Yhdysvaltalainen Blue Öyster Cult esiintyy tulevana sunnuntaina Helsingin The Circuksessa. Ennen yhtyeen konserttia on ajankohtaista nostaa esiin ”Agents Of Fortune” -albumi, sillä se täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Albumilta löytyy legendaarinen ”(Don’t Fear) The Reaper”, joka on jo yleissivistyksen kannalta tutustumisen arvoinen kappale.

Blue Öyster Cult, joka tunnetaan myös lyhenteellä BÖC, aloitti toimintansa jo kuusikymmentäluvun lopulla. Alkuvuosina yhtye tunnettiin nimellä Soft White Underbelly, mutta vaihtoi nimensä 70-luvun alussa samalla kun vokalisti Braunstein vaihtui Bloomiin. Bändi on toiminut lukuisten yhtyeiden innoittajana ja aikansa uranuurtajana. Blue Öyster Cultin musiikkia on luokiteltu niin hard rockiksi kuin heviksi, vaikka nykypäivän mittapuulla ”Agents Of Fortune” ei näitä määritelmiä ehkä täysin täytäkään. ”Agents Of Fortune” on yhtyeen neljäs teos ja sitä voi pitää myös yhtyeen läpimurtona, ainakin myyntilukujen perusteella. Albumilla on kaikkiaan kymmenen kappaletta ja aloitusraitana toimii ”This Ain’t The Summer Of Love”. Se on reilun parin minuutin mittainen rento rock-kappale, jonka sanat jäävät pyörimään päähän vielä pidemmäksikin aikaa. ”True Confessionsissa” tempoa hidastetaan hiukan ja vokalisti-kitaristi Bloom laulaa pehmeämmin kuin edellisessä kappaleessa.

”Agents Of Fortunelta” julkaistiin aikanaan useampi single, eikä yllätyksenä taatusti tule että ”(Don’t Fear) The Reaper” on yksi niistä. Tämä yhtyeen tunnetuin kappale alkaa varsin yksinkertaisella, mutta tarttuvalla riffillä joka taittuu pitkälti koko kappaleen läpi. Bloomin laulu yhdessä riffien kanssa saa aikaan kylmiä väreitä, mutta kappaleen kliimaksina voi pitää reilua minuutin mittaista instrumentaaliosuutta. Se alkaa kahden ja puolen minuutin keston jälkeen ja huipentuu kiekuvaan kitarasoolon. ”E. T. I.” alkaa groovaavilla riffeillä joita syntikka säestää. Kappaleessa kuullaan päälaulajan lisäksi myös muitakin yhtyeenjäseniä. Myös kitarasoolo on mahdutettu mukaan ja se antaa mukavasti lennokkuutta kappaleelle.

”Sinful Lovessa” lähdetään liikkeelle myös syntikan ja kitaroiden yhteistyöllä, mutta tarttuvan melodian sijasta huomio kiinnittyy kertosäkeisiin. Kappaleen lyriikat ovat tarttuvat, joten kertosäe jää helposti pyörimään mieleen. Eipä se tosin haittaa, ”Sinful Love” on outo, mutta erinomainen kappale. ”Tattoo Vampire” ja ”Morning Final” ovat hyviä rockralleja, mutta eivät niin mielenkiintoisia kuin moni muu kappale albumilta. ”Tenderloin” alkaa erikoisella melodialla, jonka jälkeen Bloomin pehmeä laulu tulee mukaan. Kappale on rauhallinen, siinä on oma miellyttävä tunnelmansa, ja sitä kuuntelee mielellään. Jottei tunnelmointi mene liian pitkälle, on BÖC päättänyt vaihtaa tempoa kappaleen lopussa. Sekavien melodioiden voisi kuvitella päättävän albumin, mutta ”Debbie Deniseä” ei sovi unohtaa. Kappale on kepeän kuuloinen ja kertosäkeiden lauluosuudet ovat mainiot. Se on oikeastaan hieno päätös albumille, mukavan kevyt ja leppoisa.

”Agents Of Fortune” on rockia käärittynä hienoihin melodioihin ja lauluosuuksiin. Välillä matkataan leppoisampiin tunnelmiin ja toisaalta synkistellään tiukoilla riffeillä. Albumille on saatu kasattua kymmenen mielenkiintoista raitaa, jotka paljastavat kuulijalle joka kerta jotain uutta. Luonnollisesti albumin arvoa nostaa ”The Reaper”, mutta on albumilla myös tuntemattomampia helmiä. Jos pidät itseäsi musiikin, etenkin rockmusiikin ystävänä, tulisi sinun tuntea edes tämä albumi Blue Öyster Cultin tuotannosta.

9-/10

 

Kappalelista:

1. This Ain’t The Summer Of Love
2. True Confessions
3. (Don’t Fear) The Reaper
4. E. T. I. (Extra Terrestrial Intelligence)
5. The Revenge Of Vera Gemini
6. Sinful Love
7. Tattoo Vampire
8. Mornig Final
9. Tenderloin
10. Debbie Denise

Blue Öyster Cult Facebookissa

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen