Blut aus Nord on ollut itselleni tämän vuosituhannen alun mielenkiintoisimpia yhtyeitä black metalin saralla. Yhtyeen tapa venyttää black metalia industrial-vaikutteiseen suuntaan on parhaimmillaan luonut ihastuttavan konemaisen kolkkoa ja mekaanisen kylmää tunnelmaa. Yhtye innostui kuitenkin tämän vuosikymmenen alussa albumien liian intensiiviseen ulos tuuttaamiseen, mistä jälki selkeästi kärsi. Ævangelist taas on itselleni uusi tuttavuus, mutta jonkinlaista industrial-bläkkistä yhtye tällä EP:llä ”Codex Obscura Nomina” myös vääntää.

Blut aus Nord potkaisee puoliskonsa alkuun biisillä ”Evanescent Hallucination”, joka köröttelee keskitempoisesti samoja riffejä kierrättäen biisin läpi vailla minkäänlaista progressiota. Yhtyeen tyylilliset elementit ovat läsnä konerummuista dissonantteihin, hälytysääniä muistuttaviin kitaroihin. Yhtyeen kitarasoundi onkin omalla tavallaan aavemaisen kelluva ja hyvin kaukana minkäänlaisesta murskaavuudesta. Tunnelma on silti pääosin kohtalaisen painostava vokalistin päästellessä kummallisia kurkkuääniä biisin ja EP:n lävitse samalla, kun rummut toimivat mekaanisen kellontarkasti riffin toistuessa yhä uudestaan ja uudestaan. Ajoittain käytetään myös haamumaisuuteen pyrkiviä kuoroja. Kokoonpanon splitinpuoliskolle onkin tyypillistä painostavan hypnoottisuuden tavoittelu riffejä toistellen. Yhtye yrittää myös kuulostaa kummallisella tavalla erilaiselta erikoisten soundiensa takia, mikä luo tervetullutta persoonallista vierautta vaikutelmaan.

Puoliskossa on silti muutama keskeinen vika. Ensinnäkin monet kappaleet ovat keskitempoisia ja näin kovin samantapaisia. Toiseksi yhtye ei kaikesta kummallisuudestaan huolimatta venytä ilmaisuaan tarpeeksi pitkälle. Sen rummut ja kitarat eivät ole aivan niin mekaanisen kylmiä, kuin voisivat olla. Tässä voisi ottaa esimerkkiä vaikkapa Limbonic Artin tuotannosta, jossa mekaaniset rummut ovat suorastaan päällekäyvät. Lisäksi yhtye on äänimaailmaltaan ehkäpä juuri keskitempoisuutensa vuoksi laiskanlainen. Mallia olisi voitu ottaa sairaalloisuuden sekä aggression yhdistämisestä vaikkapa The Axis of Perditionin uudemmasta tuotannosta. Nyt Blut aus Nord ei ole tarpeeksi sairaan, kylmän eikä aggressiivisen kuuloinen ollakseen aidosti pelottava, vaan jää hidastelemaan johonkin utuiseen välitilaan tunneskaalaltaan äärimmäiseen nähden. Bändin splitin puolen tiivistääkin hyvin kappaleen ”The Parallel Echoes” loppupuolen klovnimainen riffi, joka tuntuu olevan kuin yhtyeen parodia omasta ”painostavuudestaan”. Onneksi edes pumpun EP:n viimeinen biisi ”Infra-Voices Ensemble” nostaa tasoa oikeasti painostavilla kaikuäänillään.

Ævangelistilla on splitillä vain yksi biisi ”Threshold of the Miraculous”, mutta se onkin yli 20-minuuttinen. Biisissä huomio kiinnittyy ensimmäisenä hyvin ohuisiin soundeihin, joista puuttuu lyöntivoimaa. Tämä ei välttämättä ole ongelma, jos tunnelma on luotu aggression kustannuksella oikein. Silti tunnelman luominenkin on vähän niin ja näin. Ævangelist kuulostaa ääniltään lähinnä heikolta bassotaajuuksien loistaessa poissaolollaan. Blut aus Nordin äänimaailma oli haamumaisella tavalla täyteläisemmän kuuloinen. Soundeista voisi vielä mainita sen, että virveli on miksattu liian pintaan ja iskee inhottavan diskanttisesti tärykalvoihin.

Musiikillisesti Ævangelist kulkee vaivatta nopeatempoisesta keskitempoiseen ja takaisin. Vokaalit on ajettu vahvojen kaikuefektien läpi; yliluonnollisen tunnelman luominen on pelin nimi ja taustasyntikoilla on vahva rooli industrialmaisen fiiliksen luomisessa. Taustasyntikointi onkin ääniltään toimivaa ja ihastuttavan rikasta kerroksiltaan. Välillä biisissä on myös ihan mukavia rytmittelyjä siellä täällä. Biisiin on sijoitettu myös paljon noloja eepppisyyttä tavoittelevia puheosuuksia, jotka aiheuttavat lähinnä myötähäpeää. Tavallinen puhe ei sovi näin epäinhimillisyyttä tavoittelevaan äänimaisemaan.

Erikoisten soundien ja äänimaailman ohella valitettavasti itse ydin eli riffit ovat korkeintaan keskinkertaisia ja black metalin peruskauraa. Biisi ei keskinkertaisten riffien kierrätyksensä vuoksi myöskään kanna koko pituuttaan vaan alkaa väsyttää puolenvälin jälkeen. Yhtye sukeltaa ajoittain myös avaruudellisempiin, kevyempiin säröriffittömiin sfääreihin ja onkin äänimaailmaltaan heti paljon miellyttävämpi antaessaan tilaa toimiville syntikoille.

Ylipäätään kumpikin yhtye on soundillisesti omalaatuinen ja kiinnostava ja näyttää, että black metal venyy myös kylmän konemaisen kalkulaation suuntaan. Siksi toivonkin löytäväni tämänkaltaisista yhtyeistä edes yhden kruununjalokiven. Kaoottisesta ja avantgardemaisesta black metalista olen löytänyt Deathspell Omegan ja avaruuden ambientmaista tyhjyyttä sekä ahdistusta painottavasta bläkkiksestä Darkspacen. Konemaisemmasta bläkkiksestä itselläni on vielä ehdoton suosikkini löytämättä, eikä tämä EP asiaa muuta vaan tarjoaa hyviä ja mielenkiintoisia äänimaisemia, mutta biisillisesti heikkoja ratkaisuja.

6½/10

Kappalelista:

1. Blut aus Nord – Evanescent Hallucinations
2. Blut aus Nord – Resonnance(s)
3. Blut aus Nord – The Parallel Echoes
4.  Blut aus Nord – Infra-Voices Ensemble
5. Ævangelist – Threshold of the Miraculous