Blowtorchin rinnassa sykkii hard rockin sydän – arviossa yhtyeen esikoispitkäsoitto ”Hangoverdose”

2010-luvun alkupuolella perustettu hard rock -yhtye Blowtorch on elänyt tähän päivään mennessä varsin vaiherikkaan elämän, etenkin jäsenistönsä suhteen. Blowtorchin kotisivuilta ja Facebook-sivuilta käy ilmi, että yhtyeen jäsenistö harveni tasaiseen tahtiin vuosien 2017-2018 aikana, mutta tilalle saatiin usein uutta verta. Pitkäaikaisen kitaristin lähtö vuonna 2018 oli kuitenkin viimeinen niitti porilaisyhtyeelle, joka pisti pillit pussiin vuonna 2018. Lopetuspäätös jäi kuitenkin lyhyeksi, puolen vuoden mittaiseksi, kun uusi kitaristi löytyikin. Tuon jälkeen alkoi vimmainen uuden musiikin luominen, jonka lopputuloksena yhtyeen esikoistäyspitkä, ”Hangoverdose”, julkaistiin vuoden 2020 alkupuolella.

Porilaisen yhtyeen juuret vaikuttavat olevan vahvasti hard rockin maaperässä, mitä debyyttialbumiin tulee. Sanoitukset ovat pääasiassa rosoisia ja kaunistelemattomia, joita tulkitsemaan sopii mainiosti vokalisti-kitaristi Niko Laaksosen kaltainen raspiäänen omaava laulaja. Albumilta välittyvä tunnelma on uhmakas ja Blowtorchin soundissa on sopivasti räkäisyyttä ja purevuutta.

Yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto poljetaan liikkeelle vauhdikkailla rock-kappaleilla, niin kuin sopii olettaakin. Äänitteen kaksi ensimmäistä kappaletta uhkuvat energiaa ja uhoa, mikä siivittää ”Hangoverdosen” kovaan vauhtiin. Albumin ehdottomaksi korvamadoksi lukeutuu viinanhuuruinen ”Asses On Shoulders”, jolla kuullaan yllättävästi suomenkielistäkin laulua. Kyseessä on oikeastaan suoranainen viinaralli, jonka myötä ulkomaalaiset kuulijatkin voivat oppia sanomaan ”hölökynkölökyn”.

Blowtorch tuntee olonsa selvästi kotoisimmaksi vauhdikkailla kappaleilla, mutta ”Starmachine” näyttää, että yhtyeeltä luonnistuu myös kevyempi tulkinta. Myös ”Second” ja ”Unborn Son Of Armageddon” raottavat esille niin Laaksosen kevyempää tulkintaa kuin Blowtorchin pehmeämpää äänimaisemaa. Albumilta parhaiten mieleen jäävät kuitenkin hard rockin katkuiset teokset, mikä tukeekin yhtyeen rock ’n’ roll -asennetta.

Yksitoista kappaletta sisältävä ”Hangoverdose” on monipuolinen kooste Blowtorchin kyvyistä ja soundista. Porilaisyhtye on onnistunut kokoamaan albumin sisällön niin, että siitä välittyy niin Blowtorchin raivokas energia kuin kyky luovia kevyemmän tulkinnan äärellä. 45 minuutin kieppeille yltävä levy on omaan makuuni aavistuksen liian pitkä, jolta olisi ehkä voinut jättää yhden tai kaksi kappaletta pois, jolloin albumi olisi tiivistynyt entistä rajummaksi paketiksi. Henkilökohtaisesti jäin myös kaipaamaan kokeilevampaa otetta, josta saatiin esimakua ”Asses On Shoulders”- ja ”Unborn Son Of Armageddon” –kappaleiden muodossa.

Kaiken kaikkiaan ”Hangoverdose” on vakaa, aggressiivinen hard rock -albumi, jolta välittyy aito rock ’n’ rollin asenne. Debyyttialbumin myötä bändi on valanut itselleen vahvan perustan, jolle on hyvä alkaa rakentaa entistä persoonallisempaa soundia. Blowtorch liikkuu pitkälti samalla hard rockin kentällä kuin Peer Günt, The Backstabbers ja The Rivet. Kentällä, jolla on vielä tilaa paloa omaaville rock-yhtyeille.

6½/10

Kappalelista:

  1. Natural Porn Killers
  2. Celebrate My Suicide
  3. Asses On Shoulders
  4. Starmachine
  5. Leathers
  6. Barbados
  7. Weekend Warriors
  8. Euphoria
  9. Second
  10. Voidbearer
  11. Unborn Son Of Armageddon

Blowtorch Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua