.

Näin toimivan single-raidan myötä herää helposti mielikuva levyn loppupuolesta. Onhan moni yhtye toistanut samaa toimivaa kaavaa kyllästymiseen asti ja silti pärjännyt varsin mukavasti. Onneksi pelkoni todistetaan pian vääräksi bändin osoittaessa moninaista muuntautumiskykyä, kuitenkin genrensä puitteiden sisällä. Kolmas kappale ”Death Do Us Apart” on hyvin Type O Negative-tyyppinen melankolisine tunnelmineen ja laulukin muuntautuu Steelen muottiin sopivasti. Kertosäe on myös menevän iskevä, mikä tuntuu olevan yhtyeen yksi valttikortti laulajansa lisäksi. Lisäplussat vielä aika ajoin käytetystä klassisesta Hammond-urkusoundista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Mielenkiinto säilyy kappaleesta toiseen, jotka esittelevät mukavasti pientä vaihtelua. Suurin osa materiaalista on hyvin toimivaa keskitempoista doom rockia ja tuntuu parantuvan levyn loppua kohden. Tähän luo tosin yllättäen poikkeuksen kahdeksas raita ”Dead Man’s Shadow on The Wall”, joka lyö Danzig-kortin jälleen pöytään ja tempo kasvaa noin puoleen entisestään. Tätä seuraava ”The Last Alarm” esittelee jopa Joy Division-vivahteista ulosantia, kunnes viimeinen kappale palauttaa meiningin alun lähtöpisteeseen.

Parhaimmaksi on nostettava levyn nimikkoraita ”Under Satan’s Sun”, joka esittelee hienosti yhtyeen parhaimmat puolet. Vahva laulu yhdistyy svengaavaan raskaaseen riffiin, joka kehittyy loistavaksi kertosäkeeksi, joka (valitettavasti) jää myös päähän soimaan. Yhtyettä tuntemattomille suosittelen tätä ehdottomasti ensimmäiseksi kuunneltavaksi kappaleeksi.

Bloody Hammers ei ole missään nimessä huono yhtye. Se yhdistelee sopivasti erivaikutteista materiaalia, jota tukee hyvin old school horror-hengessä kulkeva niin visuaalinen, kuin sanoituksellinen puoli. Toteutus on toimiva, mutta mietin olisiko tämäkään yhtye mitään ilman laulajaansa, joka on alkupään tuotannossa soittanut itse myös kaikki instrumentit.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen Mainos päättyy

7/10

Kappalelista:

01. The Town That Dreaded Sundown
02. Spearfinger
03. Death Does Us Part
04. The Moon-Eyed People
05. Second Coming
06. Welcome to the Horrow Show
07. Under Satan’s Sun
08. Dead Man’s Shadow on the Wall
09. The Last Alarm
10. The Necromancer

Official Site

Kirjoittanut: Tuukka Franck

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy