Bluesin ja hard rockin koukuttava kombinaatio – arviossa AC/DC:n 40 vuotta täyttävä ”Powerage”

Hieman karmivan näköisen Angus Youngin kansikuvassaan sisältävä ”Powerage” ilmestyi kansainvälisille markkinoille tasan 40 vuotta sitten. ”Powerage” ei valitettavasti sisältänyt yhtä montaa menestyskappaletta kuin edeltäjänsä, mutta tästä huolimatta levylle on päätynyt hyviä kappaleita. Näistä merkittävimmiksi on muodostunut koukuttava ”Rock ’N’ Roll Damnation”, jolla Bon Scottin ääni on äärimmäisen karismaattinen. ”Riff Raff” lukeutuu myös täysipitkän raskaisiin laukauksiin. Kappale erottuu muista pitkien alkuriffiensä ansiosta, mutta myös aggressiivisuutensa ja vimmaisen energisyytensä puolesta. Youngin veljesten yhteistyö on kappaleella saumaton kuten aina, mutta Anguksen kitarasoolot saavat sukat pyörimään jaloissa. ”Up To My Neck In You” ja ”Kicked In The Teeth” kuuluvat myös levyn hard rock -kastiin, mutta eivät aivan yllä kahden edellä mainitun tasolle, vaikka ei niissäkään mitään vikaa ole.

Vauhdikkaat rock-kappaleet edustavat kuitenkin vähemmistöä ”Poweragella”. Levyllä on enemmän rauhallisempia kappaleita. Ei kuitenkaan balladeja, vaan bluespohjaisia, muhkeasti groovaavia ja Scottin matalamman äänen sävyttämiä kappaleita. ”Down Payment Blues” ja ”Sin City” ovat mitä mainioimpia esimerkkejä bluesille sykkivistä sydämistään, joista löytyy kuitenkin AC/DC:n rokkaavuutta. Kappaleista kaikista poikkeavin on sametin pehmeästi kulkeva ”What’s Next To The Moon”, jonka kertosäkeistöissä Scott innostuu ylistämään rakkautta, jota hän tarvitsee. Vaikka kappale on selkeästi pirteämpi kuin muut, antaa se erinomaisen lisänsä muuten tasaisen hyvään albumiin. Myös ”Gone Shootin’” poikkeaa muista kevyen soundinsa puolesta. Kappaleen tunnelma on rento, ja siitä huokuu huolettomuus.

Vaikka ”Powerage” ei vedä myyntilukujensa suhteen vertoja sitä seuranneelle ”Highway To Hellille”, ei se kuitenkaan ole epäonnistunut tai huono albumi. Levy on AC/DC:n mittapuulla monipuolinen, tasaisen hyvä, jolta ei ole onnistunut erottumaan useampia hittejä. Kaikki levyt eivät ole kaupallisia menestyksiä, mutta se ei estä nauttimasta albumin sisällöstä. Itse näen ”Poweragen” vahvuudeksi bluesin ja hard rockin kombinaation, josta voi kuulla yhtyeen esikuvien perintöä.

Kappalelista:

  1. Rock ’N’ Roll Damnation
  2. Down Payment Blues
  3. Gimme A Bullet
  4. Riff Raff
  5. Sin City
  6. What’s Next To The Moon
  7. Gone Shootin’
  8. Up To My Neck With You
  9. Kicked In The Teeth

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen