Board Of Aves – Decade After

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 23.5.2012

Jo kymmenen vuotta olemassa ollut jyväskyläläinen Board Of Aves julkaisee vasta nyt debyyttitäyspitkänsä. Suotta yhtye ei siis kutsu itseään kaupungin laiskimmaksi hevibändiksi. Koitosten jälkeen yhtyeen tyyli on hioutunut alternative pop metaliksi, ja kohta selviää, mitä tuokin termihirviö tarkoittaa.

Kappaleet on koottu yhtyeen ensimmäisen kymmenen vuoden ajalta, mutta kokonaisuus pysyy silti yllättävän hyvin kasassa. Ensimmäinen kappale ”Wasted” alkaa varsin maukkaalla kitaramelodialla, joka haiskahtaa erittäin paljon Diablolta, mutta tuosta seikasta huolimatta kokonaisuus toimii saumattomasti. Kitarointi on raskasta ja äänivalli on alleen jyräävä. Kappale noudattaa normaalia, yllätyksetöntä kaavaa, joka pitää sisällään myös koukuttavan ja tarttuvan kertosäkeen. Se siis sisältää kaikki radiosoiton edellytykset. Tässä vaiheessa ainoa negatiivinen huomautus tulee siitä, että laulut ovat hieman alhaalla ja niihin on sotkettu hieman suttuinen efekti, jonka johdosta kuulostaa siltä, kuin laulaja huutaisi seinän takaa. Toinen ”Settled Mind” on jo hieman ärhäkämpi ja nopeampi ralli. Kappale näyttää, että myös progesävyt ovat tervetulleita yhtyeen musiikkiin. Elias Puukarin kitaroinnin ohessa hoitamat vokaalit pääsevät myös oikeuksiinsa, ja mies näyttää, että hän taipuu moneen erilaiseen ulosantiin; etenkin laulujen osalta välittyy aina se tietty tunne, mitä on todennäköisesti kappaleissa haettu.

Kolmas ”Paranoid City” on hieman aikaisempia biisejä surumielisempi ja raskaampi teos. Kappaleen puolenvälin jälkeen alkava akustisen ja laulun kannattama osuus on kuin kotonaan, ja sen jälkeen starttaava melodinen ryöpytys saa ihon kananlihalle joka kerta, kun sen kuulee. Yhtye hoitaa myös tunnelmapuolen jälleen taidolla ja näyttää, ettei se tee mitään juosten kusten. Pari seuraava kipaletta kulkee samoissa tunnelmissa kuin edeltäjänsä sisältäen progeiluja, suoraa kaahausta, akustista tunnelmanluontia ja raskastelua. Kuitenkaan kappaleista ei jää juuri mitään päähän, sillä ne ovat juurikin niin tasapaksuja, kuin vain voivat olla. Näyttää siltä, että paukut loppuivat jo puolessa välissä. Kuitenkin kuudes biisi ”Darkness Falls” yllättää jälleen. Alun akustisten jälkeen päälle kumotaan raskain osio, mitä koko levyllä on. Mielenkiinto herää jälleen ja kuulemaansa on taas helpompi keskittyä. Tämä on ehdottomasti levyn kirkkainta kärkikastia ja niitä kappaleita, jonka jokaisen olisi kuultava. Seitsemäs ”Death Medicine” ikävä kyllä jälleen laskee tunnelmaa. Kuljetaan samoja teitä kuin aikaisemmissakin biiseissä, eikä tapahdu juuri mitään yllättävää tai mielenkiintoa herättävää. Sen toki huomaa kerta toisensa jälkeen, että tässä kappaleessa olevat laulumelodiat olisivat tarvinneet enemmän hiomista, niiden nyt ollessa kuin lapsen suusta laulettuja. Myös lähes koko kappaleen läpi kuultavia ryhmähuutoja olisi voinut miettiä tarkemmin. Kahdeksas ”Deepest Dreams” nostattaa tunnelmaa ja kuuntelukokemusta jälleen. Kappaleesta löytyvät tarttuvat kitaramelodiat ja käsittämättömän hyvä soolo. Yhdeksäs ”The Beginning” on ihan ok. Kappaleesta ei löydy mitään valittamista, mutta eipä siinä mitään esittämisen arvoistakaan juuri ole. Sen sijaan levyn päättävä, instrumentaalinen ”At The End” nostaa pisteitä kummasti. Raskas ja melodinen outro on parhaimpia, mitä on pitkään aikaan sattunut kuulemaan, ja juurikin sopivan surumielinen teema kantaa kappaleen läpi. Aina ei tarvitse laulajaakaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Eli ”Decade After” on mutkikas teos. Vaikka musiikki on hyvinkin suoraa, ja silloin tällöin kappaleet kuulostavat liikaa toisiltaan, ovat hyvät ja huonot biisit helposti eroteltavissa. Varsinaista selitystä termille ”pop metal” ei kuitenkaan löytynyt. Metalliahan tämä on, vaikka hempeilyjäkin löytyy suht paljon sieltä täältä silloin tällöin. Ehkä jo seuraavalla täyspitkällään nämä vekkulit tajuavat jättää kaikki kliseet ja yksinkertaisuudet sekä tasapaksuudet pois, ja silloin tämä olisi jo täysin omassa kastissaan. Kaiken kaikkiaan siis kelpo tuotos, josta olisi saanut ehkä hivenen hiomalla vielä paljon paremman kokonaisuuden.

6/10

1: Wasted
2: Settled Mind
3: Paranoid City
4: Kill My Science
5: The World That Ain´t There
6: Darkness Falls
7: Death Medicine
8: Deepest Dreams
9: The Beginning
10: At The End

https://www.facebook.com/boardofaves

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittanut: Eeli Helin

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat