Bob Malmström – Punkens Framtid
Hejsan! Salanimien peitossa toimiva Bob Malmström on vihdoinkin saanut odotetun toisen pitkäsoittonsa ”Punkens Framtid” purkkiin ja kaikelle kansalle kuultavaksi. Mitä nämä hurrit ovat saaneet brandyn siemailun ohessa tallennettua, onkin sitten jotain aivan muuta, mihin olet ikinä tottunut.
Ai niin, ne nimet. Mainitaan nyt eikä hetken päästä, sillä meillä on jo kiire purjehtimaan, avaamaan samppanjapullot ja kuuntelemaan kunnon porvari-corea (borgarcore på Svenska). Eli tässä kaahaavat Carl Johan Langenskiöld (basso), Carolus Aminoff (laulu), Olof Palmén (kitarat) ja Wilhelm Wahlroos (rummut).
Tämä itse keksitty genre porvari-core tarkoittaa tässä tapauksessa ruotsiksi laulettua hardcorea, jossa naljaillaan köyhille, tyhmille ja vähäosaisille – yleensä suomalaisille. Kaikki toki saavat osansa , huoli pois, tjänare! Älä ota liian vakavasti, hyvä lukija (ja ensimmäistä kertaa Bob Malmströmiä kuunteleva henkilö).
Ei oikeastaan ole väliä, oletko fani jo ensimmäisen levyn ”Tala Svenska eller Dö” (2011) tiimoilta vai oletko nähnyt Bobit vain keikalla. ”Punkens Framtid” on levy, joka ei jätä kylmäksi. Ei ole väliä, ymmärrätkö ruotsiksi laulettuja kappaleita vai et (toisaalta yläasteen ruotsin tuntien taidoilla ymmärtänee ainakin osan sanoista). Millään ei ole mitään väliä, sillä Bob Malmströmiä ei ainakaan kiinnosta, pidätkö heistä vai et, varsinkaan jos olet köyhä suomalainen idiootti.
Levyllä osansa saavat perussuomalaiset, turkulaiset ja vaikkapa Pussy Riotin kannattajat. Joku voi ottaa sanoituksia jopa tosissaan. Turkulaiset ehkä? Mutta ei sen väliä, sillä ”Åbo brinner” -kappaleen selityksessähän mainitaan kaupungin olevan Suomen viemäri, joka pitäisi irrottaa muusta kansakunnasta väkisin.
Erilaisuutta debyyttialbumiin verrattuna on enemmän kuin tarpeeksi. Mukana on vänkiä kitarasooloja ja jopa puhtaita lauluosuuksia. Mikä lie on hurrien päähän mennyt, mutta ”Punkens Framtid” kuulostaa sata kertaa paremmalta kuin debyyttialbumi, joka on vain hieman rajoja tunnustelevaa perusjunttausta. Käsillä oleva levy vetelee ääripäitä myöten, mutta ei liikaa. Hieno bonus on, että levyn ruotsinkielisiä sanoituksia on myös selitetty englanniksi kansilehdykässä, jonka selaamisesta ei meinaa tulla mitään, koska siellä on perse tai tissipari keikkumassa.
Jonkinlaista uskottavuutta Bob Malmströmin kielipoliittiseen missioon (ja muuhunkin politiikkaan) tuo myös se fakta, että levyn tuotannossa kansikuvan vähäpukeista mallia myöten mukana ollut henkilökunta on 100-prosenttisesti suomenruotsalainen. Näin ainakin allekirjoittaneelle paljastettiin, mutta varauksella tätä tietoa kirjoitan – ettei vain ole perisuomalaista junttia höynäytetty.
Mainos päättyy
Allekirjoittanut lämpenee päivä päivältä enemmän ja enemmän Bobien musiikille. Tästä on vaikea parantaa. Ensimmäinen levy oli todella loistava, tämä on paras ja kolmatta ei välttämättä kannata edes tehdä, sillä odotukset ovat jo nyt niin korkealla. Ties vaikka jotain tapahtuu miesten 16 keikan Kiinan kiertueella? Ei tämä nyt rapujuhliin tai purjehdusreissulle länsirannikollamme sovellu, mutta kyllä sitä voi kuunnella kotona, töissä, bileissä ja vaikka autossa ihan puhtaalla omallatunnolla.
Levy on TODELLA loisteliaasti kasattu. Tuottajina häärineet Jonas Blomqvist ja Mathias Lillmåns (Finntroll) ovat olleet mainioita päätirehtööreitä levynteon erinäisissä vaiheissa. Itse olen suomalainen ja ihan periaatteesta tekisi mieli Bobeilta vetää pinna pois tuosta ruotsiksi laulamisesta, mutta ei vaan voi – levy on yksinkertaisesti alkuvuoden 2013 paras kotimainen levy. Moraalinen miinuspiste tulee levyn vähän yli puolen tunnin kestosta, mutta hopsan! Tämähän on punkin tulevaisuus – aloitetaan se näin kolmentoista erinomaisen kappaleen voimin IGEN!!!
10/10
Kappalelista:
1. Punkens framtid
2. Casino Royale
3. Vad händer i Bosund, stannar i Bosund
4. Karibiens Saddam
5. Åbo brinner
6. De stolta, de fria, de vackra
7. I lag med Wahlroos
8. Ni kommer att gå under
9. Kungadömets nycklar
10. Kalifornien
11. Världen är vår
12. K.F.S.F.
13. Vaginalrevolt
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Jarmo Hänninen